Harjoitusviikko 8/2017

Harjoitusviikko 8/2017

maanantai  - laskettelu

tiistai - laskettelu

keskiviikko - laskettelu

torstai - lepo

perjantai - matkustuspäivä - lepo

lauantai - matkustuspäivä - lepo

sunnuntai - juoksulenkki 10km, lasten kanssa taekwondo harjoitukset + venyttelyä

________________________________________________________________________


MAANANTAI - Laskettelua

Olimme lähteneet Tahkolle sillä meiningillä, että siellä lasketellaan ainakin kolma päivää, aamusta
iltaan. Rinteeseen lähti koko perhe kuopusta myöten, mutta 4-vuotiaalle oli pyydetty lapsenvahdiksi minun isäni. 4-vuotias tarmokas tyttäreni jäi huutamaan vastalauseitaan, kun jätimme hänet laskettelemaan ukki seuranaan lasten rinteeseen. Maanantaina hänelle teki vaikeaa pysyä pystyssä, saati sitten jarruttaa tai mennä edes hihnahissiin yksin. Kävimme moikkaamassa pikkuneitiä välillä, mutta aina alkoi sama huuto, hän halusi mukaamme laskemaan isoihin rinteisiin. Ihailen suuresti isääni, joka viihtyi hyvin neidin seurassa ja toisinaan  sai pikkuneidinkin viihtymään. 

Laskettelua, ihania maisemia, rauhallisia välipaloja..loma.






Laskettelimme joka päivä aamusta iltaan, niin pitkään kuin hissit pyörivät.

 

TIISTAI - Laskettelua

Tiistainakin ohjelmassa oli laskettelua ja jätimme taas kuopuksen ukin kanssa harjoittelemaan tai oikeastaan hiomaan laskettelukuvioita.. Aamupäivän laskettelimme siinä uskossa, että kaikki on hyvin. Kun tulimme parivaljakon luo, tyttäremme ulvoi maassa ja huusi haluavansa muiden mukaan isoon mäkeen. Koska hän ei suostunut enää liikkumaan alhaalla ja meinasi siksi jo paleltua, piti meidän vaan ottaa hänet mukaamme. Söimme laavulla välipalaa ja lähdimme sitten koko sakki kohti isoja rinteitä. Aluksi laskettelimme puolikkaissa rinteissä niin että pikkutyttö laski itse helpommat osuudet ja opetimme häntä auraamaan ja kurvailemaan. Hän olikin oppinut jo puolessatoista päivässä hienosti perustaidot. Ylösnouseminen oli vielä hakusessa, mutta auraaminen alkoi onnistua. Jyrkimmät kohdat hänlaski turvallisesti isänsä jalkojen välissä. Eikä olisi lähtenyt rinteestä millään pois, vaikka kello oli jo seitsemän ja rinteet sulkeutuivat. Ihme tyttö.



Laskettelemassa on niin hienoa. =)



Maisemia olisin voinut kuvata enemmänkin, niin kauniita ne olivat. <3


KESKIVIIKKO - laskettelua


Ja voitte vain arvata miten tarina pienestä voimakastahtoisesta tytöstä päättyi. Viimeisenä laskettelupäivänä, hän tuli jo rinteitä itse ylhäältä asti alas. Välillä kaaduttiin, sitten noustiin ylös. Välillä pahimmat paikat laskettiin isän jalkojen välissä, mutta itsekin tultiin alas ja kartioitakin kierrettiin.

En kirjoita tästä kehuakseni tyttöäni, vaan pohja kirjoitukselle on uskoa itseensä, olipa sitten minkä ikäinen tahansa. Tämä ei ole kirjoitus, jossa ihaillaan aikaisin laskettelemaan oppivia, sillä nuoremmatkin ovat onnistuneet. Emme kilpaile kenenkään kanssa, vaan kirjoitus olisi täysin samanlainen olipa kyseessä minkä ikäinen ihminen tahansa. Haluan kirjoittaa rohkeudesta kohdata vaarallisia ja tuntemattomia asioita, rohkeudesta ja innokkuudesta, jotka kantavat vaikka kukaan muu ei uskoisi kykyihisi. Minä voisin todellakin ottaa mallia tyttärestäni, joka on niin ihanassa iässä, ettei ymmärrä juurikaan eri-ikäisten ihmisten eroa taidoissa tai kokemuksessa. Omasta mielestään hän pystyy kaikkeen siihen mihin muutkin. Olisi todellakin mahtavaa, että hän säilyttäisi tuon piirteen aikuiseksi asti. Palava halu tehdä asioita,joista tykkää, eikä anna kenenkään estää itseään toteuttamasta toiveitaan. Täytyy ottaa todellakin mallia pienestä tytön tylleröstä. =) Täällä aikaisempi postaukseni siitä, miten voisin ottaa mallia tyttäreni itseluottamuksesta. =)

Täällä sitä sitten oltiin mäen päällä, veljen perässä tulossa alas.


TORSTAI - lepopäivä

Torstaina pakkasimme tavarat ja lähdimme Tahkolta ajamaan takaisin vanhempieni luo. Minun oli tarkoitus mennä hiihtämään, mutta pakkanen ja lumipyry saivat minut jäämään vanhempieni luokse lukemaan lehtiä ja katsomaan telkkaria rauhassa, kun kerrankin oli aikaa. Lapset suuntasivat vielä miesten kanssa uimaan. En ole vieläkään löytänyt mieleistä uimapukua, joten uimareissut odottavat täydellisen uimapuvun löytymistä.



Poroja löytyi Savostakin. Niitä täytyy käydä joka Tahkon reissulla morjestamassa eli syöttämässä jäkälää. =)



Perjantai - lepo

Perjantaipäivä kului asioilla ja lähdimme ajamaan kohti Jyväskylän sukulaisia. Olimme lopulta perillä vasta kahdeksan aikaan. Päivä hurahti siihen ja valvoimme pitkään seurustellessamme sukulaisten kanssa.


Lauantai - lepo 

Lauantaina lähdimme keskipäivällä sukulaisten luota ja kävimme kyläilemässä mieheni entisen pelikaverin luona. Viime tapaamisesta olikin kulunut aikaa ja jutellessa kuulumisia kului enemmän aikaa kun suunniteltiin. Lähdimme ajelemaan Jyväskylästä kotiin vasta ennen kuutta. Minun  piti ehtiä illalla vielä lenkille, mutta ei sitten vaan millään onnistunut. Tullessamme kotiin, piti käydä vielä kaupassa ja kello oli yhdeksän illalla kun kaarsimme kotipihaan. Kun tavarat oli purettu, en todellakaan jaksanut lähteä juoksemaan lumipyryyn ja lauantai-iltaan.



Sunnuntaina sai sitten juosta lumessa. =)

Kiirettömällä lenkillä ehti ihailemaan luonnon taideteoksia. 





Sunnuntaina - 10 km lenkki, taekwondoharjoitukset lasten kanssa ja venyttelyä

Sunnuntaina lähdin juoksemaan aiottua aikaisemmin, että varmasti ehtisin juosta, eikä mikään vaan estäisi sitä. Lasten taekwondo-harjoitukset alkoivat klo 12.00 , joten lähdin juoksemaan kymmenen jälkeen. Koiraa en voinut ottaa mukaan, sillä aina kun tiellä on irtolunta, sitä paakkuuntuu Ricon jalkoihin ja hän irrottelee niitä parhaimmillaan parinkymmenen metrin välein mahallaan tiellä.. Argh. Siihen se lenkki sitten menisikin. Päätin juosta ilman kelloa ja ajanottoa rennosti. En tiedä kuinka kauan meni, mutta luminen maa hidasti menoa ja toimi samalla lihaskuntotreeninä. Harjoituksiin lähdettiin taas kiireellä. Iskäkin olisi voinut puolestani lähteä lasten mukaan, mutta tyttömme haluaa äidin aina mukaansa liikkumaan, joten kuljetaan nyt mukana niin kauan kuin seura kelpaa.. =) Isoveli innostui taekwondosta ja aloitti harrastuksen. Yllätys-yllätys..pikkusiskokin halusi mukaan.. No hän pääsi harjoittelemaan niin, että vanhempi on mukana ja tekee hänen kanssaan treenejä valmentajan ohjeiden mukaan. Minä haluaisin itsekin aloittaa taekwondon, mutta vielä ei taida olla minunvuoroni...

Taas yhdessä treenaamassa. =)
Tässä taas raporttia ja kuulumisia viimeviikolta, vähän tulee myöhässä, mutta yritän saada nämä nyt ajalleen.

Superhyvää viikkoa kaikille! =)

HARJOITUSVIIKKO 7/2017


HELOU!!

Mietin pitkään, miten kirjoitan harjoitusviikostani, joka oli taas kerran liian vähäharjoituksinen. Samalla viikolla kuitenkin tapahtui niin paljon muutakin ja kaikkea sellaista, joka vaikeuttaa harjoittelua. Voisin todellakin ottaa itseäni niskasta kiinni ja rueta keksimään erilaisiin väleihin treenejä, vaikka vähän lyhyempiäkin. Olo on jotenkin syyllinen, en oikein tiedä, mikä on vialla. Pelkäänkö, että alan taas harjoitella vähän kovempaa ja jalat kipeytyvät vai mitä. Voisin kuitenkin tehdä paljon enemmän, mutta nyt tuntuu vain ettei pysty. Haluaisin kuitenkin. No kaikkea ei ymmärrä, välillä edes itseään.. Täytyy pysähtyä tässä joskus rauhassa miettimään niitä haaveita ja tavoitteita, sitten voi olla helpompi valita pieniä asioita, kuten treenejä, jotka vievät tavoitteita kohti. 






Päädyin sitten ensin kirjottamaan todella tyngästä harjoitusviikostani tiiviisti ja sitten lisään kuvat kertomaan piäivien muusta sisällöstä. Katsotaan toimiiko tälläinen. =)


OSA A)

Harjoitusviikko 7

maanantai - 6km / 37.35 - 5.45/km - aikaa lisäsi kuvien ottamisen kesken matkan... :) Lenkki juostu koiran kanssa, joka hidasti menoa..
+ tyttären aikuinen/lapsi-telinevoimistelu

tiistai - lepo + tunti jääpelejä

keskiviikko - 8,5km / 50min - 5.51min/km - juostu koiran kanssa tyttären voimisteluharkkojen aikana

torstai - lepo

perjantai - lepo

lauantai - lepo

sunnuntai - 16km hiihtoa ja tunti pulkkamäkeä


Yhteensä 14,5km juoksua ja sunnuntain pitkis tehty hiihtäen 16km :)

Lopeta lukeminen tähän, jos et jaksa jaarituksia ja turhia kuvia
_____________________________________________________________________________________


OSA B)

Sitten sitä HIRVEETÄ MENOA liikunnan ulkopuolelta:

MAANANTAI - Lähdin töistä aikaisemmin, että ehtisin juoksemaan vielä auringonpaisteessa. Onnistuin!! Otin koiran mukaani, mutta se oli virhe, koska askel olisi ollut kevyt ja rullaava, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään vanhan herran kanssa. No ainakin koira oli tyytyväinen ja kyllä olin minäkin. Muistan vieläkin sen ihanan auringon ja peltomaisemat. Lenkin jälkeen olikin ruoka ja sitten lähdettiin tyttären kanssa aikuinen/lapsi-telinevoimisteluun. Tulimme sieltä jo ajoissa kotiin, sillä mieheni vei pojan myöhäisempään telinevoimisteluun. Ehdimme askarrella ystävänpäiväkortteja seuraavana päivä olevaa ystävänpäivää varten. Kun perheen miehet tulivat telinevoimisteluista noin klo 20.30, lähti mieheni vielä kaupalopalloa pelaamaan ja minä jäin nukuttamaan lapsia.

Ihanaa aurinkoa ahmimassa vanhan herran kanssa <3

Minä ja rakas lenkkikaverini Rico <3

Ystävänpäiväkorttien äidin versiot vs. tyttären versiot. Aika hyvin 4-vuotiaalta. =)

 TIISTAI - lepo

Tulin kotiin varmaan neljän aikaan ja mieheni oli lupautunut aiemmin seurakseni elokuviin. Hän oli jo ehtinyt unohtaa asian tullessani kotiin. Onneksi saimme kuitenkin sovittua nopeasti lastenvahdit ja riensimme aikaisempaan näytökseen katsomaan elokuvaa, jonka jo ensi-illassa olin nähnyt. Leffan jälkeen menimme vielä kahville ja otin kuin otinkin itselleni croissantin, vaikka en olisi saanut. Jaoimme croissantin ja keksin ja vakuutuin asiasta, jonka jo niin hyvin tiesin: minä en vaan tykkää makeasta. Minulle ei tullut millään tavalla hyvä mieli, vaan äsytys valtasi mielen. Myös kevennyskuurini vuoksi. Tilanne vei voiton ja söin siis oli ruokavalioni, eikä siinä mitään, ehdoton en ole. Mutta voi kun olisin edes nauttinut syömästäni.


Ystävänpäivän viettoa elokuvissa.

Tunnustan!! Mitä mä meninkään tekemään... =)


KESKIVIIKKO 8,5km / 50min - 5.51min/km

Töiden jälkeen kurvasimme lasten kanssa kovalla tohinalla taekwondo-harjoituksiin, jotka olikin loppujen lopuksi peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Saimme tunnin lisäaikaa, ennen kuin tyttäreni lähtisi ystävävoimisteluun, jonne hänen ystävänsä oli hänet kutsunut. Minä vein tytön voimistelemaan ja otin koiran autoon mukaan. Suunnitelma oli selvä - voimistelutunnin aikana minä ja koiruus, juoksisimme lähistössä. Juoksimme 50 minuuttia ja saimme kasaan 8,5km - Hyvä me! Ihan reippaasti juostu koiruudeltakin. =) 



Kokeilin pukeutua vähän eri vaatteisiin kuin yleensä. Kaapista löytyy kyllä vaatteita, mutta ne eivät vain hyppää päälle..

TORSTAI - lepo

Torstaina oli pitkä työpäivä ja sen jälkeen  pääsin toteuttamaan yhtä lukutoukan ja romantiikon unelmaa eli viettämään yötä kirjastosssa. Tälle päivälle en ehtinyt tekemään treeniä.



Kirjaston kummitus.



PERJANTAI- lepo

Perjantaina työpäivän jälkeen kulutettiin aikaa työkaverin kanssa vain istumalla autossa ja parantamalla maailmaa. Olin ajatellut lenkkeileväni perjantaina, mutta olin liian väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen lähtemään juoksemaan. Perjantai kului levätessä ja pakatessa lauantain ajopäivää varten. Lauantaiaamulla olimme lähdössä aikaisin ajamaan Jyväskylään isomummin hautajaisiin.


LAUANTAI - lepo

Lauantaina heräsin aamulla kuuden aikaan ja pääsimme lopulta lähtemään kahdeksalta kohti Jyväskylää. Hautajaiset olivat kauniit ja kunnioittivat hienosti lähes 95-vuotiaan ihmisen elämää. Nämä hautajaiset saavat minut monesti pohtimaan elämää, omia juuria ja läheisiä ihmisiä ja heidän merkitystään omassa elämässä. Jyväskylästä matka jatkui Siilinjärvelle minun vanhempieni luokse, jossa viettäisimme viikonlopun ja lähtisimme seuraavaksi viikoksi Tahkolle laskettelemaan.



Matkalla kohti Savoa ja lumisempia maisemia.


 SUNNUNTAI - 16 km hiihtoa

Sunnuntaina minun oli ensin tarkoituksena juosta viikon kolmas lenkki, mutta olinkin unohtanut pakata mukaan lenkkarit. Ne, jotka ovat menoani seuranneet tietävät, ettei lenkkarikaupat ole minulle yksinkertainen juttu, joten täytyi hyväksyä se tosiasia, että tällä lomalla en juokse. Niinpä kaivoin sukset esille ja lähdimme hiihtämään kolmen sukupolven voimin. Minä hiihdin poikani kanssa ja isäni ja mieheni hiihtivät meidän 4-vuotiaan kanssa. Maasto on aivan erilaista Savossa kuin Satakunnassa ja 10-vuotiaallemme mäkiä oli hieman liikaa, mutta hyvin hän jaksoi hiihtää kanssani 8km. Hiihtämisen jälkeen muut suuntasivat vielä uimaan, mutta minä valitsin hiihtämisen ja hiihdin vielä toisen lenkin. Nautin sydämeni kyllyydestä valosta, lumesta ja talvisesta maisemista. Aivan ihanaa oli hiidellä lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Ihanissa harjumaisemissa, joissa on tullut hiihdeltyä ja juostua useat kerrat.  


Mä vaan hiihdän..







Minä niin rakastan näitä tuttuja maisemia. <3




Ensimmäisen kierroksen hiihtokaveri.




Lunta, valoa ja ihania maisemia.


Tässä oli lyhyempi ja pidempi versio viikosta 7. Kumpaa sinä luet mieluummin, harjoitustietoa vai tietoa harjoitusten takana? Vai kiinnostaako molemmat yhtä paljon? ..niin tiedän sitten jatkossa kirjoitella lyhyesti tai pidemmälti.. =) 

Supermahtavaa sunnuntaita kaikille! =)








Prema - hyvänmielen legginsit


IHANAT !!
  
Ihastuin ihaniin värikkäisiin kuoseihin, kun juoksututtuni vinkkasi minut kurkistamaan @mypremajooga Instagram-tiliä, joka vei minut aivan ihanien ja värikkäiden legginsien maailmaan. Oli galleriassa kuvia muistakin vaatteista, mutta minun huomioni vei aivan mielettömän ihanan väriset ja kuvioiset kuosit. Ajattelin heti, että minun on saatava tuollaiset trikoot. Löysin galleriasta kymmeniä ihania trikoita, jotka haluasin. Näitä voisin käyttää vapaa-ajalla liikkuessa, kotihousuina, venytellessä ja tanssiessa. Mukana oli myös juhlavampia viskoosileggareita, jotka kuvittelin heti jalkoihini korkkareiden, t-paidan ja jakun kaveriksi. Ihmeellistä oli, että housut hurmasivat minut heti. Ne saivat minulle hyvälle mielelle ja sain niiden pelkästä ihastelusta uutta energiaa. Värikkäät kuosit saivat minut heti haaveilemaan ja veivät minut jonnekin lämpimään, meren rantaan tummenevaan iltaan latinorytmien keskelle tanssimaan..

En osaa selittää, mikä tässä kuosissa saa vaan mun suun hymyyn. =)



MISTÄ NOITA SAA??!!

Otin selvää, mistä tuollaisia ihania housuja saa. Löysin tieni sivustolle nimeltään MyPrema , joka on lahtelaisen lähes 50 vuotta vanhan perheyrityksen Solituotteen uusin merkki. Olen todella tyytyväinen, että sain mahdollisuuden kokeilla heidän tuotteitaan ja kertoa sitten teille kokemuksistani. Vaatteiden ulkonäkö hurmasi minut, mutta minua kiinnostaa myös millaiseen käyttöön nämä soveltuvat parhaiten, mikä vaatteissa toimii ja mitä ehkä voisi vielä parantaa..





MIKÄ IHMEEN PREMA? 


Prema on tuotemerkki, joka on syntynyt halusta luoda vaatteita, jotka herättävät kantajissaan positiivisia tuneteita.  Prema on tuonut jo käyttäjilleen iloa ja onnellisuutta värikkyydellään sekä iloisilla kuoseillaan.




Prema - fantasiakuosit - orchidealegginssit ja -toppi <3

MITÄ JA KENELLE?

Preman vaatemallisto on suunnattu naisille ja lapsille ja se koostuu pääasiassa trikoolegginseistä, -tunikoista, -topeista, -haaremihousuista, -pipoista yms. Preman vaatteet soveltuvat käytettäväksi vapaa-ajalla, töissä kuin juhlissakin, riippuen tietysti kantajansa tyylistä ja vaatimustasosta. Olen innoissani, kun pääsen testaamaan mihin Preman vaatteet sopivat minun arkeni "Hirveässä menossa". =)


Nyt odotan innolla, että Premalle saapuu uusi mallisto uusine kuoseineen, sillä olisi kiva hankkia tiimihousut minulle ja 4-vuotiaalle tyttärelleni. Testasin legginssejä eka kertaa päälläni juuri aikuinen-lapsi telinevoimistelussa hänen kanssaan ja oli ensimmäinen kerta elämässäni kun en miettinyt, mitähän muut housuistani ajattelevat. Tykkäsin kuosista niin paljon, että hyvä mieli joka niistä syntyi ei antanut tilaa muiden katseille. Ihan sama, mitä muut ajattelevat, riittää että minä tykkään ja mulla on hyvä olla nämä jalassa. =) Prema-merkin mukaan tuotteiden mitoitus ja istuvuus on viimeisen päälle hiottua ja sopii suomalaiselle vartalolle. Ihanan energisen ulkokuoren lisäksi nämä todella tuntuivat ihanan sopivilta päälläni.


Positiivisia ajatuksia päivääsi.


Teen postauksen vielä käyttökokemuksista sekä siitä, milaisten erilaisten yläosien kanssa legginssejä voisi käyttää. Jos sinusta tuntuu, että haluat päästä osaksi Preman jakamaa hyvää mieltä,  niin käy ihastelemassa tuotteita osoitteessa http://shop.myprema.fi/en/27-legginsit .  Tilatessasi tuotteita saat 10%:n lukija-alennuksen, kun kirjoitat "kupongit"-kohtaan alennuskoodin: MARIKA Alennuskoodi on voimassa 14.-28.2.2017 (Yhteistyöpostaus) 


Toivon todella, että ihastutte Preman ihastuttaviin legginsseihin ja löydätte omat suosikkinne. 

Iloa, valoa, aurinkoa ja energiaa päiviinne! =)

..Jos istuisit kanssani kahvilla kertoisin..


Eilen vietettiin ystävänpäivää ja minua harmiti, etten ehtinyt tänne sitä toivottamaan. Nyt otan vahingon takaisin toteamalla että jokainen päivä on ystävänpäivä. On hienoa, että olen saanut kirjoittaa blogia minulle rakkaasta asiasta kuten liikunta ja juokseminen ja löytänyt samoista asioita tykkääviä lukijoita ja muista bloggaajia. Ihastuin aikoinaan Candy on the Runin vastaavaan postaukseen ja ajattelin, että olisi kiva kokeilla itsekin löytyykö mulle virtuaalikahviseuraa tai livekahvittelut somejuoksijoiden kesken. Ehkä vielä nähdään oikeasti kahvilla..joohan? =) Kahvista puhuminen tuli mieleen, kun samaistuin Pikkulitenin postauksen Palautusjuomista ykkönen ensimmäiseen lauseeseen: "Rakastan juoksua ja kahvia." Niin minäkin. <3 Ja tähän sarjaan ihanista "höpötyspostauksista", jotka jäivät mieleeni oli Satun Random-juttuja =) Katsotaan löytyykö minulle kahviseuraa.. 


Lähtisitkö kanssani kahville?



I love coffee, BLACK coffee.


Jos istuisit kanssani kahvilla tänään kertoisin, että.... rakastan kahvia, mitä tummempaa sen parempaa. Pidän ulkomailla nautituista tummista kahveista ja että lempparikahvini on italialaistyyppinen suodatinkahvi. Pidän myös paljon ulkomailla juoduista pikakahveista, mutta Suomessa en saa pikakahveilla aikaan samaa nautintoa kuin ulkomailla. Pausa-kahvi maistuu minulle pikakahvin makuiselta suodatinkahvilta.. =) Mutta on ihan parasta! Tutuille ei maistu mun kahvit, koska ne ovat niin tummia. Äitini mukaan minun ja isäni kahvikupeissa seisoo lusikka. Pikkulitenin tapaan, kaipaan jatkuvasti kahvia, eikä minulla ole mitään vaikeutta juoda sitä myös illalla ennen nukkumaan menoa. Joskus jopa tuntuu, että nukun paremmin kun olen juonut iltakahvini. 

- Ja kysyisin tietysti, että millaisesta kahvista sinä tykkäät.


Jos  istuisit kanssani kahvilla tänään kertoisin, että kävin eilen elokuvissa katsomassa Fifty Shades of Darkerin. Ja itse asiassa tämä oli jo toinen kerta, kun nään leffan. Ensi-illassa sali ei ollut täynnä, niinpä luulin että ystävänpäivänäkään paikkaa ei tarvitse ennalta varata. Olin väärässä. Jouduimme ainoisiin virekkäisiin paikkoihin.. eturiviin. Olen visuaalinen ihminen ja pohdin paljon sitä miltä asiat näyttävät ja miten ne näytetään tai oikeastaan, miltä ne saadaan näyttämään. =) Rakastan kirjoja ja lukemista ja niinpä en ole vielä tavannut elokuvaa, joka olisi kertonut minulle tarinan paremmin kuin kirja. Kirjat kertovat niin yksityiskohtaisesti asioista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Kuvasta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta sitä pitää osata tulkita ja lukea. Elokuvissa tykkään katsella pieniä yksityiskohtia, joihin kiinnitän huomiota luettuani kirjan. Kävin sunnuntaina katsomassa myös Onneli ja Anneli ja salaperäinen muukalainen - elokuvan, jonka kirjan Onneli ja Anneli ja orpolapset olen myös lukenut ja äänikirjana kuunnellut. Onneli ja Anneli - elokuvat lumoavat visuaalisuudellaan. Ehkä juuri Onnelissa ja Annelissa elokuva saa sen kaiken mielikuvituksen näkyväksi jota lukemalla en hoksaisi..

- Ja kysyisin tietysti, että minkä elokuvan sinä kävit viimeksi katsomassa leffateatterissa. =)



Mun lempikirja, maistuu parhaalta kahvin kanssa..


Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. ..pidän lukemisesta ja etsin koko ajan hyviä kirjoja, joita voisin lukea. Kuuntelen innolla toisten lukukokemuksia ja otan innolla lukuvinkkejä vastaan. Haaveilen joskus pääseväni, löytäväni tai perustavani lukupiirin, joka koontuisi aina silloin tällöin vinkkaamaan toisilleen lukemiaan kirjoja vaikka hyvän ruuan ympärillä. Kirjat ovat minulle viihdettä ja keino tuntea sellaisia tunteita, joita perusarjessa ei jatkuvasti kohtaisi. Haaveilu on ihanaa ja kirjojen avulla se on tehty helpommaksi. Kirjat avaava minulle asioita, maailmoja ja ihmisiä, joiden en tiennyt edes olevan olemassa. Kesällä joku varmaan somessa vinkkasi minulle Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta, josta tuli nopeasti yksi lempikirjoistani. 

- Ja kysyisin tietysti, että minkä kirjan sinä luit viimeksi ja mitä kirjaa suosittelisit minulle luettavaksi.



  

Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. ..minulla on aivan kauhea matkakuume. Varmaan pimeä talvi on tehnyt tehtävänsä, sillä kaipaan lämpöä ja aurinkoa. Haluaisin päästä meren rannalle kuuntelemaan meren kohinaa, kävelemään pehmeässä rantahiekassa ja katselemaan viipyileviä auringonlaskuja. Pidän myös pimeiden ja lämpien iltojen tunnelmasta kahviloissa ja ravintoloissa. Puheensorina ja iloisten ihmisten äänet ovat mielenkiintoisia, voisin katsella ihmisiä ja nauttia vain tunelmasta. Olen alkanut myös haaveilemaan sporttilomasta jossain lämpimässä. Se mitä se olisi ja missä, en vielä tiedä, mutta saahan sitä haaveilla.. =) Minulla on edelleen juoksukisa- tai tapahtuma ulkomaillakin toteuttamatta..

- Ja kysyisin tietysti, että mistä sinä haaveilet ja milloin olit viimeksi ulkomailla.



Hullaannuin täysin näihin kukkakuosisiin legginseihin. Nää on vaan niin kesäiset - tekee mieli tanssia latinorytmejä..
 


Mun lempipaita, jonka bongasin istagramista.

Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. ..olen löytänyt itselleni lempivaatteita toisten julkaisemista Instagram-kuvista. Värikkäät trikoolegginssit bongasin, jonkun (en muista kenen) kuvista ja ihastuin heti. Uuden lempipaitani näin ensin Marakatrin Instagram-tilillä ja kyselin paidan ostopaikan perään. Myöhemmin bongasin paidan jonkun amerikkalaisen juoksubloggajan päältä. Tässä oli vaan sitä jotain.. En ole katunut. Hehkuttaisin siis vaatehankintojani ja miettisin uusien juoksuvaatteiden hankkimista. Kun kevät tulee ja auringonvalo lisääntyy, tekee mieli pukeutua värikkäämmin.


- Ja kysyisin tietysti, että mikä on sinun lempivaatteesi ja millaisista juoksuvaatteista sinä pidät. =) 




Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että....minusta on ollut ihanaa, kun auringonvalo on lisääntynyt ja olen ehtinyt lenkille muutaman kerran ihan auringonpaisteessa. Olen saanut nauttia pitenevistä päivistä, joissa on lupaus kesästä. Olen juossut nyt lenkkini lähes kokonaan koirani Ricon kanssa ja hän jarruttaa vauhtia, niin ettei se pääse nousemaan ainakaan pitkäksi aikaa alle 5.45min/km. Olen oppinut arvostamaan luotettavaa lenkkikaveriani ja nauttimaan hänen seurastaan entistäkin enemmän. Toivon todella, että saan nyt treenailla rauhassa ja pysyn kunnossa niin että pääsisin nauttimaan kevään ja kesän upeista juoksutapahtumista. Juttelisin kanssasi kesäsuunnitelmista ja kyselisin vinkkejä hyviin kilpailuihin ja juoksutapahtumiin.

-Ja kysyisin tietysti, mikä on tärkein juoksukisasi tänä vuonna. 


Minkä kortin sinä olisit halunnut saada? =)

Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. askartelin taas lasten kanssa ystävänpäiväkortteja ja jos aikaa vaan olisi, niin tekisin ja värkkäisin niitä vaikka kuinka paljon. 

- Ja kysyisin tietysti, että minkä sydämellisen kortin sinä olisit halunnut saada. = )


Kiitos siis sinulle kahvihetkestämme. Toivottavasti kahvi maistui. Jos olet teenjuoja, toivon että pyydät minut teelle kanssasi, sillä haluaisin tutustua teen sisimpään olemukseen ja oppia nauttimaan myös siitä. Monissa kirjoissa teetä ylistetään ja kirjoitetaankin kupillisen teetä, pelastavan päivän kuin päivän. Voisin siis kokeille. 


Supermahtavaa loppuviikkoa kaikille! 

Ja myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset : 
            "Ystävät ovat kuin tähtiä, vaikka niitä ei aina näe, tietää niiden olevan olemassa."

Harjoitusviikko 6/2017


Tämä viikko oli nyt sitten kevyempi kuin piti. Vain kaksi juostua lenkkiä keskiviikkona ja lauantaina.
Koko viikkoa vaivasi tietynlainen väsymys ja tiistaina en juossut vetämättömyyttäni ja väsymykseni vuoksi vaan siirsin lenkin keskiviikkoon. Keskiviikkonakaan en ollut lähdössä pirteänä lenkille vaan  Rico sai minut lähtemään sohvan pohjalta lenkille. Olin vaan taas niin väsynyt. Johtuukohan tämä väsymys nyt ruokavaliosta, sillä muuten perusarjessa olen energisempi ja jaksavampi, mutta tämä liikuntaan lähteminen vaatii nykyään aivan liikaa voimia ja itse juoksulenkitkin ovat olleet aiempaa voimattomampia. 

Ricon kanssa tuli tehtyä molemmat lenkit.

Peltomaisemaa peruslenkin varrelta.

Kotijumppaa



Aina kun minä teen liikun, niin mukaan on tulijoita.. =)



Torstaina ei lenkkiä, perjantaina en ehtinyt lenkille. Viikonloppuna piti juosta kaksi lenkkiä, mutta juoksin vain lauantai-iltana 10 km:n lenkin taas koiran kanssa. Ja tämän jälkeen alkoi hieman jalkapohjassa tuntua tuntemuksia. Joten en sitten uskaltanut lähteä juoksemaan sunnuntaina pidempää lenkkiä vaan jätin juoksematta ja jumppailin kotona.

Minun täytynee taas lähteä metsästämään kunnollisia juoksukenkiä, jotka tukisivat jalkojani etteivät jalat ala taas vihoitella. Painonpudotusprojekti on vielä vaiheessa, mutta lihaskunnon kasvattamiseen en ole vielä saanut erityistä inspiraatiota. Enköhän kohta tsemppaannu siinäkin asiassa. =) 

Viikko 6 

maanantai lepo

tiistai lepo

keskiviikko 6km

torstai lepo 

perjantai lepo

lauantai 10km

sunnuntai -lihaskuntojumppa

Yhteensä vain 16 km =) 

Mahtavaa loppuviikkoa kaikille! =)

Koiralenkkeilyä


Viime vuonna kirjoitin urheilukellostani, joka toimitti personal trainerin avoinna olevaa virkaa. Mr.White eli tuttavallisemmin Polar M400 oli pätevä virkaansa ja silloin etsinkin tavoitteisiin ja erilaisiin mittauksiin erikoistunutta tsempparia. Jalkavaivojen jälkeen olen keskittynyt nauttimaan yksinkertaisesti vain siitä, että pystyn taas juoksemaan. Nykyään urheilukello saa jäädä kotiin, jos lenkkireitti on tuttu ja matkan pituus tiedossa. Pidän urheilukelloani päivisin aktiivisuuden mittaamiseen eli peruskunnon rakentamiseen, mutta lenkkikoutsini on vaihtunut vaaleasta ja viileästä tummaan ja tuliseen portugalilaisvahvistukseen Ricoon.



Vanha kuva Ricosta välillä pitkäkarvaisessa leijonaturkissaan. =)

Nyt tärkeimmäksi koutsikseni ja lenkkikaverikseni on noussut portugalinvesikoiramme Rico, jonka otan mukaan lähestulkoon kaikille lenkeille. 10-vuotias Rico on juossut lenkeillä mukanani vaihtelevasti. Nuorempana hän kulki helpostikin mukana jopa yli 10 km:n lenkeillä ja vauhtiakin riitti. Sitten tuli vaikeampi vaihe, en edes tiedä mistä se johtui. Viime vuonna sain raahata Ricardoa perässä noin 7.30min/km vauhtia, mutta ihme on tapahtunut. Turkin leikkaamisen jälkeen herra virkistyi silmin nähden ja lähtee mielellään lenkille mukaani ja jaksaa juosta 6.00-6.30min/km-vauhtia. Lauantai-iltana Rico pisteli mukanani melkein 12 kilometriä. Olen niin onnellinen. On paljon kivempaa juosta koiran kanssa kuin yksin. Reippaammilla lenkeillä eli kerran viikossa jätän Ricon kotiin.



Aina ei vaan jaksaisi lähteä lenkille.. (Kuuletko kuorsauksen? ) =)
Parasta apua Ricosta on sellaisina päivinä, kuten eilen. Kun energiat ovat vaan ihan lopussa ja väsyttää. Olisi aikaa lähteä lenkille ja puolisokin olisi kotona katsomassa lapset perään, niin ei. Ei vaan jaksa. Lysähdin sohvalle ja taisin nukahtaa, kun vaan väsytti niin paljon. Onneksi oli Rico, joka kävi vaatimassa omistajaansa lenkille ja kävi aina vähän väliä tuuppaamassa minua kuonollaan kuin merkiksi, että ylös siitä. Tarvitsen todellakin sellaisen personal trainerin, joka vaikeina hetkinä taluttaa minut ulkoovelle tai sitten vain kevyesti tuuppaa minut ulos. =) En kertakaikkiaan ymmärrä miten joskus vaan on niin vaikeaa lähteä lenkille, vaikka tykkään juoksemisesta, ulkoilusta, liikunnasta ja tiedän kuinka hyvä olo on jo muutamien juoksuaskelten jälkeen sekä varsinkin juoksulenkin jälkeen.


Kun pääsee kotiovesta ulos - jo hymyilyttää!
Niin kuin eilenkin. Kun vihdoin Ricon tuuppimana ja noin tunnin löhöämisen jälkeen (lenkkivaatteissa sohvalla) pääsin ulos ja otin ensimmäiset juoksuaskeleet raikkaassa ja kirpakan talvisessa pakkasilmassa, niin kyllä - elämä hymyili taas ja minä myös. Muistan kirjoittaneeni myös viime vuonna siitä, kuinka vaikeaa lenkille lähteminen voi välillä olla. Onneksi lähdimme lenkille sillä pakkaslenkki oli ihanan raikastava. En ottanut aikaa kellolla vaan juoksimme kevyen 6km:n tutun peruslenkin. Tiistaisin minun pitäisi juosta reipas, mutta päätin vaihtaa reippaan lenkin torstaille. Silloin taidan ottaa Ricon mukaan alku- ja loppuverryttelyyn.


The juoksukaverit <3
Olen niin ylpeä ja kiitollinen rakkaasta koiraystävästäni, joka jaksaa harrastaa kanssani ja innostua seurastani päivä toisensa jälkeen. Kuinka moni teistä lenkkilee koiran kanssa? Onko teille muille aina helppoa lähteä lenkille vai tuleeko vastaan päiviä, jolloin on vaan niin vaikeaa? Jätättekö lenkin vaikeina päivinä tekemättä vai mistä saatte voimaa laittaa lenkkivaatteet päälle ja lähteä ulos tai muualle treenaamaan? 

Supermahtavaa loppuviikkoa teille juoksukaverit!! 

Toivottaa: Marika ja Rico =)

1.HARJOITTELUVIIKKO 5/2017


No niin. Nyt starttasivat treeniviikkoni kohti toukokuista Helsinki City Runia. Aikaa on jäljellä ja paljon tekemistä myös. En kykene juoksemaan toisten tavoin suuria kilometrimääriä, vaikka tahtoisin. Minun pitäisi pitää juoksu maltillisena ja tehdä lisätreenejä kävellen, pyöräillen, venytelellen sekä lihaskuntotreeninä. En ihan pystynyt noin monipuoliseen treenaamiseen tällä viikolla, osaksi aikataulu- sekä puhtaasti totuttelusyistä. Lenkillä pilkkujen kanssa -blogin Raita kertoo viimeisimmässä postauksessaan, juuri tästä lapsiperheellisen haasteellisesta harrastamisesta. Minä voisin myös avautua omasta juoksuharrastuksestani ja sen haasteellisuudesta tämän viikon osalta ainakin aluksi. Ja jatkaa myöhemmin lisää, jos teitä kiinnostaa. =)

2017 harjoittelut starttasivat tällä viikolla.



VIIKKO 5/2017

MAANANAI - lepo

TIISTAI - alkuverryttely 1km, reipas 5km

KESKIVIIKKO - lepo

TORSTAI - juoksu 40min tasavauhtinen-kevyt

PERJANTAI - lepo

LAUANTAI - pitkä lenkki 1h17min

SUNNUNTAI - lepo / lihaskunto

Juoksua yhteensä 24 km,

Maanantaille oli suunniteltukin lepopäivää, sillä se on lasten voimisteluharrastuspäivä ja harjoitukset ovat tietysti naapurikaupungissa. Pääsin toistä kotiin just ennen viittä ja nuoremmalla alkaa lapsi-aikuinen voimisteluryhmä klo 17.15. Lähdemme sinne yleensä molemman lapsen kanssa. Nyt mieheni vei ensin nuoreman ja minä tulin vanhemman kanssa perästä. Sitten mieheni kiirehti itse töihin ja me jäimme voimistelupaikkaan odottelemaan. Kun ensimmäinen ryhmä loppuu klo 18.20, vanhemman lapsen voimisteluryhmä alkaa samassa paikassa klo 18.50 ja kestää klo 20.00 asti. Olemme kotona yleensä noin klo 20.30. Iltapalojen ja iltapuuhien jälkeen, siihenhän se päivä menikin. Jos puolisollani ei olisi töitä, hän lähtisi vielä omiin harjoituksiinsa klo 20.30 ja palaisi sieltä klo 22.30.

Tiistaille oli suunniteltu reipas 6 km. Tulin töistä ehkä puoli viideltä ja ensin piti syödä ja sitten lähteä lenkille, että ehtii. Lenkki piti juosta ennen klo 18.30, koska puolisoni lähtisi töihin. Ja ensin minun olisi pitänyt verrytellä ja tehdä koordinaatioita. "Aikataulusyistä käytin verryttelyyn ja kehon lämmittelyyn ensimmäisen kilometrin ja juoksin lopuksi 5 km reipasta. Keho ei ole tottunut enää tuollaiseen.. Ekalla reippaalla kilometrillä sykkeet huitelivat 190-200 kieppeillä ja maksimisykkeeksi tallentui 207!! Mitäh?! Olikohan sykekelloni ihan kunnossa?? Keskivauhti oli kuitenkin maltillista noin 5.30min/km ja keskisykkeeksi tasaantui 154. Alussa sykkeet vain pomppasivat ja mitä pitempään juoksin, sitä helpommalta vauhti tuntui. Jos laskin nyt oikein, niin tiistain lyhyt ja reipas lenkkini aloitti 15 viikon puolimaratonharjoittelun." Juoksin kiireellä kotiin, jossa mieheni oli ehtinyt jo lähteä töihin ja lapset olivat olleet kahdestaan 5 minuuttia.


























Keskiviikkona minulla oli niin kiire päivä, että taas mieheni piti viedä lapset Taekwondo-harjoituksiin ja minä menin sinne sitten suoraan töistä. Isompi innostui taekwondosta ja pärjäisi treeneissä yksinkin, mutta 4-vuotias sai päähänsä aloittaa myös harrastuksen, joten siellä täytyy olla vanhempi mukana. Jumppasin ja treenasin motorisia perustaitoja kehittäviä harjoituksia kahden reilun neljävuotiaan kanssa.Jee.

Torstaina pääsin töistä pari tuntia aiottua aikaisemmin, kun kokouksen jälkeinen vierailukäynti olikin laitettu vapaaehtoiseksi. Joten jätin menemättä ja suuntasin kotiin. Kotona olimme aluksi kaikki neljä. Illan suunnitelmat olivat selvät, isompi lapsista lähtee yleisurheilutreeneihin isän ja pienemmän viemänä ja äiti lähtee sillä aikaa koiran kanssa juoksemaan. Piti juosta tasavauhtinen kevyt, joten lenkiksi valikoitui tuttu 6km:n lenkki, jonka kipittämiseen kului lähes tarkalleen 40 min eli 39,23min. Keskivauhti oli noin 6.34min/km. Tämäkään lenkki ei ollut helppo vaan tuntui, että voimat ovat vähissä ja kolmen kilometrin jälkeen olisi mieli tehnyt kävellä. Vauhti koveni loppua kohti ja mitä kovempaa juoksin, sen kevyemmältä tuntui. Lenkin ja esikoisen treenien jälkeen vietettiinkin meillä nimipäiväjuhlia tuttujen kanssa. Tuttavaperheen isä oli niin liikunnallinen, että kyyditsi lapsensa meille pyöräillen lapset perävaunussa matkaten, esimerkillistä  talvella. =)




Kevyt lenkki sujui koiran kanssa lähes täydellisesti tavoiteminuuttimäärään. =)




Perjantaina oli minulla merkattu lepopäivä. Töissä kului pitkään kun suunnittelin seuraavan viikon ja tein kaikki tulevaisuudessa tiedossa olevat varaukset ja ilmoitukset alta pois. Kotona oli aivan uupunut ja taisin luvata pyhittää koko viikonlopun pelkässä kylpytakissa kuljeskeluun..

Lauantaina oli leppoisa päivä lasten kanssa kotona. Tosin päätin juosta sunnuntaiksi tarkoitetun "pitkän lenkin" jo lauantai-illalla, sillä sunnuntaille oli menoa tiedossa. Odotin puolikahdeksaan illalla, että mieheni tuli töistä ja pääsin lähtemään lenkille kahdeksan jälkeen. Tarkoituksena oli juosta ainakin tunti kevyttä juoksua. Otin koiramme mukaani ja päätin kiertää vanhan tutun lenkin vähän pidennettynä ja uumoilin siitä tulevan noin 11-12km. Loppujen lopuksi juoksin 11,75km aikaan 1h17min. Keskivauhdiksi tuli 6.33min/km, mutta täytyy sanoa, että alussa vauhti oli hiljaisempaa, sitten tasaisempaa ja viimeiset kilometrit tultiin lähemmäs kuutta. Ensimmäiset kilsat menivät kevyesti ja kolmesta kuuteen kilsaan alkoi tökkimisvaihde, kun tuntui että energiat olisivat hävinneet jonnekin ja oisin voinut lopettaa juoksun ja kävellä. Seiskan jälkeen lenkki teki käännöksen kotiin päin ja psyykkinen tuska aivan selvästi helpotti. Mitä lähempänä kotia oltiin, sen kevyemmältä tuntui. Loppujen lopuksi olin kotona klo 21.20 ja sauna kutsui väsynyttä lenkkeilijää.



Lauantain pitkällä lenkillä on yksi parhaista lenkkikavereistani 10-vuotias Rico-koirani.



Sunnuntaina minun piti nukkua pitkään ja hartaasti, mutta heräsinkin 6.30 miehen lähdettyä töihin. Taisin nauttia rauhallisesta aamusta, kahvista ja Holby Cityn katsomisesta Yle areenasta. Aamupäivä meni lasten kanssa sisällä touhutessa, kunnes lähdimme kaikki kolme taekwondo-treeneihin. Isompi lapseni treenaa isompien kanssa ja minä saan treenata 4-vuotiaan ja muiden sen ikäisten kanssa. Jee. Taekwondo-treenien jälkeen kotiin syömään. Sitten vein lapset hoitoon mummolaan ja lähdin itse urheiluseuramme hallituksen ja valmentajien kehityspalaveriin. Siellä vierähti useita tunteja suunnitellessamme ja kehittäessämme seuramme toimintaa. Nyt kirjoitin pitemmän version viikostani Lenkillä pilkkujen-blogin "Juoksua arjessa"-aiheen innoittamana. Tosin pohdintaosuus jää toiseen postaukseen. Tälläinen viikko täällä. Millainen viikko sinulla oli? Millainen viikko on tulossa?  Nyt iltapalalle ja huomenna taas edessä uusi viikko, uusi työpäivä, koulupäivä, tarhapäivä ja ta-daa- voimisteluilta... Kaikki alkaa taas alusta. Ehkä ehdin lenkille tiistaina. =)

Ihanaa ensiviikkoa kaikille!

Timmikuun saldoa

PAINONPUDOTUS -5KG

Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja on aika kurkistaa menneeseen kuukauteen ja sen kuulumisiin. Nimitin tammikuutani TIMMIKUUKSI, sillä minulla oli tavoitteena keventyä ja kehittää kuntoani, timmiytyä siis oman sanavarastoni kuvaamana. Nyt voin iloisena todeta, että tänä aamuna vaaka näytti vihdoin -5kg kevyempää lukemaa ja ensimmäinen tavoite siis saavutettu painon osalta. Tosin, paino sahaa päivittäin, vaikka sunta onkin alaspäin. Painonpudotusprojektini jatkuu edelleen ja seuraava tavoite on päästä -7,5kg:n ja lopputavoite tällä erää on -10kg ja siinä pysyminen sekä kehon kiinteyttäminen.


Jippii! Nyt tuuletetaan tavoitteen täyttymistä kevyesti.









Timmikuun apujoukot: kaurahiutallet, raejuusto, kahvi, keittiövaaka, urheilukello ja Juoksija-lehti mm.




Voileivät töiden jälkeen ovat pitäneet mieleni tasapainossa - rakastan myös leipää!!




RUOKAVALIO - Terveellisempi, säännöllisempi, enemmän kasviksia

Timmikuussa opettelin kevyemmän tai terveellisemmän ja ravintorikkaamman syömisen. Kun ruoka sisältää vähäenergisiä kasviksia paljon, niin ruokamäärät pysyvät suurina. Ja kun huolehtii, että ruokailuvälit pysyvät tasaisina, niin nälkäja etenkään makeannälkä eivät pääse yllättämään. Minun makeannälkäni johtuu pelkästään janosta,väsymyksestä tai energian tarpeesta, sillä rakastan enemmänkin suolaisia ruokia. Ottaisin kahvin kanssa kourallisen sipsejä tai suolaisia pähkinöitä. Tykkään oliiveistä, kapriksista ja juustoista. Jälkiruuaksi ravintoloissa minun olisi valittava jonkin alkupaloista, sillä tarjolla ei ole ollut suolaisia tai vähemmän makeita jälkiruokia. Vinkkejäni kevyempään ruokailuun voit lukea täältä.



Aina en jaksaisi enkeille illalla lähteä, mutta lenkin jälkeen olo on aina virkeämpi ja rauhallisempi .

Kevyt 40 minuutin lenkki torstailta.

HARJOITTELU - aloitetaan kevysti - tavoite asetettu

Tammikuussa olen juossut kevyesti silloin tällöin noin pari kertaa viikossa, koska olen halunnut antaa kehon keskittyä painon pudotukseen, ettei se rasitu liikaa. Nyt helmikuusta alkaen olen alkanut harjoittelemaan asteen ohjelmoidummin, mutta pidän silti kiinni rentoudesta ja kaiken pitää tuntua hyvälle. Päätin nimittäin tarttua mahdollisuuteen, kun minulle tarjottiin blogiyhteistyönä tilaisuutta juosta Helsinki City Run-puolimaraton toukokussa. Se sopii minulle täydellisesti ja nyt minulla on 15 viikkoa aikaa treenata itseni puolimaraton kuntoon. Ensimmäinen viikko alkaa olla takana huomenna ja pääsette sitten lukemaan viikkoraporttia treeneistä. =) 


Jos joku muu aloittaa lähes nollista treenaamisen puolimaratonille, niin laitapa viestiä. Olisi hauska seurata etenemistäsi ja harjoitteluasi ja tsempata toisiamme yhdessä! Yksi syy blogin kirjoittamiseen, on juuri löytää yhteys samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin ja jakaa asioita heidän kanssaan. Kukaan tuttu ei nimittäin enää pitkään aikaan ole juuri reagoinut mun juoksuhehkutuksiin facebookissa. Olenkin miettinyt, että pitäisikö perustaa blogille oma facebook-sivu, niille jotka seuraavat juoksujuttujani mieluummin sitä kautta. Onko teillä muilla blogeillenne facebook-sivuja? Onko ollut kauan? Mitä olette tykänneet?


Luistelua tammikuussa - tästäkin minä tykkään!


Juoksun lisäksi tammikuussa olen päässyt luistemaan. Täällä ei ole oikein lunta, jotta hiintäminen onnistuisi, mutta onneksi on jäätä luistelemiseen. Tälläiset terveiset tammikuulta ja nyt elämään helmikuuta ja odottamaan innolla, mitä kaikkea se pitää sisällään. =) 


Supermahtavaa lauantaita kaikille!!