Talvijuoksusarjan avaus



NAKKILACUP - TALVIJUOKSUSARJA

Minun piti jo useampana vuonna osallistua talvijuoksusarjaan, mutta lähin taisi olla noin 50 kilometrin päässä, joten osallistumatta jäi. Nyt naapuriseuramme aloitti järjestämään viisiosaista maantiejuoksusarjaa kerran kuukaudessa maarraskuusta maaliskuuhun. Nyt edes matka ei toimi tekosyynä jättäytyä pois kisasta. Nyt on muutenkin aika aloittaa taas säännöllinen juoksuharjoittelu ja samalla tämä juoksusarja toimii hyvänä testijuoksuna minulle. Valittavana oli 5km:n ja 10km:n virallisesti mitattu lenkki. Aion juosta lyhyempää lenkkiä, sillä juoksuni ja kehoni eivät ole siinä kunnossa, että kestäisivät 10 km:n testijuoksuja puolikuntoisena.


 MINUN RIKKINÄINEN VUOTENI

Niin lopussa - nainen ja matka! Kuva: Paula Nurmi
Kuinkahan monta kertaa tänä vuonna olen taas yrittänyt uudelleen, pitänyt taukoa, keventänyt tai kuntouttanut jalkaa tai sitten vaan pitänyt taukoa. Lokakuussa 2015 juoksin puolimaratonin noin 1.45.xx ja osallistuin Uudenvuoden juoksuun. Kaikki alkoi siitä, kun tein uuden vuoden lupauksen. Päätin alkaa harjoittelemaan tavoitteellisemmin ja samalla kirjoittamaan blogia harjoittelustani liikkumisistani. Muutenhan olen juossut enemmän tai vähemmän säännöllisen epäsäännöllisesti ja tulokset pysyvät melko samana. No jokin siinä sitten ehti kolmessa kuukaudessa mennä vikaan ja maaliskuussa alkoi vaivata kantapää, joka paikantui palantaarifaskiitiksi. Sitten on juostu ja oltu juoksematta vielä epäsäännöllisemmin. Hah. Ja blogin nimi siis on paremmin kuin paikallaan - Run like a moose - Hirveetä menoa! =) Ja nimeen sisältyy muistoja ja itseironiaa, sekä muistutus siitä, että elämä ei ole niin vakavaa ja itselleen on hyvä hymyillä välillä ja ääneen. =)

Ensimmäiseen NakkilaCup:iin osalistuvat aikuistensarjalaiset käynnistävät kellojaan. Kuva: Paula Nurmi


MAANTIEJUOKSUSARJA TESTIJUOKSUNA

Päätin siis osallistua tähän maantiejuoksusarjaan ja pitää osakilpailuja testilenkkinä. Paineita en aio sen enempää ottaa äistä juoksuista, mutta olisi ihanaa oppia juoksemaan niin, että siitä voisi nauttia. Tällä kertaa olin taas liian myöhään paikalla ja verryttely jäi liian lyhyeksi. Ja lähtiessäni juoksemaan tein taas samat virheet kuin aiemminkin. Lähdin juoksemaan huonosti lämmitelleenä toisten kovaan alkuspurttiin ja ensimmäiset sadat metrit kello näytti alle 4.00min/km. Ensimmäinen kilometri meni suhteellisen kevyesti ja yritin pudotella vauhtia alkuspurtista, mutta se oli vaikeaa, koska alku menee aina niin kevyesti. 

Alkusuoran reippaat juoksijat. Kuva: Paula Nurmi

Ensimmäisen kilometrin keskivauhti oli 4.18min/km ja sitten alkoikin vaikeudet. Toinen kilometri meni aluksi vielä alkuvauhtia ja sitten alkoikin seinä nousta vastaan. En vaan jaksanut.. Olin juossut ekan kilometrin ihan liian kovaa ja nyt tuli mieleen jo lopettaa koko juoksu, koska tuntui niin pahalta. Toinen kilometri meni aikaan 4.41. Sen jälkeen lähestyttiin kääntöpaikkaa, sillä 5 km:n lenkki juostaan edestakaisin 2,5km:n pätkä pyörätietä. Ensimmäiseen suoraan sisältyi myös lievää ylämäkeä ja sekin tuntui jokaisella askeleella, kun voimia ei enää ollut. Kolmas kilometri meni aikaan 4.52min/km. Juoksu oli niin vaikeaa, että otin jo mukaan normaalin tuska-askelten poistajan eli laskemisen. Kun juokseminen tuntuu vaikealta. Alan laskea numeroita 1-100 ja aloitan aina alusta. Luettelen numeroita mielessä noin kolmen askeleen välein. Tämä auttaa tyhjentämään negatiiviset ajatukset ja tuskalliset tunteet. Neljäs kilometri jatkui vaikeana 4.56min ja viimeinen kilometri meni sitten jo reippaampi, sillä ajatus ihan kohta edessä siintävästä maalista palautti energiavarastoni ja jaksoin taas kiriä juoksuani loppukiriin asti ja viimeinen kilometri kulki aikaan 4.30 min.


Urheilukellon kertomaa: Näyttää paljon paremmalta, mitä todellisuudessa oli tai tuntui.. =)


Maalissa ajaksi tuli 23.28. Ei mikään paras aika, mutta ei kauhean huonokaan. Juokseminen oli supervaikeaa ja tiesin sen jo alkuverryttelyssä, sillä nyt kunnon tippuminen oli jo alkanut tuntua koko kehossa. Stksyn pimeys, perheen harrastuskiireet ja työn haasteet näkyvät kehon kuormittumisella. Nyt sitten hidastetaan elämään ja karsitaan kaikkea ylimääräistä, jotta olisi aikaa vapaa-aikana vaan olla ja rentoutua perheen kanssa, niin että voisi välillä harrastaakin jotain kuormittumatta liikaa. 
Seuraavat NakkilaCup:in   osakilpailut ovat  17.12.2016, 28.1.2017, 18.2.2017 ja 11.3.2017 . Toivottavasti pääsen osallistumaan jokaiseen noista. =) Ja suosittelen juoksusarjaa kaikille muillekin, jotka haluavat säännöllisesti seurata juoksukuntoaan testilenkillä ja tavata säännöllisesti juoksukavereita. =)

Itselläni on pohdinnassa vielä cooperin testiin ja laktaattitestiin osallistuminen. Sykkeiden seuraaminen on toistaiseksi jäissä. Nyt juostaan ja harjoitellaan, niin että pysytään terveenä.

Miten sinä testaat kuntoasi talvella? Muokkaatko harjoittelua ja sen kuormittavutta jonkin testin avulla vai luotatko tunteeseen? 


Supermahtavaa alkanutta sporttiviikkoa kaikille! Kiitos, kun poikkesit lukemaan! =) _M_

Ihanaa syksyssä on pipot!


Eilen pidin lepopäivää, mutta olen silti lähtenyt marrasputki-haasteeseen mukaan kävelemällä tai juoksemalla päivittäin. Eilen oli kävelyn vuoro. Vein poikani voimisteluharjoituksii ja otin koirani mukaan. Kävelin koiramme kanssa tunnin verrran ristiin rastiin kaupunkia lenkkivarustuksessa. Pakkasta oli 8- ja todella hyinen tuuli. Olin niin jäässä kuin ihminen voi olla. Hampaat kalisivat ja vartalo tärisi lähes koko automatkan kotiin. Kävellessä pitää olla paljon lämpimämmin päällä kuin juostessa, sen opin eilen. En nimittäin paljon kävele.. =) 

Tänään kaivoin esille paksumma talvitakit ja jatkan talvitakkien penkomista. Kun listasin syksypostauksessani syksyn hyviä ja piristäviä puolia, niin unohdin pipot! Pipot ovat ihania, varsinkin kauniit pipot. Ne jotka tuntevat minut paremmin, tietävät minuns rakastavan ruusukepipoista. Tänään sain työkaverilta soviettavaksi neljä tummaa ruusukepipoa, enkä yhtään tiedä mikä sopisi minulle parhaiten. Kaikkia en viitsisi hankkia, neljä on liikaa. Mutta kaksi voisi olla hyvä määrä, toinen lenkkipipoksi ja toinen vapaa-aikaan. Minun mielestäni lenkkipipokin voi olla kaunis, sanoivatpa muut mitä vaan. Kauniista ja itseä miellyttävistä vaatteista tulee hyvä ja pirteä mieli.

Tiukkapipo x 4

Jonkun silmään nämä kaikki pipot näyttävät samanlaisilta, mutta jos huomaat eron, niin auta minua ja kerro mikä mielestäsi sopii minulle parhaiten. Kiitos!

Alan pukea ulkovaatteita päälle ja lähden lasten kanssa ulosa pelaamaan lamppusta ja poliisia ja rosvoja. Jip-pii!

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille!

_M_

Maltti on... valttia!?!


Keskiviikkona olin niin väsynyt ja ehkä jotenkin stressaantunut, että tiesin juoksulenkin piristävän mieltäni ja laukaisevan stressaantunutta kehoa. Tiesin, että yksin en lenkille jaksaisi lähteä, joten pyysin Anna-Ihanaisen mukaani lenkille. Juoksimme lopuksi noin 8-9 km ja kilometrivauhti hiippi yllättävän kovaksi . 5.00-5.30min/km on ihan liian kova ensimmäiseksi lenkiksi tauon jälkeen. Se meni kuitenkn helposti. Olo lenkin jälkeen oli mahtava, rentoutunut ja energinen. Yksin en olisi lenkille jaksanut lähteä.
Torstaina minuun iski taas halu päästä juoksemaan. Anna ei halusi pitää lepopäivää, eikä lähtenyt mukaan lenkille. Yksin en minäkään halunnut lähteä, joten huhuilin lenkkikaveria facebookin syövereistä. Kävikin ilmi, että eräs juoksuporukka lenkkeilee torstaisin. Kyselin ennalta matkaa ja vauhtia ja niiden piti olla siedettäviä. Luulin meneväni rauhalliselle max. 10kilometrin lenkille. Kun saavuin paikalle, oli miesryhmä valmistautumassa 10 km:n reippaaseen mäkilenkin juoksuun. Onnekseni tässä hrjoituksessa kierrettiin kaksi kertaa 5 km:n lenkki ja ensimmäinen kerta "kevyesti".  Sanoin jo lähdössä, että taidan jäädä sitten pois ensimmäisen kiekan jälkeen. 

Metsässä on ihana juosta ja parannella kipeitä koipia.

Lenkki oli kaikkea muuta, kuin sellainen jota pitäisi juosta toisena lenkkinä telekan jälkeen. Oli vaikeaa pitää kilpailuhenkisyyttäni kurissa ja keskittyä juoksutekniikkaan ja hengitellä rauhallisesti. Koko ajan mielessäpyöri ajatus, että nyt painan täysillä ja pysyn mukana enkä luovuta. Normaalisti tuo kilpailuhenki saa aikaan minussa sen, että en luovuta tai anna periksi ja pistä likoon enemmän kuin minun kehossani olisi kapasitettia. Halusin pysyä mukana, vaikka tämänhetkinen kunto ei ollut sillä tasolla. Tämä oli vasta toinen lenkkini puoleentoista kuukauteen ja olisin ollut valmis runnomaan 110%:n teholla. Sinänsä hauskaa, sillä harjoitustehot pitäisi pitää 90%:ssa ja sitä alle. Jotenkin sain kuitenkin ajateltua asian järkevästi ja odottelin yhtä juoksijaa yhden mäen jälkeen ja juoksimme yhdessä muutama kymmenen metriä muiden perässä viimeisen viidennen kilometrin. Lausuin kiitokset ja kerroin jättäväni toisen kierroksen väliiin ja jatkavani toista lenkkiä verryttelyn merkeissä. Juoksentelin erittäin kevyesti vielä 3,5 km. Uskoisin koko harjoituksen kilometrimääräksi tulleen noin 8 km.

Aina ei tarvitse juosta "palkintojen kuvat silmissä" , paras palkinto olla itselleen armollinen.

Olen erittäin onnellinen, että osasin  juosta rennosti ja jättää lenkin kesken. Siis aivan oudosti toimittu minulta. Kroppani on syksyn jäljiltä stressitilassa ja kaipaa enemmän unta seka tervellisempää ruokavaliota. Minun täytyy todellakin pitää maltti harjoituksissa ja antaa keholle sekä mielellä lepoa liian tehokkuuden sijaan. Minun täytyy opetella hellitämään ja hellimään ja kuuntelemaan kehoa. Tehdä asioita, koska rakastan niitä, eikä siksi että minun pitää. Minulle oli iso saavutus jättää treeni kesken. Hyvä minä! -Olen kehityskelpoinen. =)

Perjantaina ja lauantaina pidin lepopäivää ja sunnuntaina juoksukävelin lasten ja koiran kanssa 5km. Sunnuntai-illalla oli vuorossa Sykesunnuntain ryhmätreenit ja kuntosalikerta. Taidan kertoilla kuntoilusta seuraavassa postauksessa.

Onko teille käynyt niin kuin minulle, että kilpailuvietti tai halu olla luovuttamatta on mennyt järjen edelle? Jos on, niin milloin? Lukisin mielelläni muiden kirjoituksia halusta tehdä täysillä ja olla luovuttamatta. Kilpailuhenkisyydestä voisin kirjoittaa oman postauksen joku kerta. Aihe on niin mielenkiintoinen. =)

Supermahtavaa viikonalkua kaikille!

_M_


Nyt nautitaan syksystä!


Rakastan syksyä. Se on kaunis, raikas ja tunnelmallinen. Minulle, joka inhoan suomalaista lämpöä ja liikkumista kesällä, syksy tarjoaa erinomaisen virkistäviä ilmoja ulkona liikkumiseen. Pimeät illat ovat tunnelmallisia viettää takkatulen tai kynttilöiden valossa. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että liikkumaan lähteminen ulos pimeään tekee tiukkaa, siis todella tiukkaa. Tarvitsen todellakin säännöllisesti kokoontuvan liikuntaryhmän tai ainakin seuraa, että viitsin lähteä pimeään. Ja silloinkaan en välttämättä jaksa tai viitsi lähteä.

Syksyn ihanat lehdet

    • Olen lukenut ihania postauksia erilaisista keinoista pitää kaamosväsymys tai syksyisen pimeän aiheuttama alakulo loitolla. Kiitoksia näistä kivoista ja inspiroivista postauksista : KaroliinaPiia, Satu ja  Elina , vain muutamia mainitakseni. Noissa blogeissa on kivoja ideoita maarraskuusta selviämiseen ja kaamosta vastaan taistelemiseen. 

      Oletko sinä pohtinut, miten syksy vaikuttaa sinuun? Rauhoittaako pimeys vai saako se sinut väsyneeksi? Tuoko kylmenevät ilmat lisää energiaa vai onko kylmässä vaikeaa liikkua? On tärkeää, pohtia miten syksy vaikuttaa meihin jokaiseen ja sitten löytää ne ihanat ja inspiroivat asiat, joista saa voimaa. On myös hyvä tiedostaa, mikä syksyssä kenties ajaa alakuloon ja valita uusia tapoja toimia. 

      Lukiessani Juoksuttaa-Pian postausta syksystä, ymmärsin etten ole joka syksy ollut väsynyt tai joutunut alakulon syövereihin. Nämä kaksi erilaista syksyä ovat olleet molempien äitiyslomieni syksyt. En usko, että hormoneilla olisi vaikutusta asiaan vaan säännöllisellä ulkoliikunnalla valoisaan aikaan. Olen kävellyt vaunulenkkejä, ja kävellyt vaunujen ja poikani kanssa kerhoon. Tulomatkoilla kiersimme muutaman kilometrin limääräistä ja kävimme kaakaolla kahviossa ja jatkoimme kotiin. Joskus mukana oli ylimääräinen liukuri tai pulkka ja laskimme kaikki mahdolliset pienet mäennyppylät matkallamme. Äitiyslomalla minulla ei ollut mitään stressiä mitään työasioista tai niiden kasaantumisesta. Nyt siis mietin mistä saan syksyllä voimaa ja mikä sitä kuluttaa? Mietipä sinäkin ja kerro minulle!

      Huurteinen metsä houkuttelee ulkoilemaan.


      Mistä saan syksyllä voimaa:

      * Syksyn ihanista väreistä pihlajan marjoissa, puiden lehdissä, syksyisissä kukka-asetelmissa, auringon laskuissa

      * Pimenevät illat luovat rauhallisuutta ja houkuttelevat kömpimään viltin alle ja sytyttämään kynttilöitä

      * Raikkaassa syysilmassa on ihanaa ulkoilla, kunhan pukeutuu hyvin.

      * Lehdistä ja metsän antimista saa tehtyä kauniita askarteluja ja asetelmia.

      * Sateen ropina on rauhoittavaa kuunneltavaa. 

      * On ihanaa seurata lapsia nauttimassa syksystä, hyppimässä lätäköissä, peuhaamassa lehtikasoissa ja leikkimässä lamppusta pimeässä. Ja joutua itse mukaan tähän kaikkeen..


      Rakastan syksyä, vaikka välillä onkin vaikeaa. =)



      Mikä syksyssä kuluttaa:

      Pimeys - työpäivän jälkeen kotiin tullessa jo hämärtää. Kun ruoka on tehty ja syöty on kotimme ympäröinyt pimeys. Ei yhtään huvita lähteä minnekään yksin. Koiran ulkoilutuslenkillekin otan lapset mukaan. =)

      Väsymys - En tiedä, johtuuko väsymys pimeydestä, että silloin on luonnollista nukkua ja alkaa nukuttamaan helpommin.

      Stressi - Syksyllä töissä on stressaavaa ja se saa haluamaan syömään hiilihydraatipitoisempaa ruokaa, joka puolestaan väsyttää ja tekee entistä levottomammaksi.

      Ruokavalio - Huomaan turvonneeni joka syksy.  Väsymys ja stressi saavat minut syömään epäterveellisemmin tai suosimaan hiilihydraatteja. Tammikuussa minusta lähtee helpoiten "hötöt" pois.


      MIKÄ AVUKSI:

      ULKOILE VALOISAAN AIKAAN!
      - Aion liikkua aina kuin mahdollista valoisaan aikaan.

      OTA KAVERI MUKAAN LIIKKUMAAN TAI LIIKU RYHMÄSSÄ!
      - Pyydän kavereita mukaan lenkeille ja olen liittynyt liikuntaryhmään. Jos kaveria ei löydy, niin kävelylenkeillä voi soittaa kauempana asuvalle ystävälle ja "etälenkkeillä" yhdessä.

      TARKISTA RUOKAVALIOTA!
      - Aion kiinnittää huomiota ruokavalioon ja ottaa töihin mukaan saalaatteja ja rahkaa. Yritän syödä 80% ajasta terveellisesti ja 20 % ajasta voin herkutella eli syödä eri tilaisuuksien ruokatarjonnan mukaan. Silloinkin aion opetella valitsemaan tervellisesti ja syödä vain vähän.

      Salaatit ovat oivallista ja energisoivaa arkiruokaa syksyllä. Viikonloppuisin voi laittaa pata- ja uuniruuat muhimaan vaikka ulkoilun ajaksi.

      HYÖDYNNÄ PIMEÄÄ!  
      - Aion polttaa kynttilöitä ja katsella takkatulta. Aion menna ajoissa nukkumaan eli viimeistään klo 22.30. Ja ajoissa nukkumaan meneminen on helpompaa, kun pimeys luonnollisesti väsyttää.

      NAUTI ILMOJEN RAIKKAUDESTA!
      -Kyllä en osallistu marrasputkeen juoksemalla, mutta voisin aloittaa puolen tunnin kävelyputken päivittäin.

      OPETTELE RENTOUTUMAAN!
      - Itse otan päivittäin aikaa, jolloin en tee mitään. Rentoudun rentoutavan musiikin avulla ja toisinaan käytän muutaman minuutin ohjattuja rentoutumisnauhoja. Minun on myös helppo käsitellä ja kohdata tunteitani musiikin avulla, joten kuuntelen erilaista musiikkia. Irlantilainen musiikki on parasta syysmusiikkia. 

      OTA OSAA HAASTEISIIN!
      - Blogit ovat pullollaan marraskuun haasteita. Itse aion soveltaa marrasputki-haastetta kävelyyn ja kaamostaistelua niin, että teen asioita eri tavalla ja koitan välttää alakulon tässä kuussa. Raportoin onnistumisestani. (Huomaa positiivisuus) 

      OTA MALLIA LAPSISTA! 
      - Kyllä. Kahden lapseni matkassa olen päässyt hyppimään vesilätäköihin, heittelemään lehtikasoja ja hyppimään niissä. Joka ilta lapset haluvat leikkimään lamppusta eli piilosta pimeään. Uutena leikkinä on tullut Poliisi ja rosvo, jossa pelkkä pimeässä vanhempia karkuun juokseminen on vaan niin hauskaa. Pakkasten tullessa pääsemme rikkomaan jäätyneiden vesilätäköiden jäätyneitä pintoja. Eihän kukaan voi vastustaa niiden rikkomisesta aiheutuvaa ritisevää ääntä?! 


      Nämä kaksi ovat uskomattomia tarttumaan hetkeen ja nauttimaan niistä.


      Tänään aloitin päivämme tekemällä makaronilaatikon paistamista vaille valimiiksi ja lähdin lasten ja koiramme kanssa läheiseen metsäliikuntakeskukseen. Juoksukävelimme yhdessä kirpakassa pakkasessa 5 km:n lenkin. Oli ihanaa nähdä kuinka koirammekin virkistyi normaalista sohvatyyny-moodistaan ja juoksenteli riehakkaana kuntopolulla. 4-vuotias juoksi mukana ja huusi aina välillä: "Voidaanko juosta kovaa, silleen tositosi kovaa!" 


      Sunnuntain lenkkeilijät - Ryhmä Rämä



       Mistä sinä nautit syksyllä? Entä mikä vie voimasi? Mitkä ovat selviytymiskeinosi? Lukisin mielelläni sinun tavastasi viettää syksyä!

      Supermahtavaa marraskuuta kaikille!

      _M_




      Treeniryhmästä uutta intoa!


      Taas minulle kävi niin, että elämääni hiipi juoksematon jakso. Kesällä treenaasin kaverin kanssa ja juoksin osana harjoittelua, sen minkä plantaarifaskiittijalalla kannatti juosta. Kaverini neuvoi minua kuntouttavan treenin pariin. Sauvakävelin mäkiä, pyöräilin, vähän juoksin, tein kuntopiiriä, koordinaatioita ja juoksin ja kävelin portaita. Noitakin tein satunnaisesti. Välillä treeninomaisesti kaverin kanssa ja välillä lasten kanssa ja välillä en ollenkaan.

      Yritin kuntouttaa jalkoja lihaskuntoliikkeillä, hieronnalla, jalkateräjumpalla ja kylmällä. Huomasin olevani toivottoman huono tekemään edellä mainittuja säännöllisesti. Kun epäsäännöllinen kuntoutus yhdistettiin muutamiin kilpailusuorituksiin, niin jalka ei kuntoutunut halutulla tavalla.

      Elokuussa päätin luovuttaa ja jättää juoksemisen kunnes jalka kuntoutuisi.. itsestään. En ole ehtinyt tekemään mitään, mikä kuntouttaisi tai kehittäisi minua liikunnallisessa mielessä. Työssö on ollut nyt niin paljon uutta ja muutosten tuulia tänä syksynä, että olen onnistunut saattamaan itseni kiireiseksi ja väsyneeksi. En ole löytänyt aikaa tai innostusta korvata juoksun jättämää aukkoa elämässäni. 

      Tiesin, että en voi juosta vaan lenkkejä, sillä jalkani eivät kestä tässä kunnossa sellaista rasitusta. Minun pitäisi rakentaa kuntoni ja kehoni kestämään harjoittelua. Tiesin kyllä mitä minun pitäisi tehdä, mutta en todellakaan jaksanut vaivautua yksin mihinkään.

      Sitten.

      Poikani syntymäpäiväkahveilla (varmaan viidennet kahvittelut aiheen tiimoilta ja lokakuusssa)  juoksukaverini kertoo lähtevänsä reilun tunnin päästä  naapurikunnassa pidettävään juoksukouluun. Sanoin haluavani mukaan. Ystäväni ihmetteli, mitä aioin saada juoksukoulusta, sillä olinhan osallistunut sellaisiin ja ohjannut niitä itsekin. Mutta koska tiesin ohjaajat entuudestaan, tiesin heidän ohjaavan juoksuharjoitteluun pikajuoksuharjoittelujen pohjalta. Näissä treeneissä muokataan kehoa ja sen ominaisuuksia kestämään harjoittelua ja juoksua. Sinne siis. Vieraat saivat jäädä nauttimaan jäljelle jääneistä perheenjäsenistä ja heidän seurastaan - emäntä lähti kesken juhlien - minnepä muuallekaan kuin juoksemaan! =)

      Sykesunnuntain harjoitusohjelma ja Voitto Onninen .



      Päästyämme paikalle, piti pettymykseksemme todeta, että osallistujia oli vähän. Valmentajat päättivät siirtää itse luento- ja harjoitusmuotoisen juoksukoulun kevääseen ja aloittaa kahdeksan harjoituskerran mittaisen Sykesunnuntai-treeniryhmän. Aloituspuheiden jälkeen pääsimme jo ihan oikeasti juoksemaan, vaikka treeniryhmän viralliset ensimmäiset harjoitukset olisivat vasta viikon päästä.

      Tällä kertaa pääsimme verryttelemään, kertaamaan juoksuasentoa, tekemään muutamia juoksukoordinaatioita, ja arvioittamaan juoksutekniikkaamme. Kun harjoitteita on vetämässä opettajataustainen valmentaja (entinen kolmiloikkaaja) ja hänen SM-tasoinen pikajuoksuvalmennettavansa, ovat he kyylä erinomainen ohjaajakaksikko. Kun tähän lisättiin kummankin yltiöpositiivisuus, rauhallisuus, kärsivällisyys, ammattitaito, kokemus ja selittävä valmennusote, olin taas uutta intoa täynnä.

      En tiedä voitteko edes kuvitella, miten paljon sain uutta energiaa tuosta treeniryhmästä, ohjaajista ja tulevista harjoittelukerroista. Ne tulevat pitämään sisällään erittäin monipuolista juoksuharjoittelua kuten:  juoksutekniikkaa, juoksukoordinaatioita, intervalliharjoituksia, porrasjuoksua ja -kävelyä, lihaskuntoharjoitusta punttisalia, loikkaharjoitusta, juoksuharjoitusta mäkiä hyödyntäen, oman kehonpainoa hyödyntäviä lihaskuntoharjoituksia, liikkuvuusharjoituksia sekä juoksu- ja hyppelytreenejä. 

      Nämä nuoruudesta tutut harjoittelumuodot tuntuvat todella mahtavilta. Oman taustani pohjalta tiedän, että monipuolinen harjoittelu on ehdottomasti juoksukilometrien määrää tärkeämpää. Ja täällä juoksuvalmentaja kertoikin treenanneeensa jalkapohjan ongelmien vuoksi edellisenä kesänä lähinnä vain portaissa, ja paremmassa juoksukunnossa kuin 10 vuoteen. =) Ja kuten valmentajakaksikko painottikin, nämä harjoitukset ovat sellaisia, jotka kehittävät kehoa kestämään juoksuharjoittelua ja parantavat juoksemiseen tarvittavia ominaisuuksia. Siis täydellistä minulle. Minun täytyy treenata juuri näin, että kehoni oppii kestämään harjoitusta.

      Nyt odotan innolla tulevaa huomista sunnuntaita ja sen punttitreenejä. Kunhan taas muistutan mieleeni juoksijan punttiliikkeiden oikeat tekniikat, niin voin alkaa treenaamaan kehostani vahvemapaa ja voimakkaampaa. Uskon, että löydän ryhmän avulla myös seuraa treeneihin. Minä en edelleenkään nauti niin paljon yksin treenaamisesta, sillä yhdessä muiden kanssa se on mukavampaa. =)

      Lenkin jälkeen olo on niin mahtava!

      Innokkuuteeni johtuu myös kanssatreenaajista, he antavat voimaa marraskuun pimeyteen ja koleuteen! 

      Ihanaa viikonloppua kaikille! 

      _M_

      #oivallushaaste

      Blogipimennosta oivallusten pariin

      Kiitos sinulle Janna-ihanainen , joka muistit minut ja haastoit jakamaan puhelimeeni kätkettyjä kuvia ja niistä syntyneitä oivalluksia.. #Oivalluksia-haaste  taitaa olla Ninan verkkareissa-blogista lähtöisin, joten kiitos haasteen aloittajalle. Mutta suuri kiitos Jannalle, joka sai minut ylös blogipimennosta. Olen vain yksinkertaisesti kärsinyt arjen kiireestä. Siitä, että kun olisi kirjoitettavaa, ei ole aikaa kirjoittaa. Ja siitä, että kun olisi aikaa, niin kaikki jutun juuret ovat omasta mielestäni vanhentuneita tai sopivia kuvia ei ole. No nyt kömmin sitten ihmisten ilmoille ja yritän oivaltaa jotain.. =)

      "Oivalluksia-haaste eli #oivalluksiahaaste
      Poimi puhelimesi kätköistä 10 (tai itsellesi sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei nyt ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluat kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi/kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon."
       #Lenkin jälkeen - selfiet


      Juokseminen saa minut NIIN paljon paremmalle tuulelle. Silloin tulee otettuja kuvia, koska niistä paistaa minulle tuttu energisyys, vaikka aina ei niin energiseltä tuntuisi. 

      Oivallus - Minun täytyy järjestää aikaa lenkkeilylle, koska siitä tulee niin hyvä mieli!


       # syksy


      Joka vuosi syksy ja arjen kiireet yllättävät minut. Vaikka rakastankin syksyä, sen värejä, tunnelmaa, pimeyttä ja valoja.. Silti se jokainen vuosi onnistuu yllättämään minut pimeydellään. 

      Oivallus - Syksy opettaa minulle joka vuosi, että tarvitsen lämpöä ja valoa.

      #ystävätreffit  

       
       
      Minulle on arjen luksusta päästä ystävän kanssa ulos, ilman lapsia, ilman keskeytyksiä ja kerrankin aikaa jutella sydän keveäksi ja nauttia hyvästä ruuasta ja seurasta.

      Oivallus: Yllätävän pienet hetket voivat merkitykseltään olla suuren suuria.

       #Puijjon torni


      Olen alkanut kaivata Puijjon tornia. Minulle tulee aina jotenkin oudon kotoisa mieli, kun Puijjon torni näkkyy (tai kuuluu). Olipa kyse valokuvista, televisiosarjoista, auton tuulilasista tai puhheesta.

      Oevallus: Savolaesuus on osa minua ja minulla saa olla ikävä Savvoo. Ikävää voi "lääkitä" vierailemalla Savonmualla usseemmin ja viettämällä aekoo toisten kalakukkojen kanssa.


       #ruokakuvat 


       Aina aloittaessani terveellisemmän tai kevyemmän ruokavalion, otan kuvia kauniista ja värikkäistä ruuistani. 
      Oivallus: Pitäisi taas alkaa panostamaan ruokavalion tervellisyyteen.

      #lentokoneen siipi


      Olen aikuisiällä innostunut matkustamisesta ja poikani kanssa pidämme lentokoneista. Voisimme matkustaessa vaihtaa useasti lentokonetta, sillä tykkäämme lentokentistä, lentokoneista, maisemista sekä erilaisten ihmisten tarkkailusta ja kohtaamisesta.

      Oivallus: Nautin matkustamisesta, siitä kun siirrytään paikasta paikkaan.

       #kirjat


      Kuvia löytyyerilaisista kirjoista, joita olen lukenut. Haluaisin lukea kirjoja aina kuin mahdollista. Lomilleni olen yleensä ostanut kolme pokkaria viikon lukuprojektiksi. Haluaisin kovasti löytää ystäviä, jotka vinkkaisivat minulle hyviä kirjoja, joita lukea. Kun en itse pääse seikkailemaan, on ihanaa heittäytyä seikkailuun kirjan avaamaan maailmaan. 

      Oivallus: Kirjakuvia jakamalla sosiaalisessa mediassa olen huomaamatta vinkannut tuttavilleni hyviä kirjoja luettavaksi ja saanut vastalahjana vinkkejä heidän lukemistaan kirjoista.

       #puuhastelu


      Minulta löytyy paljon kuvia erilaisista puuhasteluista ja tekemisestä lasten kanssa. Missä ikinä ollaan käyty, tai mitä ollaan tehty tai nähty, niin siitä on kuva.

      Oivallus: Esimerkin voima on vahva, kuten kuvasta näkyy. Lapset seuraavat perässä ja matkivat aikuisten tekemisiä. Onneksi meillä toistaiseksi he tulevet mukaan mäkitreeneihin, juoksevat portaita, lukevat kirjoja jne. 

       #liikuntaa lasten kanssa


      Kuvia on tallentunut lukuisia erilaisista liikuntapaikoista ja liikkumistavoista lasten kanssa. Kierrämme leikkipuistoja ja koulujen pihoja uusissa paikoissa ja etsimme uudenlaisia liikuntapaikkoja- ja välineitä. 

      Oivallus: Pysyäkseen lasten vauhdissa, täytyy olla hyvä kunto. Pelkästään lasten kanssa liikkuminen pitää yllä hyvää kuntoa, ainakin minulla. =) 


      #Jupero ja Napero
      Kuvia lapsista on vaikka kuika paljon. Yleensä heidän oivalluksistaan. Tässäkin telinevoimisteluharjoitusten jälkeen nämä kaksi haluavat jäädä peuhaamaan syksyisiin lehtiin.
      Oivallus: Nauti hetkestä ja ota mallia lapsien tavasta heittäytyä hetkeen.
      Carpe diem.
      Nämä oivallukset olivat nyt hieman muuta kuin juoksuharjoittelua.. hmm.. Haastan Anna-ihanaisen   , Homerun - bloggaajan  sekä Running diaries - Sallan  . Toivottavasti nämä bloggaajat tarttuvat haasteeseen ja jakavat oivalluksensa. Muutkin saavat ottaa haasteen vastaan ja tulla linkittämään oman oivalluspostauksensa kommentteihin. Ja jos haluatte kuulla minusta lisää, niin kertokaas mistä haluatte lukea. =) 

      Supermahtavaa syksyä kaikille! 
      _M_