Plantaarifaskiitti

Voimaloman vahvistamana varasin maanantaina ajan työterveyslääkärille ja sain ajan samalle päivälle. Oirekuvailujeni ja jalkapohjan tunnustelun perusteella kyseessä olisi plantaarifaskiitti eli kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon tulehdus. Toinen vaihtoehto olisi kantapään rasvapatjan tulehdus. Päädyimme nyt hoitamaan ja kuntouttamaan plantaarifaskiittia. 

Ymmärsin asian näin: Kantapohjaan kiinnityneessä jalkapohjan jännekalvossa on pienen pieniä repeämiä, joissa on parhaillaan tulehdus. Jänne kiristyy yön aikana jalan ollessa levossa ja aamuisin ensimmäisillä askelilla jänne venyy taas ja repeämät aukeavat. Tämä tuottaa kiputilan aamun ensimmäisillä askelilla tai päivällä pitemmän istumisjakson jälkeen. Kun itse oire saadaan hoidettua ja kiputila häviää, on aika lähteä etsimään syytä tämän jänteen kiristymiselle.




 HOITOMUOTOINA:

LEPO - Vältetän kantapohjaa venyttävien liikeratojen kuormittamista.


 Tulehduskipulääkekuuri

Aamulla, päivällä ja illalla.


JÄÄHOITOA
 

Pyörittelen umpijäädytettyä pulloa jalkaterän alla 3-4 x 20 min päivässä.

KANTAPOHJAN VENYTTELYÄ PORTAISSA  3-4 x 3x 20

Pidetään jalkaa perusasennossa ja


..työnnetään kantapohjia alaspäin.


 JALKAPOHJAN TEIPPAUS


Teippaus luo jalkapohjaan kuin toisen ihon, joka tulee jalkapohjaa ja kantapäätä.

JALKOJEN KUNTOUTUS

Olen aloittanut jalkaterän sekä pohkeiden kuntoutuksen. Jatkossa minun täytyy panostaa erityisesti lihaskunnon kehittämiseen, sillä jalkaterän ongelmat tulevat yleensä epätasapainosta lihaksistossa ja tämä vaikuttaa askellukseen. Aloitan siis lihaskuntotreenailla kolme kertaa viikossa todella monipuolisesti.

Näiden kaikkien lisäksi voisin koittaa vielä yölastaa ja kompressiosukkaa

Ensin täytyy hoitaa pois tulehdus kipulääkkeillä, jäällä ja jalan jännettä yöllä venyttävällä yölastalla, ettei repeämiä aamuisin tulisi ja tulehdus saataisin pois. Kun tulehdus ja joka aamuiset (repeämä)kivut hellittävät saa aloittaa juoksemisen. Juokseminen aloitetaan juoksukävelynä ja juoksen tämän kesän vain pehmeällä alustalla eli metsässä ja hiekkateillä.  Ennen kuin pääsen juoksemaan voin ainakin rullaluistella, pyöräillä, vesijuosta, uida, kävellä pehmeällä alustalla, venytellä ja tehdä lihaskuntotreeniä. 

Eilen kävin tutustumassa ystäväni esittelemiin erilaisiin kuntouttaviin lihaskuntotreeneihin kuntosalilla. Osa liikkeistä tehdään kahvakuulalla, osa omankehon painolla, osa levytangolla ja osa ns. painopakkalaitteilla. Näistä ja muista liikuntamuodoista ja juoksusta haaveilusta tulette lukemaan jatkossa. 

Tänään monet juoksijat ovat juoksemassa HCR:ssä. Onnea ja tsemppiä kaikille kisaajille omien tavoitteiden saavuttamiseen! Olen hengessä mukana! =)

LIIKUNNAN ILOA TOIVOTELLEN: 

_M_


Perheliikuntaa Siilinjärvellä



PYÖRÄN JA KOIRAN ULKOILUTTAMISTA

Lähdimme Siilinjärvelle lasten kanssa viettämään yhteistä aikaa ja rentoutumaan. Koiran otimme mukaan, jotta hän saisi vapaapäiviemme aikana myös kaipaamaansa seuraa ja liikuntaa. Kohta 4-vuotias tyttäremme halusi ehdottomasti mukaan uuden polkupyöränsä, jotta voisi pyöräillä mahdollisimman paljon vapaapäivien aikana. Hän vasta harjoittelee apupyörien kanssa pyöräilyä. Kotona Satakunnan tasaisessa maastossa pyöräily on alkanut sujumaan melkein ongelmitta, mutta Siilinjärvellä alkoivat ongelmat. Ei ole oikeastaan reittiä, jossa ei olisi ylä- ja alamäkiä. Mäkiä on paljon, eri kokoisia, isoja ja pieniä, jyrkkiä ja loivia. Tälläinen ympäristön eroavaisuus toi haasteita tyttäreni pyöräilyharrastukselle. Silti pyöräiltiin päivittäin useasti, mutta kaatumisilta, kolhuilta ja mielipahalta ei pystytty välttyään. =)



EVÄSRETKI HUOSIAISEN LAMMELLA

Isäni vei meidät viime kesänä retkelle Huosiaisen suppalammelle. Se sijaitsee noin kilometrin päässä Siilinjärven torilta, Patakukkulan luontopolun varrella. Kun olin kerran päässyt käymään täällä maagisen kauniissa ja rentouttavassa paikassa, haluan sinne aina uudelleen. Niinpä tälläkin vierailukerralla teimme eväsretken lammelle. Tämä ei kuitenkaan ole mikä tahansa lampi vaan suppalampi, joka on muodostunut jääkauden aikana valtavan jäälohkareen jäädessä hiekan sisään. Lampi on syvässä sorakuopassa, jonka reunat kohoavat jopa 50 metrin korkeuteen lammen pinnasta. Lampea kiertää ympäri polku ja toisella puolella lampea on penkki, jossa voi pysähtyä istuskelemaan ja ihailemaan maisemia. Tässä muutama otos lammelta:











Todellinen luonnontutkijan paratiisi.




Lammen vesi oli niin kirkasta, että ranta-aurinkoon uiskennellut hauki näkyy kuvassa.. =)








PATAKUKKULAN PORTAAT


Toinen kohde, jossa käymme Siilinjärven vierailuillamme ainakin sulaan aikaan ovat Patakukkulan portaat. Patakukkulan rinteillä sijaitsee neljä hyppyrimäkeä ja mäen päälle kiemurtelee portaita, joita pitkin mäkihyppääjät ja muut ulkoilijat kulkevat rinnettä ylös. Lapset lähtevät aina innolla Patakukkulalle kiipeämään portaita ylös ja laskeutuvat myös innolla alas. Tällä kertaa menimme portaita ylös ja juoksimme noin 500 metrin alamäkivoittoisen pururadan pätkän takaisin alas portaiden juurelle. Melkein neljävuotiaamme halusi tulla mukaan joka kerta, eikä suostunut jäämään ukin ja koiran kanssa odottamaan mäen päälle kun me juoksemme ja kävelemme portaita ylös.





Minua harmitti suunnattomasti etten ollut nyt sellaisessa kunnossa, että olisin voinut ottaa kaiken ilon irti näistä mahtavista harjoittelumaisemista. Motivaatio jalkani kuntouttamiseen nousi entisestään ja päätin palata kesällä tai viimeistää syksyllä tänne viettämään "korkean paikan leiriä". Ajatuksena olisi treenata portaissa ja vaihtelevan mäkisessä maastossa yksi kunnon tehoviikko. Olisi ihanaa ottaa itsestään kaikki irti. Maasto on niin haastavaa, että peruslenkillä metsän siimeksessä ei pysty välttelemään sykettä nostattavia ylämäkiä. Lapset ja koira kulkevat aika mukana ja tekevät omia juttujaan omaan tahtiin. On ihmeellistä, kun he haluavat mukaan, liikkuvat paljon ja mielellään. 





PARKKOURIA JUNA-ASEMALLA


Perheemme lapset ovat olleet aina kiinnostuneita erilaisista yleisistä kulkuvälineistä oli kyseessä sitten linja-auto, juna tai lentokone. Laivoihin emme ole vielä tutustuneet. Junia olemma bongailleet jo monta vuotta ja suunnitelleet ulkoiluhetket niin , että ehtisimme kävellä katsomaan ohi kulkevaa junaa. Nyt kun yövymme lähellä juna-asemaa kävelimme sinne katsomaan, kulkisiko aseman ohi pian juna. Seuraava juna oli tulossa puolen tunnin päästä. Lapset halusivat odottaa junaa ja sitä he eivät odotelleet paikallaan vaan aikansa kuluksi tekivät vanhasta betonisesta pakkauslaiturista parkkourradan. Ensin juostiin betonissa näkyviä rautaputkien välejä kuin jalkapalloilijoille tuttuja tikapuita. Sitten juostiin laiturin päähän, hypättiin alas ja kiivettiin reaunalta ylös, hypättiin alas jne. Ja tätä rataa juostiin monta monituista kertaa. Minun tehtäväna oli varmistaa varsinkin pienemmän liikkujan turvallisuus ja kehitellä rataan uusia liikkeitä. 








Tässä oli perhelomamme liikunnallinen anti. Reissu antoi minulle niin paljon energiaa, että varasin lääkärille ajan heti maanantaiksi. Seuraavassa postauksessa kerronkin mitä rasitusvammalle kuuluu ja miten olen alkanut sitä kuntouttaa. Tavoitteena on saada jalka kuntoon kuukaudessa tai parissa. Yhtenä mahdollisuutena olisi juosta tämän vuoden ensimmäinen puolimaratooni Paavo Nurmen maratonilla. Tai voihan olla, että tulen syksyllä Kuopijoon juoksemaan puolimaratonin.. Voepi olla että juoksen tai voepi olla että en juokse.. =)


TOIVOTAN KAIKILLE ENERGISIÄ KEVÄTPÄIVIÄ JA LIIKUNNAN ILOA!! _M_
























Pitkä viikonloppu Savossa



Viime viiikolla minullakin oli neljä päivää vapaata. Kaiken keväisen kiireen keskellä päätin istuttaa lapset takapenkille ja koiran takakonttiin ja lähteä ajelemaan kohti synnyinseutuani Savonmaata. Vanhempani asuvat edelleen kotiseudullani Siilinjärvellä, jonne meiltä Satakunnasta on reilun 400 kilometrin pituinen ajomatka. Mietin pitkään, jaksanko lähteä ajamaan niin pitkää reissua kaiken kiiren keskellä. Matkaan lähdettiin ja se todella kannatti. Harvoin äitienpäivä osuu tuohon pitempään viikonloppuun ja eihän minulla ole aina helatorstain jälkeinen perjantai vapaata. Nyt oli tilaisuus viettää äitienpäivää yhdessä oman äidin kanssa.

Kuka näkee ekana Puijon tornin, huutaa HEP!! Kohta ollaan perillä! =)


Oli ihanaa viettää aikaa omien vanhempien ja lasten kanssa ilman kiireitä ja tavallisia arkisia askareita. Vanhempani hemmottelivat meitä tekemällä lapsille aamuisin aamiaisen ja minä sain nukkua rauhassa pidempään. Äitini teki ihania ruokia koko porukalle ja minä sain vapaata arjen askareista. Keskityimme ulkoiluun ja ihanan aurinkoisista päivistä nauttimiseen yhdessä koiramme, lasten ja isovanhempien kanssa. Perjantain huikein hetki oli käydä syömässä jäätelötötteröt Siilinjärven torikahvilassa. Arjen pieniä iloja siis. Välillä tulee vaan kova kiire kaikesta, että elämän pienimmät ihmeet jäävät minulta huomaamatta. Tällä reissulla meillä oli aikaa vain olla ja nauttia hetkistä.



Siilinjärven keskusta kuvattuna Patakukkulan mäen päältä.


Aurinko, ulkoilu, lepo, hyvä ruoka ja mukava seura saivat minut piristymään ja todella rentoutumaan luonnon helmassa. Seuraavassa postauksessa on esiteltävä oman kotiseutuni "helmi" eli paikka, jossa on helppoa rentotua ja nauttia ympäröivästä luonnosta. Vaikka en voikaan vielä juosta, niin olen kävellyt ja ulkoillut paljon. Olen oppinut nauttimaan hyötyliikunnasta lasten kanssa ja ulkoilulenkeistä koiran kanssa kävellen. Kaikella on tarkoituksensa. Ehkä rasitusvamman tarkoitus oli juuri pysäyttää minut nauttimaan myös erilaisesta liikunnasta ja antamaan aikaa toisenlaisille kokemuksille ja elämyksille. Carpe diem !



Maastojuoksukilpailu



Paikallinen yleisurheiluseura järjesti yhdessä kaupungin kanssa  kaupungin maastojuoksukilpailut. Koko perheemme oli osallistumassa kilpailuihin ja ystäväperheemme myös. Maastojuoksukilpailuihin osallistui jo toista vuotta peräkkäin myös kaupunginjohtajamme, joka on itsekin kestävyysjuoksun harrastaja. Hän piti kilpailujen alussa pienen puheen ja korosti liikkumisen ja juoksemisen iloa ja sen säilymistä läpi koko elämän. Tästä hyvänä esimerkkinä oli viime vuonna että tyttäremme oli melkein kolme vuotias ja kilpailun nuorin osanottaja. Silloin 60-vuotias kaupunginjohtajamme oli puolestaan kisojen vanhin osanottaja. Näiden juoksijoiden välissä oli silloin monta vuosikymmentä liikkumisen iloa ja elämänkokemusta, silti molemmat ja kaikki eri ikäiset osallistujat mahtuvat samaan tapahtumaan nauttimaan liikunnan ilosta. Tänä vuonna nuorin osallistuja taisi olla noin 2-vuotias. 


Tyttäreni on innostunut pieni juoksijattaren alku.
Oli todella hienoa seurata lasten, nuorten  ja aikuisten lämminhenkistä kilpailemista. Maastojuoksulenkki kiersi vapaa-aikakeskuksemme maastossa sijaitsevaa 1,1 kilometrin pituista lenkkiä. Nuorimmat osanottajat kiersivät vain osan lenkkiä ja vanhemmat kiersivät lenkin useamman kerran. Katsojien näkökulmasta tälläinen useasti kierrettävä lenkki on erittäin katsojaystävällinen ja kannustaessa voi itsekin juoksennella paikasta toiseen. Mukavaa oli huomata, että aikuiset kuntoilijat siis lähinnä lasten vanhemmat uskaltautuivat itsekin osallistumaan aikuisten sarjaan. Kilpailla voi hymyhuulilla ja toimia esimerkkinä lapsille. 

Naisten matka oli 3,3km ja miesten 4,4km. Lapset oleilivat kentällä ja juoksureitin varrella vanhempien juostessa. Meidän pienimmälle seuraa piti ystäväperheen hieman vanhempi tytär. Poika kirmaili menojaan omien juoksukavereidensa kanssa. Naiset ja miehet lähtivät juoksemaan yhtä aikaa. Tuttavaperheestämme juoksivat myös molemmat vanhemmat ja isä osallistui kisaan juoksemalla työntäen 2-vuotiasta poikaansa rattaissa. Todellista perheliikuntaa. =)

Itse en ollut juossut kolmeen viikkoon, joten päätin osallistua, sillä jalat kipuilivat vain iltaisin tai pitkän paikallaanolon jälkeen. Tällä kertaa en halunnut juosta hölkkävauhtia vaan halusin hengästyä kunnolla. Halusin löytää rennon askeleen, mukavan rytmin ja nauttia rasituksesta. Halusin todellakin päästä juoksemaan hieman kovemmin. Onnistuin hyvin ja juoksin melko tasaisesti koko matkan, vaikka luulen että ensimmäinen lenkki oli se nopein. ¨Minun heikkouteni on aina ollut liian kova alkuvauhti.. 3.3 kilometrin matkalle sain ajaksi 14.09,02. Uusi kisatulos täällä. Kaupunginjohtajaa en vielä tänä vuonna saanut kiinni, vaan maaliin tullessani hän lähti viimeiselle miesten viimeiselle kierrokselle reilusti edelläni. =) Siinä onkin esimerkkiä meille nuoremmille - liikkua läpi elämän sekä olla liikkumisen esimerkkinä nuoremmille! Siihen pyrin itsekin - innostamaan esimerkilläni myös muita nauttimaan liikunnasta itselleen sopivalla tavalla. 

Huomenna matkaamme Säkylään seuraamaan pm-maastojuoksukisoja ja lähdemme sieltä lasten kanssa kohti kotiseutuani Savoa. Seuraavassa postauksessa liikutaan luultavasti Siilinjärvellä ja lasten kanssa. Toivottavasti saan kuviin myös sen kotiseutuhaikeutta niin kovasti aiheuttavan Puijon tornin, jota monesti Satun blogista ihailen. 

Hyvvee helatorstaeta kaekille! - Myö lähetään Savvoon, Kuopijjon kuppeeseen. Nähhään pian! =)


Voitto tuli, vaikka tärkeintä oli juoksun jälkeinen onnellinen olo.=)


Onneton juoksija

Olen ollutkin jo jonkin aikaa kirjoittamatta tänne. Koska en ole juossut, niin ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai olisi varmaan ollut kirjoitettavaa, mutta en oikein tiennyt mistä kirjoittaa juoksemattomana kautena. Onneksi karkasin juoksemaan ja sain ajatukset taas kasaan ja aiheita jaettavaksi. =)


No niin.. nyt se on tullut taas todistettua, että en oikein osaa olla juoksematta. Voin siis olla juoksematta, mutta silloin selvästi muu elämä kärsii. Elämäni ei ole radikaalisti muuttunut sen vuoksi, etten ole juossut nyt kolmeen viikkoon. Paitsi, kuten kaikkiin hyviin dietteihin ja lakkoihin kuuluu, kuin kirjoittamattomana sääntönä, minäkin repsahdin. Karkasin juoksemaan viime torstaina kaupunkimme maastojuoksumestaruuskilpailuihin. Ajattelin, että eihän se mitään voi haitata. Matkana vain 3,3km ja minun on ihan pakko päästä juoksemaan.  Ja voih, sitä onnen tunnetta, jonka juokseminen sai minussa aikaan.

Tämä kuva on otettu Karhu-viestissä, mutta ilme ja olo oli samanlainen viime viikon torstaina "karattuani" juoksemaan. =)

Elämäni ei ole radikaalisti muuttunut, vaikka en pääse tekemään juoksuharjoituksiani mahdollisen rasitusvamman vuoksi, mutta kyllä tämä tilanne on muuttanut minua. Ja se tekee tästä kaikesta paljon vaikeampaa. Minulla siis aamuisin ollut ensimmäisillä askeleilla kipua kantapohjassa ja jalkaterässä. Vaiva on luultavasti plantaarifaskiitti eli kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon tulehdus. Vaiva on sinänsä vaikea, ainakin minulle... koska se ei vaivaa tai vaikuta juoksemiseeni mitenkään, mutta oireilee vain aamuisin ja myöhään illalla. Niinpä on vaikeaa olla juoksematta, kun kerran periaattessa voisin juosta.  Miksi en sitten juokse? No vaiva on todella monisyinen ja sen hoitaminen vie aikaa ja lepo on yksi hoitomuoto. Jos puolestaan jatkan juoksemista voi vamma pahentua ja kroonistua. Olen kyennyt vain olemaan juoksematta kolme viikkoa ja ottanut melko säännöllisesti tulehduskipulääkettä. 

Mikä sitten on vaikeaa? Ja miksi? 

No tämän vamman hoitaminen.. Kun en pääse juoksemaan, en oikein toimeennu tekemään muutakaan kuten ottamaan selvää tästä vammasta ja kuntouttamaan sitä. Olen siis järkytysvaiheessa, vaikka vamma sinänsä on mitätön sen aiheuttaman järkytyksen määrään. =) Mutta kun.. minä halusin juosta, juosta ja juosta. Oppia harjoittelemaan, kehittyä ja parantaa ennätyksiäni. EI. Mikään vamma, rasitusvamma, juoksemattomuus tai vastoinkäyminen ei kuulunut suunnitelmaani. Niinpä. Kenen suunnitelmaan tälläiset kuuluisivatkaan?! Nyt on siis aika vaihtaa suunnitelmaa ja ottaa tämä vaihe haasteena. Kunhan minä tästä vammasta pääsen eroon ja pääsen juoksemaan puolimaratonin tai uuden ennätyksen niin tuuletan niin maan perusteellisesti, että tietämättömät ihmettelevät, hih. =)

Minun on myös vaikeaa olla, kun en pääse nauttimaan juoksemisesta ja sen tuomasta hyvänolon tunteesta. Olen huomannut, että aktiivisuusmittarini on lähes päivittäin ylittänyt reippaasti 100% aktiivisuuden, jota ei aiemmin tapahtunut kuin juoksupäivinä. Olen siis liikkunut huomaamatta enemmän kävellen ja muuten vain.. Minulla on suunnaton tarve päästä purkamaan energiaani jonkun lajin pariin, joka ei kuitenkann pahentaisi vammaani. Nyt on siis tärkeää vain varata aika lääkärille ja hakea diagnoosi ja alkaa kuntouttaa jalkaa fysioterapeutin ohjein. Ja jos en sitten oikein pääse liikkumaan, niin voinhan nyt treenaamattomana aloittaa sen pitkään aikomani painon pudotusoperaation. Mahdollisuuksia tehdä ja edetä on monia, mutta minä näen nyt vain sen, mitä en voi tehdä. Aika vaihtaa näkökulmaa. =) 

Kirjoitusten aiheet käsittelevät jatkossa jalkojen kuntouttamista, ruokavaliota, uusien liikkumismuotojen etsintää ja juoksun perään haikailua. Aivan varmasti karkaan välillä lenkille, ihan pikkuisen. Ja sitten aloitan harjoittelun ihan alkeista, jotta jalkani kuntoutuisi kestämään kovempaa harjoittelua. 



Näitä ihania auringonlaskuja on päässyt ihailemaan koiran kanssa iltakävelyillä.

Ihanaa päästä lukemaan teidän muiden blogeja ja seurata teidän onnistuneita harjoituksia ja kilpailuja. Toisten onnistumisista saa itsekin energiaa etsiä ongelmien sijasta ratkaisuja ja nähdä vastoinkäymiset mahdllisuuksina. 

Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille!