Arjen kiireet, kuulumiset ja blogihiljaisuus

Arki on todellakin tehnyt¨tehtävänsä blogikirjoittelulle ja aikaa ei vaan meinaa löytyä. Tai oikeastaan, kun olisi kirjoitettavaa, ideoita ja aiheita, niin ei ole sitä aikaa juuri sillä hetkellä ja kun olisi vihdoinkin aikaa, en muista yhtään mistä piti kirjoittaa. Kiitos siis tuhannesti juuri Sinulle, että olet löytänyt blogiini ja ehkä jatkanut lukijana ajoittaisista hiljaisista jaksoista huolimatta. Yritän jatkossa parantaa tapani ja kirjoitella jotain viikon varrelta ja viikon loppuun sitte viikkoraportin. Niistä on itse ainakin kiva lukea, mitä tuli tehtyä. Mistä sinä haluaisit lukea täällä blogissa? Jos toivot tiheämpää postaustahtia, niin sitten laitapa postausideoita minulle. Ja blogihaasteellakin saa heittää. Kiitos. =)

Arki on koittanut.

Tällä viikolla olen aloittanut juoksemisen jalkojani kuunnellen. Olen juossut lyhyitä lenkkejä, en ehkä kuitenkaan tarpeeksi lyhyitä. Olen nimittäin niin numero- ja tulosorientoitunut, että minun on vaikeaa muuttaa itseäni.. =) Tiistaina juoksin 6 km, keskviikkona kävelin 6 km, torstaina juoksin 6km ja lauantaina juoksin 9km. Tänään pohdin kävelyn ja juoksun väliltä ja itseni tuntien valitsen varmasti molemmat, koska huomenna on tulossa lepopäivä. Voi olla, että neljän lenkin viikoilla voisin juosta vieläkin lyhyempiä lenkkejä..

Nyt olen ajatellut lähteä liikkeelle niin, että juoksen joka toinen päivä..(paitsi tänään.. olisi vaan pakko päästä juoksemaan, vaikka se ei ehkä ole hyvä ajatus. ) Minun täytyy siis olla tarkkana palautumisen kanssa ja pidettävä aluksi aina joka toinen päivä juoksusta lepoa. Ajattelin silti tehdä kävelylenkkejä, siis normaaleja pidempiä, aina lepopäivinä. 

Nyt päivittäiseen ohjelmaani tulee aamu- ja iltavenyttelyt. En saa venyteltyä, jos en tee niistä osaa päivittäistä rutiiniputkea.. Lisäksi minun lihaskuntoni on ok. mutta sen pitäisi olla paljon parempi. Olen löytänyt netin syövereistä ihanan Jillian Michaelsin lihakuntovideoita ja tykkään niistä todella paljon. Ne ovat 30 minuutin pituisia ja supertehokkaita ei ole siis ajasta kiinni saada itsensä kuntoon.

Ihana maisema luontopolun varrelta. Lasten ja koiran kanssa kävely ympäri kylää on hyvää palautusta.

Nyt odottelen lasten yökylävieraan heräämistä, jotta saan tarjoilla muksuille aamupalaa. Sillä aikaa vaihdan trikoot jalkaan ja rupean venyttelemään. Sitten lähdetään kävelylenkille koiran kanssa.

Superleppoisaa sunnuntaita kaikille!

Oli kyllä vaikeaa lähteä lenkille..

Tämä päivä oli niitä kuuluisia päiviä, kuin kotiin jääminen olisi vaan ollut paljon kivempaa kuin lenkille lähtö. Arki alkoi eilen ja kiireet myös Pidän työstäni, pidän perheestäni, pidän menoista, pidän juoksusta ja liikunnasta, MUTTA... Näiden kaikkien yhteensovittaminen on välillä haasteellista. Kun joukkoon lisätään kaikkien perheenjäsenten harrastukset useasti viikossa, niin mitäs muuta tämä on kuin hirveää menoa. =) 

Entä jos ei vain kiinnosta? - Kannattaa olla kiitollinen että pystyy liikkumaan ja pääsee juoksemaan.

Ennustin tulevia kiireitä ja ajattelin että parhaiten kiireiset lenkkipäivät hoituvat ottamalla lenkkivaatteet työpaikalle mukaan. Treenin voi tehdä heti työpäivän jälkeen.  Kotiin tultuani voin sitten keskittyä lapsiin ja heidän menoihinsa. Tänään työpäivä venyi ja lenkki heti töiden jälkeen ei onnistunut. Eikä se onnistunut kotiin tultuakaan, sillä lähdimme esikoisemme kanssa halliyleisurheilukisoihin. Kilpailut loppuivat meidän osalta jo hyvissä ajoin ja pääsimme lähtemään kotiin. Kaupan kautta tosin. 

Huomista nuutitusasua piti vielä täydentää.  Huomenna on Nuutinpäivä ja lapset pukeutuvat hahmoiksi ja lähtevät laulamaan sukulaisten ja tuttavien luo. Tämä vaatii valmisteluja huomenna, lasten laittoja ja kyyditsemistä. Mahdetaanko ehtiä hallinkaan juoksemaan vetoja kun minulla ja lenkkikaverilla on kädet täynnä pieniä nuutittajia. Nuutinpäivä on kerran vuodessa, hallin yleisvuoro kerran viikossa ja lapset pieniä vain hetken. Äiti ehtii vielä juoksemaan. =)

Loppujen lopuksi pääsin lähtemään lenkille kahdeksan jälkeen. Lenkin piti olla kevyt kymppi. Mutta vaikka se oli hidas kymppi, niin kevyeltä se ei vain tuntunut. Kilometrivauhti oli vajaa 6min/km, mutta pohkeet aivan tukkoiset. Jalat kipuilivat pohkeista ja vähän oli tuntemuksia myös penikoissa. Olisiko sittenkin pakkasviikon juoksut ja sunnuntain pitkä lenkki vaatineet erityistä lihashuoltoa ja ehkä kaksi peräkkäistä lepopäivää. No viimeinkin lenkki on tehnty ja toivotaan, että huomenna olo on toinen. Loppujen lopuksi olo on liikunnasta rentoutunut ja mieli  tyytyväinen, siihen että ylitin jaksamattomuuden ja lähdin juoksemaan. Tarvitaan myös haasteellisia päiviä, että osaa arvostaa niin kivoja ja onnistuneita hetkiä, niitä jolloin kaikki luistavat kuin itsestään ja pakkanenkaan ei estä harjoittelua.. :)

Silti...edelleen  <3 juoksu. 

Toivon kaikille mukavaa arkea ja onnistuneita treenejä!