Kävelyä ja lomailua


Viime viikon lauantaina veimme lapset hoitoon isovanhemmille ja lähdimme mieheni kanssa kahdestaan ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja suuntana viiden päivän lomamatka Budabestissa. Koska olen kärsinyt jalkavaivoista ja palautumisongemista, tai niin ainakin luulen kun keho on jotenkin kireä ja tukkoinen koko ajan, niin jätin lenkkarit suosiolla kotiin. Matkan jälkeen heti lauantaina olisi luvassa yksi kesän odotetuimmista tapahtumista, nimittäin Tampere Countryside Marathon. Olin päättänyt lähteä juoksemaan tapahtumaan sen lyhyimmäin matkan eli 12,5 kilometrin pituisen Myllyn lenkin. Sitä ennen kuitenkin nautittiin aikuisesta seurasta, Budabestin antimista.


Sunnuntaina laskeuduimme Budabestiin ja löysimme itsemme hotellille. Päätimme lähteä etsimään formulakisojen tapahtumapaikkaa Hungaroringia. Sinne sitten matkustimme metrolla ja loppumatkan bussilla ja viimeiset kilometrit taksilla. Jännitimme koko päivän, ehdimmekö paikalle ajoissa, ja olimme alueella pari minuttia yli 14.00. Tällä kertaa tyydyimme seisomapaikkalippuihin, jotka oikeuttavat alueella oleskelun. Saimme kävellä ympäriinsä ja hyviä katselupaikkoja. Oli mahtavaa nähdä formulat livenä ja kuulla autojen aidot äänet. Äänet ovat aivan erilaisia kuin television välityksellä voisi kuvitella. Paikan päällä pystyi erottamaan kärkipään autojen ja häntäpään autojen ajoäänien erot. Myös autojen mielettömät ajonopeudet konkretisoituivat autojen pyyhältäessä ohi ja tulevan kohta uudestaan näkyviin. Tästä minä tykkään! Tämä lyhyt formuloiden livekokemus sytytti kipinän tulla uudestaan seuraavana vuonna niin, että ottaisimme kolmen päivän liput istumapaikolla. Paikka tulvi lisäksi suomalaisia kisaturisteja, olihan tämä ns. suomalaisten kotikisa. =)







Unkarin parlamenttitalo


Keskiajalta peräisin oleva Matiaksen kirkko Budabestin linnavuorella.

Tonava-joen rantakadulta
Gellertin vuorella sijaitseva vapaudenpatsas





 
Postikorteissa on kuvattu Budabestia kauniissa iltavalaistuksessa.

Viikkoon kului todella paljon kävelyä, vaikka matkasimmekin metrolla ja muilla julkisilla kulkuneuvoilla paikoista toiseen. Meidän matkat ovat aina täynnä kulkemista paikasta toiseen ja erilaisiin nähtävyksiin ja elämyksiin tutustumista. Paikallaan olo ei tule kysymykseenkään. =) Joka päivä tuli käveltyä 10-13km. Siis peruskuntotreeniähän se tietysti oli, hieman huonoilla jalkineilla vain.. Ei ihan normaalia kilpailuun valmistautumista, mutta nyt jalkavaivojen myötä olen ottanut hieman rennomman otteen kaikkeen tekemiseen. Pääasia on nauttia hetkistä ja kaikesta mitä tekee.  Teiskon ylämäkiä tarpoessani lauantaina tuli kyllä mieleen ajatus jos toinenkin huonosta valmistautumisesta. 

Mutta maalla juoksemista sitten tuonempana, ehkäpä jo huomenna.. =) 

Mahtavaa sunnuntaita kaikille!

Rentoilua ja kuulumisia



Viime viikko ja tämä viikko on mennyt ihmetellessä jalkojen outoa kireyttä ja väsymystä. Olen sitten itselleni todella epätyypilliseen tapaan antanut olla koko juoksemisen. En ole miettinyt lenkkeilyä tai harjoituksia, koska ei ole tuntunut siltä. Harmittaa toisaalta kovasti, koska kesällä olisi ollut enemmän aikaa harjoitella. 


Järkeilin asian niin, että liikun nyt vähän aikaa fiilispohjalla ja jos ja kun osallistun juoksutapahtumiin, niin teen sen päivän kunnon mukaan. =) Olen kuitenkin pyöritellyt mielessäni ajatusta etsiä syys-lokakuulle jokin puolimaraton ja kymppi, joihin treenaisin jonkun ohjelman mukaan, kuitenkin kevyesti. Hmm.. katsotaan löytyykö minua inspiroivaa puolimaratonia, jonne ehtisi vielä harjoitellla..?!


Fiilispohjalla liikkuessa pääsimme keskiviikkona vihdoin lähtemään Yyterin hiekkarannalle loikoilemaan. Riippuen kesästä Yyterissä tulee käytyä useamman kerran nauttimassa aivan ihmeellisen hienosta meri- ja rantamaisemasta hiekkadyyneineen. Keskiviikkona tuuli sen verran kovaa, että rannalla makoillessa meinasi tulla vilu. Vesi oli kuitenkin lämminta uimiseen ja muuhun vedessä rämpimiseen. Yyteri on aivan mahtava rantakohde lasten kanssa, koska hiekkaranta on todella pitkä ja matala.











Hiekkadyyneissä heinien suojassa oli ihanan lämmintä makoilla, sinne ei tuuli päässyt viilentämään aurinkoisen päivän lämmintä tunnelmaa. Sain rauhassa lueskella Deko-lehden Asuntomessujen teemanumeroa ja etsiä vinkkiä rentoon ja liikunnalliseen elämäntapaan Superlicious!-kirjasta. Matala ranta on niin turvallinen paikka lapsille leikkiä ja uiskennella että saimme mukanamme olleen mieheni äidin kanssa syventyä lueskelemaan lehtiä ja kirjoja melko rauhassa. Tietysti kävimme uimassa ja liukumassa pieniin aaltoihin, joita tuulisella ilmalla oli ilmestynyt mereen. Nämä aallot eivät olleet niin isoja kuin kesäkuussa Siden matkalla, mutta mukavaa oli täälläkin aalloissa uiskennella. 


Rannalla makoillessani ohi juoksenteli muutamia lenkkeilijöitä ja ajattelin itsekin tulla tänne vielä ilta- tai aamulenkille rantahietikkoon. Sitten voisi nauttia aamupalan, brunssin tai iltapalan rannalla ihania maisemia ihaillen.



Nyt jatkan venyttelyä ja kävelylenkkejä. Käyn juoksemassa heti, kun jalat tuntuvat siihen sopivilta eli eivät kireiltä ja tukkoisilta. Tarkoitukseni on lähteä viikon päästä juoksemaan Tampere City Marathonille juoksemaan 12,5 km:n Myllyn lenkin. Vaikka vasen nilkkakin alkoi yhtäkki vihlomaan Jazz-hölkässä (sain vihlonnan kisassa loppumaan askelmuutoksella) ja sen jälkeen muutaman päivän ihan kävellessä, niin keskiviikkoiltaisessa kuntopesispelissä sain kirmailla ihan rauhassa ilman kipua tai kiristyksiä. Jalkani taitavat sopia paremmin nopeampaan kuin hitaampaan juoksuun. Ongelmat alkavat aina, kun hölköttelen hiljaa. Ehkä täytyy kehittää peruskestävyyttä muilla tavoilla kuin juoksemalla.. Nyt alan etsiskellä jotain harjoitusrunkoa ja mielenkiintoista juoksutapahtumaa syksylle. 

Miten sinun kesätreenisi ovat sujuneet? Millaisia ohjelmia sinä olet käyttänyt puolimaratonille harjoitellessa? 

Ihanaa viikonloppua kaikille! =)

Kesän ensimmäinen juoksukisa


JAZZ-hölkkä 2016



Lähiseudullani Porissa järjestettiin perinteinen Jazz-hölkkä jo 33. kerran. Minulle tämä oli ihan ihka ensimmäinen Jazz-hölkkä ja tämän kesän ensimmäinen juoksukilpailu. Talven ja kevättalven sain  treenata säännöllisesti ja sain kilpailuissa kilometrivauhtini pysymään 4.30 min/km-tuntumassa, jopa alle. Sitten alkoivat jalkavaivat ja kevät ja alkukesä ovatkin kuluneet jalkaa ja jalkoja kuntouttaen. Nyt kun tuntuu hieman paremmalta, en voi olla osallistumasta hölkkäkisoihin, koska näitä vartenhan sitä treenataan. =) Tiedän, että vauhtini on hidastunut keväästä, mutta voinhan juosta hölkkäkisoja kovina treeneinä. 


Kävin kilpailua edeltävänä iltana 6 km:n rennolla lenkillä koiran kanssa. Jalat olivat ihmeellisen tönköt ja kipuilevat.. Jännitin, että heräänkö edes ajoissa aamulla, kun kisa starttaa klo:11.00 ja kesäisin saattaa aamupalakin venyä niille nurkille. Omaksi yllätyksekseni heräsin jo 6.00 miehen herätessä töihinsä. Sitten pyörin noin tunnin sängyssä ja ihailin viereeni könynnyttä 4-vuotiasta. Sitten hiippailin alakertaan ja ajattelin että keitän kahvit ja kirjoittelen vaikka blogia ajan kulukseni. Jalat tuntivat edelleen tukkoisilta, kireiltä ja tönköiltä ja vatsani oli aivan turvoksissa. Olo ei tuntunut yhtään kevyeltä tai levänneeltä. Join aamulla vettä ja otin pari magnesium-poretablettia. Josko ne auttaisivat, ajattelin.

Kilpailupaikalle päästyäni verryttelin hieman ja aloin odotella lähtölaukausta. Sää oli muuttunutkin harmaan haaleasta aamusta aurinkoiseksi ja helteisen lämpimäksi. En yhtään osannut ennakkoon sanoa, miten kisa tulisi menemään. Kuuma oli jo alkuverryttelyjen jälkeen ja aurinko poltteli mustia juokshousuja. Tiesin kuitenkin kisakartan perusteella, että kolme ensimmäistä kilometriä olisivat asfalttia ja loput joen rannassa kirtävää nurmikkoista polkua ja osa hiekkatietä. Nopein osuus on tietenkin asfalttiosuus ja päätin juosta alussa luvan kanssa kovempaa, vaikka yleensä juoksen liian kovaa ja jalat menevät hapoille ekojen kilsojen jälkeen. PAM!

Kuva napattu järjestäjän sivuilta täältä.

1.km - 4.25min/km  Ensimmäinen kilometri meni kevyesti, kun hain sellaista rentoa juoksuvauhtia ja yritin samalla kartoittaa toisten juoksijoiden vauhdeista itselleni sopivaa vauhtia. Ensimmäisessä kilometrissä oli loivaa noousua ja välillä jopa nupulakivetystä. 

2.km - 4.21 min/km Toinen kilometri kaarrettiin keskustasta Kokemäenjoen toiselle puolelle. Silloin vauhtini alkoi tuntua reippaalle.  
 
3km - 4.37 min/km Kolmas kilometri juostiin aluksi hiekkatiellä ja loput  rannan tuntumassa kulkevalla pollulla. Tässä vaiheessa tuntui jo että vauhti tippuu todella paljon. En osannut yhtään päätellä, kuinka paljon  nopealla alulla oli vaikutusta hyytymiseen ja kuinka paljon polkualustalla.

4km. - 4.54 min/km Neljäs kilometri taisi olla vaikein ja hyytyminen tuntui jaloissa, enkä yhtään tiennyt mitä vauhtia oikeasti juoksen. Tässä vaiheessa jalat painoivat niin paljon, että taisin miettiä koko kisan lopettamista kesken. Mietin, että jos minä nyt rämmin tässä yli 5 min/km - niin ei hyvää päivää.. Sitten mietin, että jos nyt luovutan ja annan tälle tunteelle vallan, niin ensi kerralla luovuttaminen on entistä helpompaa. Jaksan kyllä, olen kestänyt pahempiakin oloja.

5km. - 4.51 min/km Hieman helpompaa, mutta vain hieman. Mietin rantaa juostessa, että eikö sitä käännöskohtaa tule ollenkaan. Lopulta se tuli ja loppu viidennestä kilometristä sujui pitäessä välin edessäni juokseviin suhtellisen muuttumattomana. Muutama juoksija ohitti tässä vaiheessa ja mieli olisi tehnyt huutaa, koska olin niin toivoton. 

6km. - 4.56 min/km Kuudes kilometri alkoi Kaarisillan juurelta ja jatkoi matkaansa Kirjurinluodon puolella. Oli hauskaa kuunnella areenalta kuuluvia yhtyeiden testiääniä. Yritin kestää väsymystä kehossani, mutta en ollut kovin vakuuttunut, että juoksuvauhtini olisi tässä vaiheessa enää mitenkään "päätä huimaavaa". 

7km. - 5.01 min/km Viimeinen täysi kilometri juostiin osittain hiekkatiellä ja osittain meille tutulla Polsan reitin polulla. Tässä vaiheessa ajattelin pysyä edellä juoksevien matkassa. Ja huomasin askeleen painavan muillakin. =)

7,7km - ?  Viimeiset sadat metrit sain jalan nousemaan, mutta en ihan normaalin loppukirin tapaan. Mitään minulle tyypillistä loppukirispurttia ei tänään nähty. Olin ihan rättiväsynyt. 

Loppuajaksi sain 35.54 ja matkaa siis tuo 7.7km. Siitä kun laskee keskimääräisen kilometrivauhdin niin olisiko noin 4.42min/km. Ei huono, mutta ei missään mielessä hyväkään. =) 



Kun myöhemmin mietin syitä osallistua kilpailuihin ja koetella sen hetkistä kuntoaan, niin syitä löytyy useita. Näissä kisoissa pääsee tuntemaan tunteita ja tuntemuksia, joita ei muuten arkielämän pyörteissä pääse tuntemaan. Vähän niin kuin kirjojen lukeminen tai elokuvien katselu, mutta saa olla enemmän läsnä itse toiminnassa. 





Yksi tuttavani ihmetteli, miksi osallistun puolikuntoisena kilpailuihin. Mutta nämä kisoihin osallistumiset motivoivat minua ainakin harjoittelemaan. Ne ovat sellaisia välietappeja  ja jos en ole hyvässä kunnossa, niin kilpailut palvelevat silloin kovan harjoituksen virkaa. Kun osallistuu säännöllisesti vuodesta toiseen samoihin kilpailuihin, on niiden avulla helppo seurata edistymistään. Yksi toinen tuttavani kertoi osallistuneensa useita kertoja tähän Jazz-hölkkään ja jokainen kerta hän on parantanut aikaansa. Silloin hänellä alkaa olla jo pieniä paineita tulevia Jazz-hölkkiä kohtaan. =) Juoksun jälkeen he jatkoivat kotiin ja matka jatkui myöhemmin päivällä Kirjurinluodon Areenalle jazzkonsertteja kuuntelemaan. Ehkä ensi vuonna voisin itsekin hölkä jälkeen suunnata Areenalle puolison tai koko perheen voimin. Tällä kertaa oma puolisoni oli töissä ja lapset isovanhemmilla hoidossa, mutta jatkossa aion houkutella puolisoni myös mukaan hölkkäämään. Ja lapset viihtyvät reilun puolituntisen ajan aivan mahtavassa Kirjurinluodon Pelle Hermannin leikkipuistossa. 



Ensi lauantaina juostaan Säkylässä Mansikkamaraton, puolimaraton ja 10km. Jos ystäväni lähtee sinne miehensä kanssa juoksemaa, taidan lähteä mukaan juoksemaan kympin. Mikä on sinun seuraava juoksukilpailusi? Kuinka monta kilpailua sinulla on suunnitelmissa tälle vuodelle?


Liikuntaa lasten kanssa





Viikkoon 27 kuului niin paljon muutakin kuin pelkkä harjoittelu. Ja kun sekin muuttui liikunnaksi lasten kanssa, voidaan sitten kertoilla koko viikon lapselliset kuulumiset.




Tähän viikkoon mahtui hyvin monenlaisia tuntemuksia. Ei ollut mikään voittajaviikko, vaikka onnistumisia ja kivoja asioita tapahtui päivittäin. Lähdin lasten kanssa vanhempieni luokse Savoon viettäään kesälomaviikkoa ja omissa ajatuksissani tehokasta treeniviikkoa mäkisessä maastossa, luonnon helmassa. Mutta kuinkas kävikään? Viikosta ei tullutkaan minun treeniviikkoni vaan meidän treeniviikkomme. Pääsin vain yhtenä päivänä karkaamaan lenkille yksin, etteivät lapseni olisi ängänneet väkisin mukaan. Tämäkin yksin lenkkeilemään "karkaaminen" onnistui vain järjestämällä heille leikkiseuraa samanikäisistä pikkuserkuista. 

Matkalla Siilinjärvelle - melkein perillä, kun Puijon torni näkkyy! 


Meidän piti lähteä matkaan jo maanantaina, mutta olin liian väsynyt lähteäkseni ajamaan. Niinpä vietimme maanantain kotona. Lapset treffailivat kavereitaan ja minä pakkailin matkatavaroita valmiiksi. Niin vaan onnistui livahtamaan tuokin päivä ilman lenkille ehtimistä. Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään ja päätettin lähteä ajomatkalle, kun oltaisiin rauhassa heräilty ja valmisteltu kaikki aamun askareet. Kun vihdoin ja viimein sain ipanat ja koiran pakattua autoon, päätin lähettää kuvan todistusaineistoksi miehelleni, joka oli töissä. "Että , hei me ihan oikeasti ollaan päästy lähtemään!" Hän vastasi päässeensä töistä aikaisemmin ja  olenvansa matkalla kotiin ja jos vain voisimme odottaa, niin hän ehtisi vielä moikkaamaan meitä ennen lähtöä. Selvä..! Siinä kuluikin sitten tunti..pari =) Olimme loppujen lopuksi Siilinjärvellä klo 21.30 ja suunnittelemani raipas sauvakävelylenkki harjumaisemissa ei todellakaan onnistunut niin myöhään ja niin väsyneenä. Taas yksi lepopäivä.. Keskiviikkona pääsin vihdoin liikkumaan ja siitä voi lukea täältä.

Treenikaverit.. <3

Torstaina minun piti lähteä juoksemaan mäkivetoja. Tarkoituksena oli juosta 2 x10x100m ylämäkeen alku- ja loppuverryttelyineen. Lapset kirmasivat taas kilvan mukaan, etten varmasti ehtisi karkaamaan lenkille ilman heitä. Sitten juoksukävelimme 4,4 km Patakukkulan metsäreiteillä ja kävimme kiertämässä kaksi kertaa Huosiasen lammen ympäri. Alkuverryttelyn jälkeen suuntasimme juoksemaan mäkivetoja. Laitoin itselleni viivat noin 100 metrin päähän toisistaan ja väliin jäi kolme valopylvään väliä. Ajatus oli, että itse voisin juosta kolme pylvään väliä ja 9-vuotias voisi halutessaan juosta kaksi ja 4-vuotiaalle riittäisi se yksi pylväsväli. Tämä harjoitus oli helpompi toteuttaa lasten kanssa, koska he näkivät minut koko ajan. Juoksin vedot aikalailla 32,32,32,31,34,34,35, 29, 28,25. liian löysästi, koska pystyin kiristämään loppukohti paljon. Ensimmäinen vetosarja sujui hyvin ja lasten puolesta olisin saanut juosta toisenkin, mutta sitten poikaani alkoivat härnätä hyttyset. Vaikka olimme laittaneet itsellemme hyttysmyrkkyä ennen lähtöä, se ei auttanut. Poikani otsassa oli iso paisunut pistojälki. Taas pohdintaa.. juoksenko vielä 10 mäkivetoa vai pelastanko lapseni hyttysen pistoilta ja kutinalta.. Ei jäänyt vaihtoehtoja. =) Juoksimme vielä kerran porraslenkin läpi ja lähdimme mummolaan.

Huosiaisten lammella ihmeltiin taas jotain metsän ihmeitä..

Perjantaina pääsin vihdoin lenkille yksin, sillä lapset saivat kavereita pikkuserkuistaan. Minua pelotti juosta metsässä yksin, sillä suuntavaistoni ilman karttaa on aivan olematon. Isäni pelotteli, että metsä on täynnä erilaisia polkuja ja reittejä, mutta ei opaskylttejä. Loppujen lopuksi uskaltauduin juoksemaan tuttua hiihtoreittiä pitkin ja yllätyin positiivisesti kun matkalta löytyi selkeät opasteet Hamulaan. Oli kyllä hauskaa juosta vaihteeksi lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Taisin päätyä ala-asteella hiihtämämme hiihtolenkinkin varteen. Niin nostalgista..aah Juoksin yhteensä noin 12 km reilussa tunnissa. Alussa ja lopussa oli todella jyrkkiä mäkiä, ja keskiosa oli suhteellisen tasaista maastoa. 



Lauantaina oli sitten taas lepopäivä, jolloin kävimme lasten kanssa Siilifolk-festivaalien kuvataidepajassa taas maalaamassa kiviä niin kuin monena muunakin päivänä. Menimme myös katsomaan miesten ykköspesistä, koska Siipen Piällysmiehien vieraana oli meidän nykyisen kotipitäjämme seura UPV. Minun oli vaikea päättää, kumman joukkueen puolella oikein olin.Päätin siis kannustaa molempia.
Tämä keinu oli tällä kertaa äidin juoksuakin kiinnostavampaa.. JES!


Sunnuntaina minun piti juosta 10 km:n lenkki pururadalla. Metsässä tai paikallisen urheilukeskuksen pururataa kiertäen. Lähdimme lasten, ukin ja koiramme kanssa kävelemään kohti Ahmon urheilualuetta. Aluksi ajattelin, että mennään täällä lasten ehdoilla ja lähden erikseen juoksemaan tunnin lenkin. Aika kului taas huomaamatta lasten touhuja seuraten, joten päätin lähteä juoksemaan urheilualuetta kiertävää pururataa, joka on noin 2km pitkä. Ehdin kiertää kaksi kiekkaa itsekseni sillä aikaa kun lapset leikkivät viereisessä leikkipuistossa. Juoksu oli tukkoista, eikä oikein inspiroinut tällä kertaa. Ukki ja lapset olivat lähteneet jo kävelemään tietä pitkin kohti mummolaa. Kysyin viattomasti haluaako isompi lapsistamme lähteä mukaan kiertämään yhden lenkin. Kului kaksi sekuntia kuin 4-vuotiaan polkupyörä lennähti tien poskeen ja pieni tyttö pöyräkypärä päässään lähtee juoksemaan minua kohti. "-Minäkin tulen mukaan!" Niinpä tietysti.. Seuraavat kaksi lenkkiä juoksin yhdessä lapsieni kanssa. Yllättävän hyvin pienempi jaksoi juosta kevyttä hölkkää. Paikoitellen jopa sitkeämmin kuin isoveljensä. Tosin heitä ei voi vertailla, sillä isoveli on osoittanut räjähtävät ominaisuutensa eri lajeissa ja voi olla, että pikkusiskolle sopii kestävämmät ja pitkäjänteisemmät lajit.

Liikunnan lisäksi lasten kuvataidepaja kiinnosti ja siellä maalattiin kiviä ja askarreltiin lähes joka päivä.


Juoksun vierestä..
Samalla kun ostin matkaeväitä reissuamme varten, nappasin ruokakaupan hyllystä myös luettavaa matkalle. Kirja on elokuvissa nyt pyörivä tarina Kerro minulle jotain hyvää. Mitenkäs sitten kävikään? Kirja oli aivan mielettömän hyvä. Jäin tarinaan koukkuun ja luin sitä jo kotona ennen lähtöä, matkalla pysähdyspaikoissa ja lopuksi vanhempieni luona valvoin yön ja luin kirjan loppuun. Laitoin mahtavasta kirjasta vinkin facebook-sivuilleni ja kappas selvisi, että kirjasta on tehty itsenäinen jatko-osa. Seuraavana päivänä menimme tutustumaan paikallisen kirjakaupan alennusmyynteihin ja ta-daa.. Mitäs sieltä löytyikään? Jatko-osa Jos olisit tässä lähti mukaan ja lapsille omat kirjat tietysti. Jatko-osan luin myös kahdessa päivässä, mutta vaikka sekin oli mielenkiintoinen tarina, niin pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Kumpikin ovat hyvää kesälukemista.

Kirjakauppareissun jälkeen...

Ilmat olivat sen verran kurjia, ettemme ehtineet uimaan. Myös lukuisat kesäkonsertit jäivät minulta käymättä vaikka niitä olisi ollut lähistöllä runsaasti tarjolla. Ehkä ensi kesänä?!  Vielä on kesää jäljellä..!! Mitä kaikkea sinä aiot vielä tehdä tämän kesän aikana? Ai niin ja jos sinulla olisi vinkattava jotain hyvää kesäluettavaa, niin otan innolla vastaan. Minä nimittäin rakastan myös lukemista. Hih. =)

HARJOITUSVIIKKO 27/2016


4.7. maanantai -                 Lepo

5.7. tiistai -                        lepo / matkustuspäivä 430km autossa =)

6.7. keskiviikko               - porrastreeniä - alkuverryttely polkujuoksua noin 1km + 8 x 800m (270
                                           porrasta + 750 m)  + 1 km polkujuoksua loppuverryttelynä. Yhteensä noin
                                           8 km juoksua

7.7. torstai                          Ensin 4,4 km polkujuoksukävelyä lasten kanssa ja sitten 10x100m
                                           mäkivetoja. Loppuun vielä kerran 800m porrasreitti+ 800m
                                           polkujuoksua. Yhteensä 7km sekalaista juoksua.

8.7. perjantai                      12 km juoksua mäkisessä maastossa noin 5.50min/km

9.7. lauantai                       lepo

10.7. sunnuntai                  4 x 2km pururatalenkkiä, joista kahdessa lapset juoksivat mukana.
                                           8km juoksua

                                           Yhteensä 35km juoksua viikolla 27 ja  tänä vuonna 684km


Äidin ja tytön hyppytreeni. =)

PERHELIIKUNTAA

"-MINÄ HALUAN MUKAAN!"





Saavuimme myöhään tiistai-iltana lasten kanssa Siilinjärven mummolaa. Mieheni jäi tälläkin kerralla kotiin töidensa vuoksi. Ajattelin Siilinjärvelle tullessamme, että täällä minä saan treenailla rauhassa samalla kun isovanhemmat viettävät aikaa lasten kanssa. Mutta mitä tehdä kahdelle innokkaalle liikkujalla, jotka huutavat haluavansa mukaan treenaamaan? Myös se 4-vuotias? No otetaan tietysti mukaan!! 

Ajattelin, että jos en nyt tue heidän innostustaan liikkumiseen, mitä tapahtuu myöhemmin? Lapsemme liikkuvat myös urheiluseuroissa, mutta tykkäävät tietysti eniten vanhempiensa kanssa liikkumisesta. 

Keskiviikkona ajattelin, että lähdemme sitten juoksemaan lasten rakastamia Patakukkulan portaita. Ensin juoksimme noin kilometrin polkuja pitkin portaiden luokse. Ja pienin yritti pysytellä mukanamme minkä pystyi. 9-vuotias onkin on varsin verraton treenikaveri ja pysyy jo hyvin mukanani. 4-vuotias onkin sitten täynnä intoa ja yrittämisen meninkiä. Hän haluaa olla mukana, eikä halua jättää mitään harjoitusta välistä! "-MINÄ HALUAN!" "- KYLLÄPÄS OSAAN!""- KYLLÄ MINÄ JAKSAN!" 4-vuotiamme positiivinen energia ja sinnikkyys ovat tarttuvaa lajia.

Tänään ajattelin juosta portaita lenkkinä. Eli juoksemme mäen päältä pururatalenkkiä alas soramonttuun, josta sitten kolmia portaita pitkin montun päälle. Mittaa yhdelle lenkille tulee 800 metriä ja portaita lenkkiin mahtuu ainakin 270 (virallista laskutoimitusta en ole tehnyt) . Portaiden juoksemisen jälkeen ehtii mukavasti palautua alamäkijuoksussa, joka sekin on erittäin tärkeä ja kehittävä treenimuoto juoksutekniikaa ajatellen. 

Ensin juoksimme Patakukkulan päältä alas pururatoja pitkin...






 ....sitten lapset kävelivat..




..ja minä juoksin portaita ylös.
Suunnitelmissani oli juosta 10 x 800 metrin lenkki portaineen + alku- ja loppuverryttelyt, mutta lasten kanssa kiersin vaan 8. )-vuotis kiersi mukanani kaikki lenkit ja 4-vuotias saatiin jätettyä matkasta vain yhdellä kierroksella. Silloin hän jäi ukin ja koiramme kanssa mäen päälle antamaan erittäin kovaäänisen vastalauseen hänen jättämisestään. Muut lenkkeilijät ihmettelivät pientä raivoajaa. Seuraavalla kierroksella otimme hänet taas mukaan. Tätä pientä liikkujaa ei hengästyminen haitannut ja väsymystään hän ei ilmiselvästi tunnistanut, sillä into liikkumista kohtaan on niin valtavaa. 

Oma treenini teho jäi tietysti uupumaan, mutta harjoitus tietysti venyi kestoltaan kaksinkertaiseksi, koska pientä liikkujaa sai (hän vaati - ÄI-TIIIII! ) odotella. Ihanteellista olisi pystyä treenaamaan ensin omat harjoitukset ja sitten vielä treenailla lasten kanssa. Toisinaan vaan aika ei riitä. Ja nyt kun lomalla aika riittäisi, niin lapset eivät halua jäädä yksin tai muiden kanssa, vaan haluavat tulla mukaan. Pähkäilin tätä itsekseni niin, että noin kymmenen vuoen päästä saan liikkua luultavasti ihan yksikseni eivätkä perhemme silloin 14- ja 19-vuotiaat ole tulossa mukaani. Silloin tietysti toivoisin kovasti heistä lenkkiseuraa.. =)




 Mites sinä, otatko lapset mukaan treeneihin vai onko treenit sinulle sitä "omaa aikaa"? Mikä on sinun mielestäsi mukavinta liikkumista yhdessä lasten kanssa?













HARJOITUSVIIKKO 26/2016

Maanantaina minun täytyi antaa jaloille aikaa levätä ja rentoutua hieronnan jälkeen. Pohkeet olivat menneet ihan jumiin edellisenä lauantaina ne vaativat pikaisesti hierontaa. Onneksi pääsin taas todella nopealla varoitusajalla hierojan käsittelyyn. Maanantaihin  tulehduskipulääkkeitä, jäätä ja venyttelyä ja rentoilua.

Tiistaina minua kutsuikin pitkästä aikaa yleisurheilukenttä. Alkuverryttelyksi kiersimme stadionin ympäri sen takakautta, jolloin matkalla oli myös hiekka- ja nurmiosuuksia. Kentän pinta ei sovi vielä minulle harjoittelupaikaksi, sillä jalkani tarvitsevat pehmeämpää ja vaihtelevaa alustaa. Hyvä alusta  koordinaatioiden ( 10x3x30m ) tekemiselle löytyi nurmikentältä. Myös aukaisevat vedot teimme nurmella. Tekniikkani oli (ja edelleen) aivan hukassa kaikessa juoksussa. Kaverini sanoi, että olen ilmiselvästi unohtanut pikajuoksuaskeleen. Itse yritin juosta satasia rennon keveästi kestävyysjuoksutyylisesti. "-Ai, näitä juostessa saa nostaa polvea vai.. nostetaan sitten !" Kahdeksas veto olikin sitten kauhean jäykkää yrittämistä, mutta kaksi viimeistä sujui kaikista parhaiten. Samalla kun tuskailee oman tekniikkansa ja osaamattomuutensa kanssa, voi ihailla niitä urheilijoita, joiden askel pyörii kauniin kevyesti ja lantio pysyy ylhäällä. =) Sää oli mitä mahtavin treenamiseen, aurinko paistoi ja tuuli henkäili kevyesti.

Tiistai-illan tunnelmista voit lukea myös täältä.


Keskiviikon  pyöräilyretkestä tulikin niin paljon tarinaa, että sen voit lukea täältä.



Torstaina lähdimme hakemaan voimaa jalkoihin mäkiseltä pururadalta. Olemme kuntouttaneet jalkaa paljon noissa maisemissa, välillä sauvakävellen, hölkäten tai juosten vetoja ylä- ja alamäkiin. Nyt oli vuorossa suhteellisen kuntouttavaa treenausta. Ensin viisi kilometriä verryttelyjuoksua lähellä kulkevilla pelto- ja metsäteillä. Tämän jälkeen laskettelimme 5 x 100 metrin vetoja alamäkeen. Tämän jälkeen lähdimme juoksemaan todella (minulle ainakin) rankkaa 2,5km:n pituista mäkistä maastolenkkiä. Tällä kertaa jätimme juoksun vain yhteen kertaan ja kiersimme lenkin vielä toiseen kertaan sauvojen kanssa kävellen. Ja arvatkaa mikä tervehti meitä keskellä pururataa?!! -Kyykäärme !

Treenin jälkeen lähdimme katsomaan läheistä uimapaikkaa tulevien hellepäivien varalle. Ihastuimme maisemiin niin paljon, että kiipesille ylös uimarannan takana nouseville kallioille ja ihailimme maisemia. Tämän maisemapaikan löytö sai minut kaverini kanssa innostumaan niin kovasti luonnosta ja kauniista maisemista, että aloimme suunnittelemaan vaellusretkeä elokuulle. Tulin vielä torstai-iltana esittelemään tätä kaunista paikkaa lapsilleni, jotka halusivat kovasti nähdä myös niitä käärmeitä. Valitettavasti käärmeitä ei nyt näkynyt, mutta kauniita maisemia riitti.




Perjantaina juoksimme kaverini kanssa pitkin Kirjurinluodon polkuja- ja hiekkateitä. Hän yritti näyttää minulle pala palalta, millaisella reitillä parin viikon päästä juostava Jazz-hölkkä kisataan. Täytyy tunnustaa, että tuo reitin muodostaminen palasista ei ole minun juttuni. Täytyy kerrata reitti vielä kartasta. Olen kuitenkin aina haaveillut löytäväni lenkkireitin, joka kulkisi vesistön läheisyydessä. Olin aivan positiivisesti järkyttynyt kun tajusin, että Kirjurinluodosta lähtee polku, joka kulkee joen rannan suuntaisesti useita kilometrejä. Tätä polkua voi sitten palata takaisin tai etsiä toisen paluureitin. Siis haaveilemani rantalenkki löytyi lähempää kuin arvasinkaan. =)

Lauantaina palauttelin jalkoja levolla ja kävelylenkillä.

Sunnuntaina juoksin kevyesti 13 km. Tämä oli todella hidas vauhti, mutta uskon ettei siitä ollut haittaa vaan enemmänin hyötyä. Tälläinen viikko tällä kertaa. =)


maanantai             (pakko-)lepoa hieronnan jälkeen

tiistai                     yleisurheilukentällä alkuverkka 4km + koordinaatioita + loikkia +
                              10x100m/juoksu-käv-pal´+ 3km loppuverkka. Juoksua yhteensä 8 km.

keskiviikko           Pyöräilyä 40km

torstai                    mäkiharjoitus - alkuverryttely 5km, 5x100m alamäkiveto, 2,5 km mäkien juoksua
                              ja 3 km sauvakävelyä. Yhteensä 8.5 km

perjantai                12 km rentoa polku- ja hiekkatiejuoksua 6min/km-vauhtia

lauantai                 lepoa / lasten ja koiran kanssa kävelyä

sunnuntai              13 km kevyttä juoksua 7min/km-vauhtia


Juoksua kertyi yhteensä  41,5 km ja pyöräilyä 40km .Juoksua vuonna 2016 yhteensä 649 km.

Supermahtavia treenejä teille kaikille. Tällä viikolla treenaan lasten kanssa Savon mäkisissä maisemissa. 
Arjen ihmeitä ja ihania treenihetkiä kaikille!



Kauniita maisemia pyöräillen



Viime viikon keskiviikkona minun piti antaa jalkojen palautua edellisen päivän treeneistä, sillä jotain tuntemuksia pohkeessa ja nilkassa tuntui loikkiessa nurmikolla. Niinpä otin 4-vuotiaan tyttäreni pyöräni taakse ja lähdimme etsimään kauniita maisemia. =) Lause näyttää ja kuulostaa niin paljon helpommalta kuin todellisuudessa oli, joten tästä kehkeytyikin oma postaus vaikka tarkoituksena oli kirjoittaa vain mainintana harjoitusviikkopostaukseen. =)

Tyttäreni on erittäin kiinnostunut hevosten sävyttämistä maisemista ja lähti erittäin mielellään mukaani pyöräretkelle. Jotta tämä ei kuulostaisi liian helpolta,täytyy kertoa, että noin viiden kilometrin pyöräilyn jälkeen, takaosasto vaikutti rentoutuneen siinä määrin, että jokin painava ja pyöräilykypärällä vuorattu kalleus kolhi minun kylkeäni. Tyttäreni oli nukahtanut ja retkotti todella epämukavasti selkääni vasten. Pähkäilin tapahtunutta kilometrin polkemisen verran, jonka jälkeen päätin pysäyttää pyöräni. Yritin herätellä häntä, mutta hän vain nosti hieman ryhtiään, hymyili, pyöräytti silmiään ja retkahti taas.. Voi ei..!! Yritin kiristellä istuimen nauhoja ja laittaa niskatyynyä kireämmälle, mutta turhaan.  Päätin hetken mietittyäni vaihtoehtoja,kääntyä takaisin ja viedä tytön kotiin nukkumaan. Kotipihalle käännyttäessä Polar m400 näytti kädessäni 12 km pyöräilyä ja tietysti minun tuurillani takaistuimella oli juuri herätty ja ihmeteltiin, että missä ne hevoset ovat. 




"En jää nukkumaan!" "EN jää isin kanssa!" "MINÄ HALUAN äidin mukaan!" Arvatkaapa kenen vuorosanoja.?! Sitten tarkastettiin ja kiristettiin takaistuimen turvavöitä ja lähdettiin uudelleen matkaan. (Jaksaa-jaksaa) Tällä kertaa saimme pyöräillä rauhassa ja nauttia maisemista ilman Nukku-Matin vierailua. Matkaan mahtui keskustelua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Välillä heipattiin hevosia ja välillä mietittiin, löytyisikö matkan varrelta kauppaa, josta voisi saada jäätelöä. Kun pääsimme lähelle tuttuja kulmia pyörän mittari näytti 35 poljettua kilometriä. Halusin täyteen sen ainakin sen 40 kilometriä ja niinpä päätin kiertää pienen lisälenkin ennen kotiin saapumista.



Kotipihassa urheilukelloni näytti tasan 40 kilometriä pyöräiltyä matkaa. Aikaa pyöräilyreissussa on kulunut yhteensä 2h 18min , joista tuo 18min liittyi varmaan tavalla tai toisella takapenkkiläisen olotilan kohentamiseen. Kilometrivauhti pysyi lähes koko matkan noin +/- 20km/h, joten tuo kaksi tuntia meillä matkassa on kulunut, Suurempi ihmetys välähti eteeni, kun tarkastelin urheilukellostani harjoituksen muita tietoja.. Kaksi tuntia ja 40 kilometriä pyöräilyä kulutti VAIN 489 kcal ja päivittäinen aktiivisuus täyttyi vain 77%:iin asti. Mitäh?!! Kun vertaan tähän pyöräilyyni juhannusaatonaaton saunalenkkiäni, niin sain vajaassa 30 minuutissa palamaan 319 kcal ja päivitttäinen aktiivisuus täyttyi kokonaan. Kannattako jatkossa tuhlata aikaa pyöräilyyn, kun juosten saavuttaisin liikuntatavoitteet lyhyemmässä ajassa? Mutta kuten kaikki teistä varmasti sen tietävätkin - kaikkea ei voi mitata urheilukellon mittareilla! Urheilukelloni ei tunne käsitteitä "äiti-tytäraika" tai kauniit maisemat, eikä kellon näytöllä lukenut matkamme jälkeen: "Hienoa, kehitit kykyäsi käsitellä vastoinkäymisiä ja joustit todella hienosti omista tavoitteistasi yhteisen hyvän vuoksi" =) Eikä tuo kello kehuisi vaan myös rakasta takapenkkiurheilijaani, joka todella hienosti ja hyvällä mielellä pysyi mukana kaikki nuo 40 kilometriä. Hyvä me!



 Pyörälenkistä jäi positiivinen fiilis - kaikesta huolimatta..
+ kauniita maisemia koko matkan ajan
+ yhteistä tekemistä lapsen kanssa
+ huoltavaa ja palauttavaa treeniä jaloille
+ ihanaa tekemistä aurinkoisella säällä - kyytiläinen saa nauttia viileästä tuulesta, kun edessä matkustava polkee "hiki kypärässä"

Tyttäreni polkisi miellellään itse, mutta hänellä on pyörässä vielä apupyörät takana. Käymme lähes päivittäin hänen pyörälenkeillään, joissa hän pyöräilee ja me muut kävelemme.=)


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Tuleva viikko tuo mukanaan runsaasti lasten kanssa liikkumista. Palataan!

YHTEISLENKKEILY





JUOKSETKO MIELELLÄSI YHDESSÄ? - MINÄ JUOKSEN!!

Itse olen saanut aikoinaan niin paljon yhdessä liikkumisesta. Olen treenannut juoksua ryhmässä, olen osallistunut maratonkouluun ja kokoontunut useita kertoja viikossa juoksemaan samojen mukavien ihmisten kanssa. Olen aina etsinyt ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa juosta - YHDESSÄ. Olen löytänyt samanhenkisiä juoksijoita harjoittelemaan ja lenkkeilemään yhdessä. Olen löytänyt työkavereista juoksukavereita ja juoksu on yhdistänyt minut useimpiin ystäviini. 


Hienointa on ollut myös se, että olen saanut tutustua juoksun kautta niin erilaisiin ihmisiin. Elämäntilanteiden ja harrastusmäärien muuttuessa ovat ihmiset ympärillä vaihtuneet ja taas löytyneet uudestaan, mutta eivät koskaan unohtuneet. Välillä näemme useammin juoksun merkeissä ja välillä vain törmäämme  aikojen päästä jossakin, kuten kaupassa ja juttu alkaa luistaa taas, niinpä todennäköisesti sovimme "lenkkitreffit" ja tapaamme taas.

Siinä missä osa ystävistani tapaa toisensa mielellään kahvitellen, olen itse huomannut tapaavani ystäviäni liikkuen ja yleensä lenkkeillen. Tapaan siis ystäviä muutenkin, mutta juostessa on mukava vaihtaa kuulumisia ja kollegoiden kanssa uusia ideoita tuntuu syntyvän kuin itsestään juuri juostessa. 

Karhu-viesti 2016


Parhaimpia muistoja olen myös kokenut erilaisissa juoksutapahtumissa. 

Osallistuin ensimmäiselle puolimaratonille Kajaanissa vuonna 2003 juuri työporukan kanssa yhdessä ja juhlimme jokaisen ensimmäistä juoksutapahtumaa päivän päätteeksi. Ja lisäksi isäni ja äitini juoksivat myös tuossa tapahtumassa puolikkaat, joten valmistauduin myös heidän kanssaan. Minulle ja äidilleni tämä oli ihan ensimmäinen puolimaraton molemmille ja mietimme pastatankkauksia ja hiertymäalueiden teippauksilla, jotka hieman huvittivat aloittelijoita.. =)

En olisi koskaan selviytynyt ensimmäiseltä maratoniltani 2008 ilman juoksukaverieni tukea. Mitä ihanimmat juoksukaverini eivät juosseet sillä kertaa itse vaan lähtivät kannustamaan ja huoltamaan minua asuntoautonsa kanssa. He kulkivat koko matkan vierelläni ja pysähtyivät bussipysäkeillä kyselemään vointia ja tarjoamaan juotavaaa. Minä en ole tehty äärimmäiseen pitkäkestoisiin suorituksiin  ja niinpä en olisi millään kyennyt viihdyttämään itseäni 42 kilometriä ilman ystävien apua. 

Karhu-viesti on mitä mahtavin juoksutapahtuma ja sinne minulla on ollut ilo osallistua vuosien varrella hyvin erilaisissa kokonpanoissa. Täälläkin korostuu yhdessä oleminen,vaikka jokainen joukkueen jäsen juokseekin omalla vuorollaan. Tämä tapahtuma on ollut aina täynnä yhteistä valmistelua, juoksujärjestyksen miettimistä, oman ja toisten juoksukunnon pohtimista ja analysointia kilpailua edeltävillä lenkeillä, kilpailupäivän jännitystä, joukkueen huoltoa ja oman joukkueen jäsenten kannustamista, omaa suoritusta ja mukana elämistä. Tapahtuman jälkeen on pohdittu ja muisteltu kulunutta päivää hymy huulilla. Joskus lähdetty suoraan kotiin, joskus menty pizzoille ja toisinaan pidetty saunailta. Tässä kisassa tulin vaihtoon kerran odotettua aikaisemmin ja seuraavan viestin viejän ollessa vielä metsässä pissalla.. =) Silloin taisin vähän murahtaa, koska otin loppukirin vaihtopaikalle "turhaan". Jälkeen päin tämäkin episodi on vain naurattanut.. molempia osapuolia. =) 





Ja kaikkien juoksukavereiden kesken vallitsee sellainen reilu meininki ja kavereiden tsemppaus. Yhdessä tämän kevään kilpailussa "piiputin" kilpailun viimeisten kilometrien mäkiosuudella. Oli mukavaa, kun takaa minua ohittaneet vanhat maratonkoulututut tsemppasivat ja käskivät vaan pysymään heidän mukanaan. (..en pysynyt..) Maalissa sitten vaihdettiin kuulumisia ja puhuttiin tulevista kisasuunnitelmista. 

Eikä näitä muistoja olisi syntynyt ilman näitää juoksuryhmissä tai -tapahtumissa tapaamiani ihmisiä. Ja näitä muistoja on vaikka millä mitalla ja odotan innolla uusia. Olen todella kiitollinen siitä, että päässyt juoksun kautta tutustumaan niin moniin ihmisiin. Haluan aina jatkossa olla antamassa ja mahdollistamassa tätä kaikkea hyvää myös muille.




Kun Takomorunners etsi vapaaehtoisia ihmisiä järjestämään yhteislenkkejä omalla paikkakunnallaan, ilmoittauduin heti ja pyysin juoksukaverini mukaan. Yhteislenkkien tavoitteena on kerätä ihmisia yhteen ja mahdollistaa yhteisten kokemusten jakaminen liikunnan ja varsinkin juoksun avulla. Yhteislenkeillä juoksuvauhtdit ja juostavat lenkit sovitaan lenkkien alussa, kun nähdään millaisia juoksijoita on milloinkin paikalla. Kävelemäänkin voi tulla ja juosta vaikka pylväiden välejä. Näillä lenkeillä treenin kehittävyys ei ole se mitä haetaan vaan pyritään yhdistämään ihmisiä. Saman kuntoisten juoksijoiden kesken voi sopia sitten treenit ihan toiselle päivälle, kunhan esin tutustuu heihin yhteislenkeillä.  

Takomorunners kerää ihmisiä yhteen juoksemaanjo sunnuntaina 3.7.2016 klo 10.00 Oulussa, Kokkolassa, Porissa, Raumalla, Helsingissä, Vantaalla, Lappenrannassa, Imatralla, Mikkelissä ja Kuopiossa. Myöhemmin mukan tulee myös Turku ja ehkä sinä voit alkaa pitämään yhteislenkkejä omalla paikkakunnallasi? Lisäinfoa takomorunners.com 


Tässä Isomäen lenkkipolulla on juostu monet lenkit ja suurin osa niistä YHDESSÄ!
Minä ja Anna pidämme yhteislenkkejä Porissa ja ensimmäisellä kerralla juostaan Isomäen metsien maisemissa. Lähtö lenkille starttaa Porin yleisurheilustadionin vieressä olevan keihäänheittäjäpatsaan luota. Sovitaan siinä juostava matka ja mietitään kaikille sopiva vauhti. =) Seuraava yhteislenkki ilmoitetaan Takomorunners.com-sivustolla. =) Kurkkaa sinne jos, et sunnuntaina pääse mukaan.





Nähdään sunnuntaina?! Toivoo Marika@takomorunners ja Anna@takomorunners