Kovempi viikko (harjoitusviikko 16/2017)

Tämä kuva on ikuistettu viestin "Kalpa teki 2. maalin!"-viestin jälkeen.

Viime viikolla havahduin siihen, että Asicsen harjoitusohjelma lähettää sähköpostiini ainakin joka toinen päivä ehdotuksen harjoituksesta sille päivälle. Rekisteröidyin palveluun silloin, kun jalkani oli vielä kunnossa ja tarkoitus oli juosta ihan tosissaan puolimaratonia Helsinki City Runissa. Sitten jalat alkoivat reistailemaan ja ajatukset jonkin ohjelman noudattamisesta olen saanut tyystin unohtaa. Olen juossut lyhyempää koiran kanssa ja joskus sitten kovempaa.. Nyt jalkani  ovatkin kestäeet kinesioteipattuna hyvin juoksua ja harjoitusohjelma ilmoitti, että nyt pitäisi rueta harjoittelemaan kilpailunomaista juoksua.  Kilpailuvaiheen stimulointitreeneissä juostaan vähän pitempää matkaa 13-18km lähes kisavauhtia. Niinpä olen lähinnä tällä viikolla testannut pystynkö pitämään vahtia yllä juoksussani.

Toinen pääsiäispäivä maanantai meni levossa, en edes tarkalleen muista, miksi en ehtinyt lenkille. Olisiko satanut kovasti ja se sitten pitänyt minut mieluummin sisällä. Tiistaina sitten päätin lähteä juoksemaan vähän kovempaa. Pääsiäisen jälkeinen työviikko ei jatkunutkaan normaalisti työn merkeissä vaan olin tiistaipäivän ensiapukukurssilla, joka jatkuisi vielä tiistainakin. Kurssipäivän jälkeen olin intoa täynnä, mutta jotenkin väsynyt ja lösähdin sohvan pohjalle. Kohta tajusin, etten ehdi tänäänkään lenkille koska Kalpan ensimmäinen finaalipeli alkaisi pian. Mielessä pyöri epätoivo: "Mitä mä nyt teen?!". En yhtään ollut muistanut asiaa enää tullessani kotiin ja en haluaisi jättää yhtään finaalipeliä katsomatta.. Päätin lopulta katsoa ensimmäisen erän ja lähdin ensimmäisellä erätauolla juoksemaan tilanteessa 1-1. Kotoa luvattiin laittaa viestiä, aina kun Kalpa tekee maalin. 

Tarkoitus oli aluksi juosta noin reilua vitosen vauhtia 16 km, mutta minulla oli kiire kotiin katsomaan peliä ja suunnittelemani reitti osoittatuikin vain 14 km:ksi niin juoksin sitten pari kilsaa vähemmän. Tässä lenkissä ensimmäiset 7 km juostiin hiekkatietä ja ekat kilometrit ylämäkeen ja seuraavat alamäkeen ja loput 7 km sitten tasaisella asfaltilla. Hiekka- ja metsäteiden ylämäkiosuuden saivat kilometrivauhdin painumaan välillä 5.30min/km-tasolle, mutta loppulenkillä vauhti kiihtyi alla 5min/km ja sain kuin sainkin keskivauhdiksi  noin 5min/km. Kotona olin tyytyväinen vauhtiin ja olotilaani. Jalat olivat pyörineet ja juoksu tuntui rennolta puolivälin eli mäkisuuksien jälkeen. Kotona olin mielissäni liigafinaalin 3.erää oli jäljellä vielä 10 minuuttia ja Kalpa johti 2-3.

Sitten keskiviikkona jatkoin ensiapukurssilla ja pidin lepoa juoksusta. Torstaina lepäsin vielä, koska ja toinen päivä tekisi hyvää jaloilleni. Perjantaina ajattelin juosta toisen  tasvavauhtisen, vähän kevyemmän ja lyhyemmän lenkin. Jalat tuntuivat oudon väsyneiltä, jotin otin koiran mukaani ja lähdin juoksemaan tuttua palauttavaa 6 km:n lenkkiä. Lenkki olikin oikea jähmeyden huippu.. En olisi jaksanut edes lähteä ja loppjen lopuksi juoksin joskus yhdeksän jälkeen illalla. Lenkki oli tahmeaa, jähmeää ja hämärä alkoi hiipiä maiseman ylle. Juoksin koko lenkin huppu päässä illan härämärässä ja kotona minut nimettiin Punahilkaksi ja lenkkiseurani isoksi mustaksi sudeksi..

Lauantaina oli taas pelipäivä, joka sotki lenkkisuunnitelmani..taas. Viestiteltiin koko päivä yhdessä yhteislenkkiryhmässä, että kuka voisi juosta tänään ja mihinkin aikaan. Ilmoitin lähtemään juoksemaan kevyesti jääkiekon finaalipelin jälkeen. Juoksukaveri lupasi lähteä mukaan. Sitten peliä netistä ja viestejä kaverille milloin olisi mahdollinen loppumisaika. Juoksuryhmään laitoimme viestejä ja yritimme sopia aikaa ja paikkaa, jossa nähtäisiin. Yksi juoksukaveri luovutti suhteemme ja ilmoitti lähtevänsä juoksemaan ennen pelin loppua, koska heillä kuulemma nukuttaisiin ennen kuin me olisimme tulleet lenkiltä. Pelin päätyttyä sovimme paikan ja perään vaan "joo". 

Seuraava pohdinta käytiin parkkipaikalla juoksukaverin kanssa. Siis mitä me nyt juostaan? Minä olin juossut pari päivää aiemmin kovan ja edellisenä päivänä palauttavan. Juoksukoulussa olisi seuraavana päivänä cooperin testi, jos juoksisimme nyt kovaa, emme voisi juosa coooperissa. Minun pitäisi juosta seuraavana päiväni pitkä ja kovempi eli tänään vielä kevyt. Juoksukaverini olisi halunnut juosta pitkän ja kovan tänään, mutta aika ei enää riittänyt. Lähdimme verryttelemään kevyesti ja päätimme verrytellä 2 km ja päättää sitten mitä tehdään. Päätimme lähteä kokeilemaan hänen kanssaan 5min/km-vautia ensin vitosen ja sitten jatkaisimme pidempään, jos hän jaksaisi. Juoksukaverillani on rautainen kestävyyskunto ja hän harrastaa kaikenlaista juoksua ja kerää paljon määrää. Minä juoksen mieluummin vähän ja tehoja. =) Olemme molemmat lähdössä juoksemaan HCR.ää joten kokeilisimme miten pysyisimme samassa vauhdissa. Kaverini ei uskonut vahdinkestokykyynsä, mutta minä uskoin hänen puolestaan. Minulla on vauhtia, mutta minun pitäisi saada se kestämään ja kaverini kestää kyllä , mutta hänen pitäisi opetella juoksemaan kovempaa vauhtia. Tuemme siis hyvin toisiamme. =)

LÄhdimme alkuverkan jälkeen juoksemaan 5 min/km-vauhtia. Ensin 5km ja koska vauhti tuntui miellyttävän rennolta ja pystyimme koko ajan puhumaan, päätimme jatkaa tätä vauhtia se 10 km ja tehdä päälle loppuverryttelyt. Kilometrivauhdit vaihtelivat 4.50- 5.05 välillä. Juoksimme vahingossa melkein 11 km kovaa, sillä 1,5 km ennen parkkipaikkaa päätimme lähteä juoksemaan niin paljon kuin lähtee. Lopuksi verryttelimme vielä 1km. Kun pääsin autoon olin kuolla nauruun, sillä juoksuryhmässämme viimeinen viesti näkyin ruudulla: "Jännitys tiivistyy.. Löysivätkö he lopulta toisiaan.." Niin epätoivoiselta meidän lenkillelähtöyrityksemme oli vaikuttanut. Mutta löysimme me ja juoksimme "hyvin yhteen". Innostuimme treenin jälkeen suunnittelemaan juoksevamme yhdessä HCR:n ja muuttavamme tavoiteajat samoiksi, että pääsisimme lähtemään samasta lähtöryhmästä. Meidän molempien haasteena on lähteä liian kovaa juoksemaan aina kisan alussa ja näin noutaja saapaa ennemmin tai myöhemmin. Nyt suunnittelimme lähtevämme juoksemaan ensimmäisen kympin yhdessä 5min/km-vauhtia ja kirimään siitä toiselle kympille.. Viimeinen kilsa sitten ihan täysiä. Jos tämä onnistuisi olisi aika tosi hyvä meille. 

Seuraavana päivänä  eli sunnuntaina oli sitten  juoksukoulun vuoro. Loppujen lopuksi emme lähteneet juoksemaan cooperia, koska edellisenä päivänä oli kova juoksu alla. Vaihtoehtoharjoituksena oli kiihtyvät tonnin vedot 3min palautuksella. Oli juoksukoulun viimeinen harjoituskerta ja kävimme alkuverryttelyssä läpi kaikkia aiemmin opittuja juoksutekniikka-asioita koordinaatioiden kautta. Koordinaatioiden jälkeen vetäisimme vetoja. Saisimme aloittaa kevyestä ja kiihdyttää loppuun.  Eka tonnin veto pitäisi mennä 5.30 ja kiristää 15s pois jokaisesta eli viiden vedon sarja olisi 5.15/5.00/4.45/4.30/4.15 .Todellisuudessa juoksimme ensimmäisen ryhmänä 5.15 aikaan. Tälläinen vauhti on minulle vaikeampaa ja askel ei pyöri kunnolla vaan jalka putoaan kehon painopisteen eteen jarruksi, ei alle ja juoksu on vaikeaa Seuraav veto piti juosta 5.00 aikaan ja epäilin vahdin olevan kovempaa ja meinasin jättäytyä vauhdista. Maalissa kello pysähtyi aikaan 4.45 eli kovempaa kuin edellinen, seuraavaksi juoksimme 4.30 vauhtia ja viimeisen vedon juoksimme kuin juoksimmekin 4.00 minuuttiin. Viimeinen veto ei ollut ihan helppo, sillä edellisen päivän vauhtijuoksu painoi jaloissa. En lähtenyt enään yrittämään viidettä vetoa, vaan päätin jättää neljään vetoon ja loppuverryttelyyn. Taakse jäi siis normaalia kovempi viikko.

maanantai - lepo

tiistai - 14 km / 70min / 5min/km

keskiviikko - lepo

torstai - lepo

perjantai - kevyt lenkki koiran kanssa 6 km

lauantai 2 km alkuverryttely + 11 km 5min/km + 1 km loppuverryttely 

sunnuntai - alkuverryttely  koordinaatioita + 1000m/5.15min -3min-pal/1000m/4.45min-3min-pal/1000m 4.30 min- 3min-pal 1000m/ 4.00min + loppuverkka.

yht. noin 40 km juoksua  

Tämä kilometrimäärä on minulle nykyään todella kovan viikon määrä ja nyt oli paljon määrää ja tehoa, sillä laskeskelin, juosseeni 16 ensimmäisen viikon aikana noin 260km eli todella vähän. Syynä tähän siis jalkavaivat. Jatkossakin minun täytynee keskittyä määrän sijasta laatuun, sillä juoksutekniikkani vuotaa kevyessä juoksussa varmaan lantiosta ja jalkaterät kipeytyvät jarruttavasta askeleesta. Vauhdikkaammassa juoksussa ei tätä ongelmaa ole vaan jalkani toimivat hyvin eikä juoksu kuormita.

Tänään jään innolla odottamaan pitä jääkiekkofinaali tuo tullessaan.. voi kun pelattaisiin vielä huomennakin. #Puolesta Savonmaan.