viiikko 23

Innostuin loman kunniaksi haastamaan itseni miettimällä, voisinko liikkua muutenkin kuin juosten. Juoksua ei siis unohdeta, mutta kaikkea muuta liikuntaa on lisättävä, jotta kroppani vahvistuu kestämään myös juoksua paremmin. Viikolla 23 se onnistui ihan kiitettävästi omasta mielestäni.Kun nyt pitäisi muistella viikkoja takaperin tekemisiäni, en muista yhtään, kun ne eivät ole ylhäällä missään.. Yritetään kumminkin. =)

Melonnasta on tullut yksi suosikkilajeistani, sillä se treenaa ylävartaloa ja rentouttaa mieltä.

MAANANTAINA kävin melomassa noin 1,5 tuntia naisten melontamaanantairyhmässä. Tällä kertaa sää oli niin huono, että se oli pelottanut muut osallistujat pois. Kiersimme siis ohjaajan kanssa kahdestaan 8 km:n reitin huvilajuopaa pitkin ja ihailimme joen varrella olevia kesämökkejä ja ihmisten kesäviettptapoja. 

Pesistely on hauskaa joukkueliikuntaa yksilölajien vastapainoksi.

TIISTAINA pelasin illalla 40 min + tasavuoroin kuntopesistä ja alkuverryttelyineen se tekee noin tunnin kevyttä pelailua. Pelin jälkeen juoksin kotiin naapurikaupungin pelikentältä, joten juoksua tuli noin 10 km siihen päälle. Matkojen taittaminen juosten on hyvä tapa saada oma liikunta mahdutettua päivään. Nyt sitten juostiin pelistä pois kohti iltasatua ja lastennukuttamista.

Rullistelusta on tullut myös yksi lempparini.

KESKIVIIKKONA kaivoin esille vanhat rullaluistimet esille ja päätin ottaa jotain juoksua korvaavaa lajia mukaan liikuntaan. Rullaluistelu soveltuu juoksulenkin korvaajaksi hyvin, sillä jalat eivät iskutuksesta kärsi mutta kroppaa saa halutessaan käyttää tehokkaasti mukana. Ensimmäisen lenkin taitoin niin, että minä rullistelin ja tyttäreni Napero pyöräili mummolaan hoitoon. Sen jälkeen jatkoin rullistelua yksin noin 13 km ja menin hakemaan Naperon mummolasta (en muista sisältyikö tähän kahvittelu väliin.. ) ja rullistelimme/pyöräilimme kotiin. Minulle tuli rullistelua yhteensä 20 km ja Napero pyöräili 7km. Hyvä me! 

Kesä + pesäpallo = kesäpallo eli kesis

TORSTAINA liikuntana oli tunnin kuntopesistely eli alkuverryttelyt sekä 40 minuutin peli. Olin suunnitellut juoksevani tästäkin pelistä pois, mutta aikataulusyistä se ei onnistunutkaan.

Juoksu on oma juttunsa, sitä ei voi selittää eikä oikein haastaa, vaikka yrittää aina voi.. ;)

PERJANTAINA lapset oli viety mummolaan autolla ja lupasin hakea tyttäreni sieltä pois rullistellen. Kävin koiran kanssa juoksemassa noin 4 km pienen lenkin ja sen jälkeen lähdin rullistellen hakemaan Naperoa. Rullistelua tuli yhteensä 7km. 

LAUANTAINA taisi olla ihan lepopäivä vai kävinkö mä kuitenkin juoksemassa kaverin kanssa 10km.. En yhtään muista. APua! =)

SUNNUNTAINA oli lepopäivä, koska olin mielestäni liikkunut hyvin ja monipuolisesti koko viikon. Illalla lähdimme ajelemaan kohti lentokenttää ja edessä olisi viikon loma Turkin auringon alla. 

Viikko 23 oli mielestäni erittäin onnistunut 1,5 h melontaa , 2 h pesistelyä, 27 km rullistelua ja 24 km juoksua. Voisihan niitä lajeja olla enemmänkin, mutta ehkä joku toinen viikko. =) Olen silti supertyytyväinen. =) Nyt vaan etsimään uusia tapoja liikkua vanhojen tuttujen rinnalle vaikkapa #LAJIKOKEILUHAASTE :n avulla. 

Liikunnan iloa - iloa liikkeestä - M

Melonnan viehätys

Maanantaina oli satanut lähes koko päivän ja mietin pitkään, lähdenkö illalla olevaan naisten malontaan. Muistelin viime vuodelta, että vaikka meillä olisi satanut ei Melamajavien vajalla välttämättä sada, vaikka ilma kotoa lähtiessä olisi harmaa ja sateinen. Niinpä lähdin maanantai-iltana ensimmäistä kertaa tänä vuonna melomaan ja toteuttamaan tätä monipuolisempaa liikuntasuunnitelmaani.

Tämä hieman samea kuva on otettu vesitiiviin puhelinpussin läpi.. =)

Minun lisäkseni paikalle ei ollut uskaltautunut muita melojia, joten päätimme lähteä ohjaajan kanssa kiertämään vähän normaalia pienemmän lenkin. Varusteiden valinnan jälkeen, kävin vaihtamassa vielä hieman paksumman takin päälle, koska ilma vaikutti viileämmältä. Turhaan, päästessämme melomaan ilma selkeni ja muuttuin kirkkaaksi ja erittäin hyväksi melontakeliksi. Itse kärsin vielä siitepölyä ja heinäallergioista, joten sateen jälkeinen ilma on raikasta hengittää.

Jokimaisemaa.

Melominen on todella helppo liikuntamuoto, varsinkin ulkoilu- ja retkeilymielessä, kilpamelonta on tietysti asia erikseen. Olen huomannut, että melominen tekee erittäin hyvää niska- ja hartiaseudun lihaksille ja rentouttaa niitä. Meloessa joen suistoissa ja on parasta rentoutusta. Linnut laulavat ja maisemat ovat kauniita. Maanantaisen melontaretken aikana bongasin ainakin västärikin, haarapääskyn, merilokin, sorsia ja harmaahaikaran. Rentukat kukkivat joen rannassa ja puut olivat jo täydessä lehdessä. Kesäillan raikkauden pystyi aistimaan. =) Meloimme kahdeksan kilometrin lenkin ja odotan jo innolla seuraavaa melontakertaa.

Uskaltaudu kokeilemaan melomista, se yllättää varmasti positiivisesti!

Yritän suostutella ystäviäni ja tuttuja kokeilemaan melontaa ainakin kerran eli antamaan lajille mahdollisuuden. Monet pelkäävät kaatuvansa ja joutuvansa veden varaan, mutta niin ei tosiasiassa käy. Meille aloittelijoille annetaan tukevat kanootit ja ohjaajat auttavat ja opastavat niin kauan kuin tarvetta. Tälläisillä yhteismelontailloissa on aina ohjaaja mukana, ja hän opastaa kanootin valinnassa, sen valmistelussa, melojen ja pelastusliivin valinnassa jne. Vedessä opetellaan kääntämään kanoottia, ennen kuin lähdemme melomaan. Joessa melominen on helppoa, koska virtaukset ovat heikkoja. Kerran minun aikanani joessa oli pientä aallokkoa ja silloin melominen oli tietysti raskaampaa. Meressä meloessa tarvitaan jo parempia elomis- ja pelastautumistaitoja. Kun lopulta olette uskaltautuneet melomaan kerran jos toisenkin ja saaneet melontakärpäsen pureman, voitte etsiä lähintä melontaseuran tarjoamaa peruskurssia, joissa opetetaan palastautumistaitoja ja melontatekniikoita. Itse yritän seuravaaksi löytää itseni melonnan peruskurssille, jonka jälkeen voin uskaltautua pidemille melontaretkille mukaan. 

Oman melontaseurasi voit löytää täältä . Suosittelen kokeilemaan! 

Onko teissä lukijoissa muita melonnasta innostuneita, tai jo vanhojankin konkareita? Saa ilmoittautua ja kertoa omista melontakokemuksistaan ja -retkistään. =) 

Mukavaa perjantaita kaikille!

Liikuntahullun paratiisi = GOEXPO

MESSUILLE

Olin päättänyt lähteä tänä vuonna GOEXPO-liikuntamessuille, jo ennen kun sain tietää saavani sinne bloggaaja-passin (blogiyhteistyö). Oman paikkakuntani vapaa-ajantoimi järjesti tapahtumaan linja-autokyydityksen, joten parempaa järjestelyä en voisi reissulleni toivoa. Päätin ottaa lapset mukaani, koska he niin kovasti ovat innostuneet kaikesta liikuntaan liittyvästä ja haluavat olla mukanani kaikessa menossa.

LASTEN EHDOILLA 

Paikan päälle päästyämme huomioimme hetkessä, että täällä ei tekeminen loppuisi kesken. Piti enemmänkin valita, mitä halusi kokea, nähdä ja löytää, sillä emme ehtineet kuuden tunnin aikana mitenkään käydä kaikkea läpi. Lasten kanssa kulkiessa menin täysin heidän ehdoillaan eli katsoimme messuja lasten silmin ja kaikki uusi ja ihmeellinen viehätti sekä koko ajan piti päästä itse tekemään ja kokeilemaan. Paikallaan seisomista piti välttää sekä turhaa kuuntelua. =) Suuntasimme siis päivän aikana katsomaan ihmeellisiä asioita, kokeilemaan, maistamaan maistiaisia ja ihmettelemään uutuuksia.

Taidetta urheiluhallissa

Tänään kiinnitin huomiota yllättäen johonkin, joka oli jäänyt minulta huomioimatta monesti, nimittäin taide, urheiluhallissa. Siellä se taas oli seinään maalattuna ja odotti kokijaansa. Mutta aiemmin olin vain hölkännyt alkuverryttelyä ja jutellut kaverin kanssa, kertonut suunnitelmiani tai mitannut sykettäni ja laskenut kierrosaikoja. Olin saattanut myös juosta lasten perässä ja vahtia heitä silmä tarkkana. Mutta tänään näin seinät eri tavalla kuin ennen. 

Minulle nämä seinät ovat olleet vain "värikkäitä". =)

Olimme aamupäivän lasten kanssa Porin Karhuhallissa yleisurheilukisoissa. Kun olimme lähdössä pois hallilta kisasuoritusten jälkeen, mietin mistä voisin ottaa kuvan ja kirjoittaa päivityksen Takomorunnersin instagramtilille, jota lupasin päivitellä tämän viikon ajan Merituulin kanssa. Mietin, että ottaisinko kuvia lähtötelineistä, juoksuradasta tai moukarinheittoringistä, ehkä aidoista. Etsin kuvattavaa ja kuumeisesti mietin, mikä se voisi olla. Edes etsimällä etsien en ymmärtänyt vastauksen löytyvän ihan silmieni edestä. Se oli liian helppoa. Luulin niitä vain juostessa sivusilmissä vilahtaviksi värikkäiksi seiniksi, kunnes tajusin. Vau, nämä seinäthän ovat täynnä taidetta!

Kiertelin innoissani seinää pitkin ja ihailin seinämaalauksia. Ne esittivät erilaisia urheilijoita ja urheilulajeja. Ne olivat hienoja. Kun suljin kaikki yleisurheilukilpailuista kantautuvat äänet pois tajunnastani, pystyin hetken keskittymään ja ihailemaan näitä töitä. Valitsin omat suosikkini ja otin maalauksista kuvat. Olisin voinut seistä seinän vieressä pidempäänkin kuvia ihailemassa, mutta lapsilla oli kiire kotiin syömään. Onneksi otin kuvia, sillä ihailin niitä pitkään kotona ja olin vaikuttunut. 

Kotona etsin googlettamalla olisiko maalausten tekijöistä tietoja ja minut ohjattiin sivulle, joka kertoi Porista löytyvän useita julkisia seivämaalauksia. Sivulla oli Porin kartta, johon oli merkitty kaupunkialueelta löytyvät julkiset seinämaalaukset ja jokaisesta oli kirjoitettu pieni esittely. Siellä kerrotaan että hallin itä- ja länsipäätyihin on maalattu vuosina 1998 ja 2002 Länsi-Porin lukion oppilaiden ja kuvataideopettajan toimesta seinämaalauksia, joissa on kuvattu eri urheilulajeja, joita voi harrastaa Karhuhallissa sekä sen läheisyydessä. 

Tämä on hieno. Voisin vain tuijottaa tätä kuvaa, tässä on jotain lumoavaa. (juoksija tietysti!! )

Tämäkin on hieno!! Onko tässä kolmiloikkaaja vai pituushyppääjä vai molemmat? Väritys tuo mieleen Spiderman-hahmon ja takana oleva väritys on graffittimainen.

Geometrisistä muodoista paljastuu mailaa, palloa ja viuhkaa. Olisiko pesäpalloa?!

Mutta mikä laji tämä on? Nuo useat pallot hämää minua.. Lentopallo?? Mielenkiintoista..

Minusta on aivan mahtava idea ja toteutus tuoda taidetta lähelle ihmisiä. Siellä se sitten katselee meitä ja odottaa hetkeään tulla löydetyksi, kohdatuksi ja koetuksi. Olin niin ihmeissäni, että olen onnistunut niin monesti ohittamaan huomaamattani nämä hienot teokset, jotka liittyvät urheiluun ja liikuntaan sekä aiheensa että olinpaikkansa puolesta. Nyt haluan jakaa nämä hienot teokset sinun ihasteltavaksi. 

Olen vain niin innoissani noista kuvista, että pakko jakaa ne teidän kanssanne. Toivottavasti täältä löytyy myös muita, jotka tykkäävät kuvista. =)

Samalla haluaisin kuulla, onko taide yllättänyt sinua jonkin liikuntakokemuksen yhteydessä? Tai oletko sinä löytänyt taidetta liikuntapaikkojen yhteydestä? Onko sinulla ehkä lenkki, joka kiertää jonkin taideteoksen, kuten patsaan luota?

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! 

HARJOITUSVIIKKO 33/2016

Pitkästä aikaa voin kirjoittaa suhteellisen ehjästä harjoitteluviikosta, vaikka eihän tämä nyt ole kovinkaan kummoista juoksemista. Olen käyttänyt hirveästi aikaa pohtiessani itseäni, tukossa olevaa kehoa, harjoittelua, lepoa, ravintoa, veden juomista yms. Nyt sitten olisi vaan tarkoitus edetä pienin askelen kehoa kuunnellen. Päätin yrittää vähentää noiden juoksulenkkien pituutta ja kokeilla, voisinko juosta aluksi 3-4 kertaa viikossa tuollaisia 4-7km:n pituisia lenkkejä. Jokaisen lenkkipäivän jälkeen olisi lepopäivä, jolloin kävelisin ainakin juoksulenkin verran. Seuraava haaste olisi nukkua 8 tuntia yössä, lisätä veden juontia sekä opetella venyttelemään päivittäin, ehkä jopa aamuin ja illoin. 

Viime viikko oli siis onnistunut pitkästä aikaa. Maanantaina sain kaverini mukaan taas naisten melontaretkelle.Eepävakainen, sateinen ja tuulinen sää oli pelottanut lähes kaikki melojat jäämään kotiin. Minun ja kaverini lisäksi matkaan lähtivät vain yksi muu meloja ja ohjaaja. Saimme meloa lähes sateetta, vaikka joen pinta välillä aaltoilikin poikkeuksellisesti. Ohjaaja kysyi monta kertaa, haluammeko kääntyä kenties takaisin, mutta emmehän nyt tietenkään. Sellainen poikkeuksellisen haastava keli oli itseasiassa erittäin mielenkiintoinen kokemus. 

Tiistaina otin koiran mukaan lenkille hidastamaan vauhtia ja koiran kanssa vauhti olikin jotain 6,00-6.45min/km. Olemme varmasti huvittava näky, kun koira jokuttelee flexinarun verran perässäni. 

Keskiviikkonan käveltiin koiran ja lasten kanssa lähistöllä sijaitsevalle luontopolulle. Iltalenkille tuli matkaa 6 km ja aikaa vierähti pari tuntia. 

Torstaina lähdin juoksemaan jo toisen kerran tämän viikon aikana ja päätin taas ottaa koiran mukaan, koska hän lähtee niin mielellään vielä juoksemaan. Kuuden kilometrin lenkki kulkee vielä lähes kymmenvuotiaalta hyvin, vaikka enää hänestä ei pitemmille lenkeille taida olla. 

Perjantaina meni töissä sen verran pidempään, että päätin jättää kaiken kuormittavan tältä päivältä muille liikkujille. =) Lauantaina lähdin lenkkikaverini kanssa lenkille, tosin vasta lähempänä puoltapäivää, silla halusin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Juoksimme rauhallisen 9 km:n lenkin 6.15min/km keskivauhdilla. Meillä tosin aina karkaa tuo viimeinen puolikilometriä kiihtyvää vauhtia. Viimeiset askeleet menivät jo alle 5.00min/km. =)

Sunnuntaina mietin, että olen saanut lihakseni jotenkin kiristymään kesän aikana. Päätin aloittaa säännöllinen venyttelemisen kerran päivässä. Ihanteellisinta olisi venytellä aamuin ja illoin. Laitoin tietokoneen lattialle ja etsin youtubesta tv2:n legendaariset jumppaohjaajat ja nautin suunnatomasti heidän puolituntisesta venyttelyopastuksestaan. Rentouttavan venyttelytuoion jälkeen tiesin todellakin tarvitsevani rentoutusta, venyttelyä ja lihashuoltoa. Mutta mikä tässä venyttelyssä sitten on aina tuntunut niin epämiellyttävältä, että sitä jotenkin välttelee? Hmm.. En todellakaan tiedä. hti

Ja muuten niin onnistuneen viikon melkein päätti 6km:n mittainen "kokeilen vähän kulkeeko"-lenkki. Ja taas lähdettiin matkaan ilman verryttelyjä. Ensimmäinen kilometri meni suhteellisesn rennosti 5.05min/km , mutta sen jälkeen yritin kiristää vauhtia turhaan. Minulta meni oikeasti kolme kilometria todellakin runttaavaan lämmittelyyn, ennen kuin juoksu alkoi kulkea rennosti. Siinä vaiheessa juostiinkin jo neljättä kilometriä ja pikku hiljaa alkaa kunto loppua. Sain kuin sainkin runtattua viimeisen kilometrin 4.45minkm-vauhtia. Keli oli vaan aivan kauhea, hiostava ja hautova, Tuntui kuin olisin taas räjähtänyt tukahduttavasta tunteesta. Jano oli todella kova, vaikka matka oli todella lyhyt. Illalla lähdin vielä lyömään pesäpalloa lähinnä perheen ja parin joukkuekaverin voimin. Kyllä minä sain itseni hengästymään ihan lyömällä parikymmentä lyöntiä peräkkäin. Onko kuntoni oikeasti niin huono? No toivon seuraavalla viikolle säännöllistä lenkkeilyä ja venyttelyä. Tästä on hyvä jatkaa. =)

VKO33

maanantai : melontaa 10 km / 1,5 h

tiistai : 6 km juoksua koiran kanssa

keskiviikko: 6km kävelyä lasten kanssa

torstai : 6 km  juoksua koiran kanssa

perjantai : lepo

lauantai : 9 km juoksua /6.15 min/km

sunnuntai . 30 min venyttelyä + 6km kova -  (5,05, 4,54, 4,52,  4,48, 4,55 ja 4,45) ja kävin illalla lyömässä pesäpalloa lasten ja joukkelaisten kanssa.

Juoksua tällä viikolla 27km ja tänä vuonna 759km.

 Supermahtavaa viikkoa kaikille!