Karhu-viesti 2017

Kestääkö jalka vai ei?

Olin siis käynyt edellisenä päivänä naprapaatilla ja saanut juoksuluvan. Olin käynyt naprapaatilla vierailun jälkeen lenkillä kokeilemassa jalan juoksukuntoa ja ilmoitin joukkueeni jäsenille lähteväni juoksemaan seuraavana päivänä. Silti minulla oli suuret epäilykset ja jännitti enemmän kuin koskaan itseni ja joukkuekavereideni puolesta. Jos minä pääsisi osuudeltani seuraavaan vaihtoon, niin seuraavien juoksijoiden kisa loppuisi siihen.
Joukkuekaverini siis olivat hyvin luottavaisia, kun antoivat minulle mahdollisuuden.  

Valmistelut

Varmistaakseni jalkani juoksukunnon, otin edellisestä päivästä lähtien tulehduskipulääkettä päivällä, illalla ja aamulla ennen kisaa sekä ennen kisaa päivällä. Lisäksi voitelin kipuillutta aluetta tulehduskipulääkegeelillä ja lisäksi voitelin geelillä myös pahimmat mahdolliset kramppaavat lihakset eli pohkeet, takareidet ja pakaralihakset. Rasvailu sai aikaan hilpeyttä lasteni keskuudessa.. =) Lisäksi teippasin vasemman jalkani nilkasta varpaisiin asti kinesioteipillä. Taisin syödä aamulla ihan normaalisti kaurapuuroa mehukeitolla. Ja koska lähdimme ajelemaan kisan lähtöpaikalle vasta puolen päivän aikoihin, ehdin syömään pasta-annoksen päiväruuaksi ennen lähtöä. Se riitäisi hyvin, sillä oma juoksuni olisi joskus puolikolmen aikoihin. 

Jännitys ja epätoivo

Minä ja kolme muuta joukkueemme jäsentä lähdimme ankkurimme autolla kohti Eurajokea, josta ensimmäinen Karhu-viestin osuutemme alkaa. Aloittajamme oli mennyt paikalle omalla kyydillään jo aikaisemmin verryttelemään ja sovimme, että käymme kannustamassa hänet matkaan. Aloituspaikassa Eurajoella on yksi kilpailun wc-tiloista, joten siellä täytyy käydä ennen lähtöä. Lisäksi minulla oli juostavana toinen osuus ja naprapaatti määräsi minulle huolellisen ja perusteellisen verryttelyn. Siispä lähdimme kolmannen osuuden juoksijamme Annan kanssa verryttelemään jo Eurajoella. Ilma oli kolea ja sateinen. Ajattelin, että mitä minä täällä teen? 

Kaikki ihmiset istuvat sateensuojassa autoissaan ja liikkuvat tunnistamattomina huppujensa alla. Joten ajatukseni osallistua kisaan (taas) puolikuntoisena lähti siitä, että Karhu-viesti on muutakin kuin kisa. Se on juoksu-tapahtuma, joka yhdistää monentasoiset ja taustaiset juoksijat yhteen. Samalla Raumantien pätkällä kirmataan maamme huippujuoksijoiden toimesta alle 3min/km-vauhtia ja sitten lähemmäs 8min/km-vauhtia myös. Tämä ei haittaa mitään, sillä tärkeintä ei ole vauhti vaan osallistuminen, yhteishenki joukkueen jäsenten kanssa ja kaikkien juoksijoiden me henki. Alussa kaikki näytti huolestuttavan haasteelliselta, sillä taivas oli harmaa, ilma kolea ja sateinen. 

Kisa starttasi ja aloittajat kirmasivat osuudelleen. Me muut joukkueemme jäsenet pakkauduimme autoon, ja lähdimme kohti vaihtopaikkaani. Muut jäivät autoon satetta pitämään ja minä lähdin vielä verryttelemään läheiselle metsätielle. Kaikki meni hyvin, kunnes ou nou - oikean jalkani jalkaterässä alkoi tuntua  samantyylistä kipuilua kuin vasemmassa oli aiemmin tuntunut. Yritin korjata jalan askellusta ja pitää ajatukset tarkasti askeltamisessa. Lähtiessäni takaisin autoon, päätin etten kerro kipuilusta juokkuekavereilleni ja huolestuta heitä. Minulla ei olisi paineita tai tavoiteita kuin päästä seuraavalle vaihtopaikalle. Jätin päällysvaatteet autoon ja lähdin vaihtopaikalle.

Kolea juoksukeli.

Alkumatka

Lähdin omalle osuudelleni ja olin päättänyt juosta 6,3 kilmetrin matkani rennosti ja ilman riskejä. Päätin aloittaa juoksun noin 5 minuutin kilometrivauhdilla, josta voisin sitten lähteä tarvittaessa kiristämään. Enhän tiennyt yhtään miten jalka reagoi kovempaan juoksuun. Alussa juoksu tuntui kevyeltä ja niinhän minulla aina tuntuu. Ensimmäisen kilometrin juoksen yleensä neljän minuutin pintaan, ja uupumus alkaa viipiä ekan ja tokan kilometrin jälkeen, eikä vauhdin hiljentäminen enää auta, kun maitohapot ovat päässeet valloilleen.. Yleensä piippaan kolmen kilsan kohdalla ja sen jälkeen vauhti tippuu ja sinnittelen parhaalla mahdollisella vauhdilla ja pahimmalla mahdollisella tunteella maaliin. 

1-3 km

Nyt kaikki menikin toisin. Lähdin juoksemaan ensimmäistä kilometriä tarkasti kelloa katsoen ja se menikin kevyesti 4.41min/km. Seuraava kilometri tuntui myös kevyeltä ja tuntui että jalat pyörivät hyvin ja on helppo hengittää - 4.37 min/km. Sitten aloin jännittämään, olinko nyt aloittanut liian kovaa ja noutaja tulee kohta ennen kuin kolmas kilometri täyttyy.. Noutaja ei tullut vaan vauhti pysyi lähes samana eli 4.38min/km. Kun puolimatka oli täyttynyt niin päätin, että yritän nyt keskittyä pitämään juoksun hyvin pyörivänä ja rentona. Juoksun kasassa pitämiseen auttoi edessä kauempana juoksevat juoksijat, joista sain hyvän kiintopisteen juoksuuni. 

Juoksua maantien varressa.

4-6km 

Neljäs kilometri taittui aikaan 4.26min/km ja päätin jatkaa samaa vauhtia. Pieni heilahdus tapahtui - olisiko ollut ylämäkeä, sillä kilometrivauhtina oli 4.29min/km. Vihdoin ja viimein näkyviin tuli kyltti "1 km vaihtoon" . Jes -viimeikin! Sitten yritin pitää juoksun edelleen koossa ja lähteä kiristämään entisestään.. kilometrivauhtiin vaikutti myös alamäki, jota oli ainakin osassa viimeistä osuutta. Vaihtoon tullessa sain kiristettyä kilometrivauhtini jopa 3.14min/km ja viimeisen kilometrin juoksin 4.18min/km-keskivauhdilla. Vaihdossa olo oli hengästynyt, mutta ei voimaton. Tuntui siltä, että voisin juosta tuota vauhtia vielä ne puuttuvat 4 km kympistä. Juoksu meni siis erinomaisesti ja jalkaan ei tuettuna ja lääkittynä sattunut ollenkaan - ei edes siihen oikeaan. 

Juoksutyylini saa "takajalat" aina roiskeisiksi.

  

Oman osuuden jälkeen olo oli levollinen..

..ja yllättynyt hyvästä vauhdista. =)

Matka maaliin

Seuraavalle osuudelle lähti juoksukaverini Anna, joka kertoo kisafiiliksistään täällä. Anna juoksi kolmannen osuuden ja lähetti neljännelle osuudelle kaimansa Annan, joka olikin Karhu-viestin ensikertalainen. Hienoa, että saimme houkuteltua mukaan uutta verta.. Annat juoksivat osuutensa hienosti, vaikka sekä neljänteen että viidenteen osuuteen oli tullut mukaan soratieosuus, tietöiden vuoksi. Soraosuus vaikutti tietysti juoksuun ja kilometrivauhteihin hidastavasti. Reitti on tietysti kaikille sama, mutta nyt nuo kaksi osuutta eivät olleet vertailukelpoisia edellisten vuosien tuloksiin nähden.. 

Kaimat vaihtamassa osuuksien viestinviejää..

Joukkuekaverit ja "myö oltiin tiällä"- selfie eli  myölffie =)

Ankkurimme maalissa.

Maalissa

Viimeiseltä osuudelta meidät toi maaliin Paula, joka ilmoitti joukkueemme kisaan. Hän vaihtoi joukkueemme viime hetkellä kuntojoukkueiden sarjasta seurajoukkueiden sarjaan, sillä siellä ei ollut juuri osanottajia. Näinpä pääsimme tuulettamaan hopeajoukkueena naisten kilpasarjassa. Taas itseäni hieman harmittaa, etteivät kilpasarjat vedä ja kestävyysjuoksun kilpaharrastajat katoavat.. No se olisi varmaan toisen postauksen paikka. Hienoa on silti kuntoilijoiden määrien nousu ja kuntoilumuotoisen juoksun sekä joukutapahtumien monipuolistuminen. Lisää ilonaihetta tuottivat kolmen joukkueemme jäsenen omat ennätysjuoksut ja tarkemmassa syynissä taisi tuo minunkin juoksuni painua ennätyskilometrivauhteihin tässä kisassa. Jee! 

Tuuletusta palkintojen jaossa.

Taas saatiin muistoja kivasta juoksutapahtumasta.

Fiiliksiä

En edelleenkään onnistunut löytämään Sallaa, jonka kanssa olin sopinut juoksutreffit blogien kautta Karhu-hallille. Toivottavasti näemme kesän muissa juoksutapahtumissa. Ilokseni löysin myös muutaman muun bloggaajan kirjoituksen Karhu-viestistä. Lukaiskaapas nekin ja vinkatkaa kommenttiboksiin, jos olette kirjoittaneet Karhu-viestistä tailöytäneet jonkun toisen postauksen. Lukisin mielelläni muitakin kisaraportteja. =) 

Muiden fiiliksiä viestistä:

Takomorunners-Anna

Running Diaries 

Apple a Day 

Itse olen osallistunut Karhu-viestiin jo kuusi kertaa. Ensimmäisen kertani (2008) numerolappu ja kisamitali ovat taineet joutua muutossa arkisto-Ö:n =).

Viisi peräkkäistä osallistumismitalia. Hienoja ovat!

Supermahtavaa pääsiäistä kaikille!