Tampere Countryside Marathon osa 3

MAALISSA!

Kuva: Roosa Näppilä - juoksemaalla.fi

Loppujen lopuksi tulin Myllyn lenkiltä kuudentena juoksijana maaliin ja olin naisten sarjassa toinen. JEE! Reitin haastavuus alkoi selvitä vasta maaliin tulon jälkeen kun hengähdin hetken ja lähdin hakmaan autolta peseytymisvälineitä. Matkalla autolle näin Healhy style of living - Susannan ja samalla vaihdoille kisakuulumisia. Mäet olivat yllättäneet raskaudellaan meidän molemmat. Jutellessa tien varressa niitä näitä juoksuun liittyvää, näin yllätyksekseni joidenkin kävelevän mäkiä ylös ja kuulin myös näitä huomioita lisää. Silloin oma suoritukseni alkoi saada arvostusta itseltänikin. Menihän mulla hyvin. Onnistuin juoksemaan kaikki mäet ja taistelemaan väsymystä vastaan. =) Jokainen meistä juoksijoista lähtee kilpailuihin erilaisella taustalla ja motivaatiolla. Jokainen matkaan lähtenyt saa pitää itseään voittajana! On hienoa, että ihmiset liikkuvat ja pitävät itsensä hyvässä kunnossa.

Minä ja Susanna - urakka takana - mitalit kaulassa - voittajaolo

Jäimme Susannan kanssa vielä kirittämään mäen päälle loppusuoralle kurvaavia juoksijoita. Oli todella mukavaa kun tässä kilpailussa vallitsi sellainen rento ja kannustava fiilis. Kaikkeen suhtauduttiin rennosti, eikä valittamisen aiheita kuulunut. Pieniä toiveita, ehkä vain. 

Tämä tapahtuma oli todella mahtava ja ainutlaatuinen. Olen osallistinut jo aika moneen juoksutapahtumaan ja tässä tapahtumassa oli todellakin panostettu visuaaliseen puoleen ja maalaisen hevostilan pihapiiri oli mitä mainioin paikka järjestää juoksutapahtumaa. Tämä jo parkkipaikalta näkyvä heinäpaalein reunustettu alku- ja loppusuora sulatti sydämeni. En ole koskaan juossut näin mahtavalla juoksusuoralla vaikka niitä on muuten tullutkin urakalla juostua. Tätä en kyllä unohda!

Lähtö- ja maaliintuloporttina toimi kahden trukkia. Kisakansliana toimi hirsinen puurakennus, ulkona oli telttoja joissa oli erilaisia tuote-esittelijöitä esittelemässä juoksijoille suunnattuja apuvälineitä. Itse sain suuren avun paikallisen apteekin tarjoamasta magnesium-juomasta. Keskellä pihaa oli penkkejä istumista varten, vaikka ne olivat tietenkin iltamia varten valmiina.

 

WC-ja suihkutiloina toimivat Biomaja-kärryt. Toisesta kärrystä löytyi WC.kopit miehille ja naisille ja toisesta löytyi miesten vessa ja kaksi suihkua saman oven takaa. Suihkukopit sai kiinni omalla ovellaan, mutta hauskoja hetkiä koettiin kun miehet ja naiset vuorollaan vaihtoivat vaateet kopin edessä ja luikkivat sitten suihkuun. Itse en tästä voi kritiikkiä antaa, pääsimme Takomorunners-Sarin kanssa todella nopeasti suihkuun ja eivät seuravatkaan kauaa joutuneet odottamaan.  Onnistuin tulemaan maaliin niin onnekkaasti että kaikki sujui hienosti. Ehkä järjestäjät olivat onnistuneet porratamaan kisamatkojen lähdöt niin hyvin, että hirveää jonoa en nähnyt paitsi ennen lähtöä, mutta selainen on joka paikassa ennen lähtöä.

Peseytymisen jälkeen lähdimme Sarin kanssa odottelemaan hänen kyytiään, eli koko maratonin juossutta Kimmoa. Juuri ennen Kimmon maaliintuloa alkoi sataa vettä todella rankasti. Oli mahtavaa, että maaliintulon  luona oli teltta, josta löytyi heinäpaaleja istuimiksi. Saimme odotella maaliintulijoita kastumatta. Kimmon tultua maaliin menimme Sarin kanssa syömään. Kuuma keitto maistui mahtavalta kylmän sateen ropistessa teltan kattoon. Tilaa ruokailemiseen olisi ollut myös kisakansiana toimineen talon sisällä, mutta päätimme syödä ulkona. Samalla päivitimme kaikkien kisakokemukset ja mietimme tulevia kisoja ja kommelluksia. Itse kilpailujen ohella jälkipuinnit ovat parasta antia kilpailuissa.

Ruokailujen jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle. Väsyneenä, mutta innostuneena ja onnellisena. Kiitos Tampere Countryside Marathonin järjestäjille ja kaikille osallistujille. Päivä oli niin tunnepitoinen ja ikimuistoinen, etten varmasti unohda sitä koskaan. Tulen mielelläni juoksemaan myös seuraavana vuonna ja olen jo mainostanut tapahtumaa kaikille juoksututuilleni. Toivottavasti mahdollisimman moni tuttu tulee ensi vuonna juoksemaan, sillä tästä reitistä saa NIIN MAHTAVAT JÄLKIPUINNIT. Tänä vuonna en käynyt savusaunassa, enkä jäänyt iltamiin, mutta täytyy jättää seuraavaksi vuodeksi jotain uutta, mitä odottaa. Mikäli järjestäjät eivät kehittele tapahtumaan jotain uutta ulottuvuutta.

Kotimatkalla Tampereen moottoriteiden liittymien kohdalla sattui kohdalleni todella kova rankkasadekuuro, ukkosineen ja salamoineen. Autot ajoivat tien sivuun ja odottelivat noin 20 minuttia kuuron siirtymistä ohitse. Pikku hiljaa sade väheni ja lähdin taas ajamaan. Kuuron aikana yksin autossa mietin, että kumpi olisi ollut loppujen lopuksi ollut mukavampi juoksukeli, hautova helle vai rankkasateinen ukkoskuuro... Hmm..

TAPAHTUMASTA ESILLE NOSTAMISEN ARVOISIA ASIOITA:

- KAUNIS MAALAISIDYLLI

 tapahtuman visuaaliseen näyttävyyten ja yksityskohtiin panostettu

- TODELLA MÄKINEN REITTI

- saa haastaa itsensä parantamaan aikaa seuraavana vuonna

- LAPSET OTETTU HUOMIOON

- tapahtumassa on lapsiparkki ja talutusratsastusta ja pihapelejä 

- SOMEAKTIIVISUUS 

- tapahtuman mainostus ja jälkihehkutuksia luettavana ympäri ämpäri somemaailmaa

-BLOGIAKTIIVISUUS 

- paikalla paljon bloggaajia, joten oli tavallaan myös mahdollisuus bloggajien tapaamiseen. Seuraavana vuonna voisi itse antaa enemmän aikaa ihmisten kohtaamiselle ja jäädä vaikka iltamiin mukavassa seurassa

- PARKKIPAIKKA 

parkkipaikka löytyi hienosti tien toiselta puolelta.. Se oli hienosti merkitty ja siellä oli erilliset ohjaajat. 

- MUKAVA, RENTO JA AVOIN MEININKI 

-tapahtumaa oliva järjestämässä kyläläiset yhdessä ja iloinen henki tarttui varmasti jokaiseen osallistujaan

-RUOKATARJOILU

- oli aivan mahtavaa kilpailun väsyttämänä istahtaa rauhassa maistelemaan aah niin ihanan lämminta keittoa. 

- KISATUOTTEET

- kilpailun tekninen t-paita on ollut jo nyt aivan mahtava urheiluvaate sekä samantyylinen urheilutarvikepussukka. Väri ja vähäeleinen olemus houkuttelee pitämään paitaa useammin kuin olisi aikomus. Takana lukeva: "juoksemaalla.fi" on sopivan simppeli kannettavaksi. Eikä vaada selittelyjä - juokse tai klikkaa ja kato ite! =)

- KOKONAISFIILIS
plussaa!! Tulen varmasti uudestaan parantamaan aikaani!!


MITÄ VIELÄ PUUTTUU ?
-kerro sinä!!

                                       TCM 2016 - KIITOS KUN SAIN OLLA MUKANA!

Osa 3. päättää muistelot. Kiitos kun kävit lukemassa. =) Aiotko sinä tulla tapahtumaan mukaan ensi vuonna? Olitko mukana jo tänä vuonna? ..jos olit niin jätä ihmeessä kommenttikenttään linkki kisaraportistasi. Jos sinulla ei ole blogia, niin kerro ihmeessä, omat kokemuksesi tapahtumasta, reitistä jne. Olisi kiva lukea, miten muut ovat asiat kokeneet. =)

Tampere Countryside marathon - osa 2

 

....jatkuu.... PAM! 

Sitten lähdettiin matkaan. Puolimaratonin ja Myllynlenkin juoksijat starttasivat yhdessä samaan aikaan. Maratoonarit olivat lähteneet matkaan jo aiemmin. En osannut ollenkaan arvoida, mitä aikaa lähtisin tavoittelemaan. 12,5 km matkaan arvioin, että jos juoksen superhyvin tulen alle tunnissa maaliin. Juoksu olisi ihan hyvä, jos saan kilometrinopeuden pysymään 5min/km tai alle. Olinhan ollut taas jonkin aikaa juoksematta ja kävellyt ja valmistellut jalkaa tätä tapahtumaa varten. Juoksukunto on onnistunut tippumaan parhaasta terästään ja olo oli väsynyt huonosti nukutun yön vuoksi. Sitten totesin paikan päällä, että paras juoksuvaatetus olisi ollut nirunarutoppi ja lyhyet juoksushortsit. Minun ongelmani juoksukisoissa on aina se, että aloitan liian kovaa. Yleensä ensimmäisillä kilometreillä kilometrivauhti keikkuu 4.00-4.20min/km välillä, vaikka en todellakaan jaksa pitää tuollaista vauhtia pitkään. Alku vaan tuntuu aina niin kevyeltä. Tänään olin päättänyt aloittaa 4.45-5.00min/vauhdilla ja kiristää sitten loppua kohti. Hahaa, jokainen tuon reitin juossut tietää, että loppua kohti kiristäminen ei onnistu ihan helposti. Minulta ei onnistunut.

Kuva Roosa Näppilä - juoksemaalla.fi

"MYLLYNLENKIN REITTIKUVAUS

12 kilometrin Myllylenkin lähtöalue on samassa paikassa kuin maratonin ja puolimaratonin eli Viitaniemen tilan läheisyydessä. Reitti lähtee hiekkateitä kohti Kaakkolammia. Matka jatkuu tästä noin kilometrin verran pikitiellä mutta Pulesjärven pohjoispäädystä poiketaan takaisin sorateille joka jatkuu Pohtolan kylään asti. Tästä käännymme Viitapohjan tielle ja suuntaamme takaisin Viitapohjaan noin 5 kilometrin verran vaihtelevissa maalaismaisemissa. Maali sijaitsee Viitaniemen tilan läheisyydessä. Reitistä yli puolet on pehmeää hiekka- ja sorateitä. " Tämä pätkä on napattu suoraan järjestäjän nettisivuilta .  

Laitoin tähän kohtaan reittikuvauksen, sillä rehellisyyden nimissä -Minulla ei ole mitään muistikuvia siitä, mitä matkan varrella oli. Muistan vaan miettineeni.. "-Taas ylämäki!" Asfalttiosuuksilla keskityin vaan pitämään juoksun jotakuinkin kunnossa ja tuijotin ilmeisesti tietä. Soratiellä juostessa havahduin kerran miettimään, että missä ne hienot maisemat oikein ovat. Juoksin melko alkupäässä ja edelläni juoksi 2-3 naista. Yritin keskittyä juoksuuni ja pitämään naiset näköetäisyydellä, ehkä jopa kirimään eroa. Eron kiriminen ei onnistunut, sillä minulla oli hirveän kuuma. Mieletön kiitos järjestäjille siitä, että Myllyn lenkin varrellakin oli jopa kolme juomapistetta. Ennen kilpailua ihmettelin moista - enää en ihmettele. =) Pari ensimmäistä kilometriä ilman nestettä tuntui todella vaikealta. Ensimmäisellä juomapaikalla olin jo niin nääntynyt, että pysähdyin juomaan rauhassa. Otin vahingossa urheilujuomaa ja seuraavat kilometrit olivat yhtä tuskaa, jossa urheilujuoma sai oloni entistä tukkoisemmaksi. Ensi kerralla aion ottaa käteeni juomapullon ja juoda siitä aina välillä. 

Naiset kääntyivät lopulta puolimaratonin reitille ja jatkoin matkaa tuskissani yksin. Seuraavalla juomapisteellä otin vettä ja olo virkistyi saman tien. Vähän aikaa sain nauttia virkeästä olosta, kunnes mäkien nouseminen alkoi taas tuntua jaloissa ja vauhti hiipui. Olin aivan ymmälläni vauhdeista, koska viime vuonna juoksin puolimaratonin, jossa tuli täysi väsymys ja se epäonnistui. Silti 21 kilometrin matkalla keskivauhti oli 5.02min/km ja täällä juostiin nyt ihan pohjalukemia. Juoksen siis harvoin kisoissa yli 5.00min/km-vauhtia. Yllätyin tullessani viimeiselle juomapaikalle Myllyn lenkin ensimmäisenä naisena. Olo oli niin tukala, että tiesin että en pysty pitämään edes tätä vauhtia yllä. Odottelin vain milloin ihmiset rynnistävät kilvan ohi ja toivoin jaksavani omin jaloin maaliin. Kiitin myös onneani, etten ollut laittanut sykemittaria, sillä se olisi varmasti poksahtanut hurjista lukemista halki. 

Varmaan joskus 10 kilometrin paikkeilla minut ohitti naisten sarjan voittaja. En vaan pystynyt pysymään vauhdissa. Muistan kuinka itselleni kaikista vaikein kilometri oli juuri tuon ohituksen jälkein 10-11 ja sen olenkin juossut kaikista hitaiten 5.41. Muistan katsoneeni noin viisi kertaa urheilukellooni ja odottaneeni kilometrin täyttymistä ja viimeisen kilometrin alkamista. ..10.20.. 10.250.. 10.450.. 10.7.50.. 10.975.. Onneksi minulla oli gps-urheilukello mukana, muuten en olisi luottanut itseeni ja siihen että tämä reitti vielä joskus loppuu. Ja hei, minähän juoksin vain reilun kympin...

kilometriajat

1.kilometri 4.51

2.kilometri 4.50

3.kilometri 5.06

4.kilometri 5.25

5.kilometri 5.18

6.kilometri 5.27

7.kilometri 5.15

8.kilometri 5.13

9.kilometri 5.33

10.kilometri 5.25

11.kilometri 5.41

12.kilometri 5.22

 

Sinnittelin viimeisen kilometrin ja näin edelläni juoksevan naisen koko ajan. Olimme ehkä loppusuoralla yhtä aikaa.. eri päissä vain.. =) Loppuajakseni tuli 1.05.09- 5,13min/km -Huh, huh! Olin maaliintullessani aivan poikki. En edes huomannut, että maaliintulleita kuvattiin. Myöhemmin olen ihastellut muista blogeista hienoja maaliintuloposeerauksia. Itse en olisi kyennyt mihinkään irvistyksestä poikkeavaan. Olo oli vaan ihan.. hirveän .. helpottunut.. että pääsin maaliin.

Kuva: Roosa Näppilä - juoksemaalla.fi

..tarinaa tuli taas niin paljon, että päivän loppuosuus ja tapahtumaan perehtyminen tulevatkin sitten osassa 3. Pelkkä kirjoittaminenkin alkoi hengästyttää.. Mutta välillä on todellakin hyvä ottaa itsestään kaikki mehut irti ja haastaa itsenä kunnolla.. Omalla kunnolla nimittäin.. Minä huomasin, että tätä kuntoa pitää kehittää paljon mäkijuoksuun sopivaksi..

Jatkuu osassa 3..

Lähtisinkö mukaan mäkitreeneihin?

Tänään minun piti juoksuohjelmani mukaan juosta 6x1000m vetoja. No, mutta kuinkas taas kävikään? Löysin itseni metsästä melkein sulaneelta pururadalta naama punaisena puuskauttaen. Vastaan kävellyt vanhempi nainen kommentoi menoani: "Kylläpä olet urakan valinnut." Nimittäin juoksukaverini ohjelmassa oli mäkivetoja ja hän pyysi meitä muita tuttuja juoksijattaria mukaansa ottamaan oppia.. =) Muut eivät päässeet, mutta onneksi minä sain omat menoni ja lasten hoidon järjestymään harjoituksen ajaksi. 

Ensin juoksin alkuverryttelynä reilun kolme kilometriä sovitulle treenipaikalle ja siellä treenikaverini jo odottelikin. Hän varmisteli vielä, että onkohan jalkani varmasti kunnossa ja valitsimme varmuuden vuoksi pehmeämmän juoksualustan eli sulaneen pururadan. Sovimme, että juoksemme kuusi noin kahden minuutin vetoa 300 metriä pitkään loivaan ylämäkeen, jonka viimeinen 50 metriä on kaikkein jyrkin kohta eli todellinen "mehut pois"-nousu.

En  ole aiemmin juossut näin pitkiä mäkivetoja ja päätin käyttää tämän ensimmäisen kerran totutteluun. Nämä piti juosta rytmikkäästi ponnistaen, mutta ei liian kovaa. Vaikka en ottanut itsestäni aivan kaikkea irti, puuskutimme silti aina kumpikin treenikaverini kanssa mäen päällä. Vedot menivät hyvin aina viimeiseen jyrkkään mutkaan asti, jossa tuntui siltä että jaloissa ei ole yhtään voimaa vaan keuhkot tekevät kaiken työn puuskuttaessaan. =) Vetojen välissä palautuksena toimi hölkyttely alamäkeä pitkin takaisin lähtöpaikalle. Palauduin todella hyvin ennen seuraavan vedon alkua ja jaksoin vetää hyvin kaikki kuusi vetoa. Aluksi mietimme, että minulle voisi riittää näin ensimmäisellä kerralla vain neljä vetoa. 

Mäkitreeni:

Alkuverryttely 3,25 km

Mäki oli 300metriä pitkä ja tavoitteena noin 2 minuutin vetoja kuusi kappaletta.

1.veto 1.57 - 0,3km - keskisyke 157 palautus takaisin hölkäten 3.28

2.veto 1.51 -  0,3km -keskisyke 156 palautus - 3.16

3.veto 1.48 - 0,3 km - keskisyke 155 palautus - 3.12

4.veto 1.56 - 0,3km - keskisyke 156 palautus - 3.19

5.veto  1.52 -0,3km -keskisyke  157 palautus - 3.20

6.veto  1.50 - 0,3km -keskisyke 158 palautus -----

loppuverkka 3, 25km

Mäkitreenidataa, josta puuttuu alkuverryttely. =)

Kotona tutkin harjoitusdataa ja ihmettelin, kuinka tasaisesti vedot tuli juostua. Keskisyke pysyi kohtuullisena ja maksimisykkeet jäivät alemmaksi kuin vähän aikaa sitten juostussa cooperin testissä. Harjoitus pysyi siis maltillisena  ja vitsailtiinkin treenikaverin kanssa, että ensi kerralla vedetään verenmaku suussa, oksennus kurkussa ja tähtien kuvat silmissä. =) Nyt pitää treenailla suhteellisen kevyesti, sillä puolentoista viikon päästä on luvassa seuraava aikajuoksu eli Karhu-viesti. Olisi todella mukavaa juosta siellä hyvä ja onnistunut juoksu. Sen jälkeen alan valmistautua toukokuussa juostavaan puolimaratoniin. Näitä ennen eli ihan huomenna täytyy palautella ja juosta joku kevyt lenkki, koiran kanssa tai ilman. =)

 Joko te muut olette aloittaneet mäkitreenit? Entä, mikä on seuraava lappu- tai aikajuoksunne? Olisi kiva kuulla. =)