Tämä päivä oli niitä kuuluisia päiviä, kuin kotiin jääminen olisi vaan ollut paljon kivempaa kuin lenkille lähtö. Arki alkoi eilen ja kiireet myös Pidän työstäni, pidän perheestäni, pidän menoista, pidän juoksusta ja liikunnasta, MUTTA... Näiden kaikkien yhteensovittaminen on välillä haasteellista. Kun joukkoon lisätään kaikkien perheenjäsenten harrastukset useasti viikossa, niin mitäs muuta tämä on kuin hirveää menoa. =)
 | |
| Entä jos ei vain kiinnosta? - Kannattaa olla kiitollinen että pystyy liikkumaan ja pääsee juoksemaan. |
Ennustin tulevia kiireitä ja ajattelin että parhaiten kiireiset lenkkipäivät hoituvat ottamalla lenkkivaatteet työpaikalle mukaan. Treenin voi tehdä heti työpäivän jälkeen. Kotiin tultuani voin sitten keskittyä lapsiin ja heidän menoihinsa. Tänään työpäivä venyi ja lenkki heti töiden jälkeen ei onnistunut. Eikä se onnistunut kotiin tultuakaan, sillä lähdimme esikoisemme kanssa halliyleisurheilukisoihin. Kilpailut loppuivat meidän osalta jo hyvissä ajoin ja pääsimme lähtemään kotiin. Kaupan kautta tosin.
Huomista nuutitusasua piti vielä täydentää. Huomenna on Nuutinpäivä ja lapset pukeutuvat hahmoiksi ja lähtevät laulamaan sukulaisten ja tuttavien luo. Tämä vaatii valmisteluja huomenna, lasten laittoja ja kyyditsemistä. Mahdetaanko ehtiä hallinkaan juoksemaan vetoja kun minulla ja lenkkikaverilla on kädet täynnä pieniä nuutittajia. Nuutinpäivä on kerran vuodessa, hallin yleisvuoro kerran viikossa ja lapset pieniä vain hetken. Äiti ehtii vielä juoksemaan. =)
Loppujen lopuksi pääsin lähtemään lenkille kahdeksan jälkeen. Lenkin piti olla kevyt kymppi. Mutta vaikka se oli hidas kymppi, niin kevyeltä se ei vain tuntunut. Kilometrivauhti oli vajaa 6min/km, mutta pohkeet aivan tukkoiset. Jalat kipuilivat pohkeista ja vähän oli tuntemuksia myös penikoissa. Olisiko sittenkin pakkasviikon juoksut ja sunnuntain pitkä lenkki vaatineet erityistä lihashuoltoa ja ehkä kaksi peräkkäistä lepopäivää. No viimeinkin lenkki on tehnty ja toivotaan, että huomenna olo on toinen. Loppujen lopuksi olo on liikunnasta rentoutunut ja mieli tyytyväinen, siihen että ylitin jaksamattomuuden ja lähdin juoksemaan. Tarvitaan myös haasteellisia päiviä, että osaa arvostaa niin kivoja ja onnistuneita hetkiä, niitä jolloin kaikki luistavat kuin itsestään ja pakkanenkaan ei estä harjoittelua.. :)
Silti...edelleen <3 juoksu.
Toivon kaikille mukavaa arkea ja onnistuneita treenejä!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti