Kesän ensimmäinen juoksukisa


JAZZ-hölkkä 2016



Lähiseudullani Porissa järjestettiin perinteinen Jazz-hölkkä jo 33. kerran. Minulle tämä oli ihan ihka ensimmäinen Jazz-hölkkä ja tämän kesän ensimmäinen juoksukilpailu. Talven ja kevättalven sain  treenata säännöllisesti ja sain kilpailuissa kilometrivauhtini pysymään 4.30 min/km-tuntumassa, jopa alle. Sitten alkoivat jalkavaivat ja kevät ja alkukesä ovatkin kuluneet jalkaa ja jalkoja kuntouttaen. Nyt kun tuntuu hieman paremmalta, en voi olla osallistumasta hölkkäkisoihin, koska näitä vartenhan sitä treenataan. =) Tiedän, että vauhtini on hidastunut keväästä, mutta voinhan juosta hölkkäkisoja kovina treeneinä. 


Kävin kilpailua edeltävänä iltana 6 km:n rennolla lenkillä koiran kanssa. Jalat olivat ihmeellisen tönköt ja kipuilevat.. Jännitin, että heräänkö edes ajoissa aamulla, kun kisa starttaa klo:11.00 ja kesäisin saattaa aamupalakin venyä niille nurkille. Omaksi yllätyksekseni heräsin jo 6.00 miehen herätessä töihinsä. Sitten pyörin noin tunnin sängyssä ja ihailin viereeni könynnyttä 4-vuotiasta. Sitten hiippailin alakertaan ja ajattelin että keitän kahvit ja kirjoittelen vaikka blogia ajan kulukseni. Jalat tuntivat edelleen tukkoisilta, kireiltä ja tönköiltä ja vatsani oli aivan turvoksissa. Olo ei tuntunut yhtään kevyeltä tai levänneeltä. Join aamulla vettä ja otin pari magnesium-poretablettia. Josko ne auttaisivat, ajattelin.

Kilpailupaikalle päästyäni verryttelin hieman ja aloin odotella lähtölaukausta. Sää oli muuttunutkin harmaan haaleasta aamusta aurinkoiseksi ja helteisen lämpimäksi. En yhtään osannut ennakkoon sanoa, miten kisa tulisi menemään. Kuuma oli jo alkuverryttelyjen jälkeen ja aurinko poltteli mustia juokshousuja. Tiesin kuitenkin kisakartan perusteella, että kolme ensimmäistä kilometriä olisivat asfalttia ja loput joen rannassa kirtävää nurmikkoista polkua ja osa hiekkatietä. Nopein osuus on tietenkin asfalttiosuus ja päätin juosta alussa luvan kanssa kovempaa, vaikka yleensä juoksen liian kovaa ja jalat menevät hapoille ekojen kilsojen jälkeen. PAM!

Kuva napattu järjestäjän sivuilta täältä.

1.km - 4.25min/km  Ensimmäinen kilometri meni kevyesti, kun hain sellaista rentoa juoksuvauhtia ja yritin samalla kartoittaa toisten juoksijoiden vauhdeista itselleni sopivaa vauhtia. Ensimmäisessä kilometrissä oli loivaa noousua ja välillä jopa nupulakivetystä. 

2.km - 4.21 min/km Toinen kilometri kaarrettiin keskustasta Kokemäenjoen toiselle puolelle. Silloin vauhtini alkoi tuntua reippaalle.  
 
3km - 4.37 min/km Kolmas kilometri juostiin aluksi hiekkatiellä ja loput  rannan tuntumassa kulkevalla pollulla. Tässä vaiheessa tuntui jo että vauhti tippuu todella paljon. En osannut yhtään päätellä, kuinka paljon  nopealla alulla oli vaikutusta hyytymiseen ja kuinka paljon polkualustalla.

4km. - 4.54 min/km Neljäs kilometri taisi olla vaikein ja hyytyminen tuntui jaloissa, enkä yhtään tiennyt mitä vauhtia oikeasti juoksen. Tässä vaiheessa jalat painoivat niin paljon, että taisin miettiä koko kisan lopettamista kesken. Mietin, että jos minä nyt rämmin tässä yli 5 min/km - niin ei hyvää päivää.. Sitten mietin, että jos nyt luovutan ja annan tälle tunteelle vallan, niin ensi kerralla luovuttaminen on entistä helpompaa. Jaksan kyllä, olen kestänyt pahempiakin oloja.

5km. - 4.51 min/km Hieman helpompaa, mutta vain hieman. Mietin rantaa juostessa, että eikö sitä käännöskohtaa tule ollenkaan. Lopulta se tuli ja loppu viidennestä kilometristä sujui pitäessä välin edessäni juokseviin suhtellisen muuttumattomana. Muutama juoksija ohitti tässä vaiheessa ja mieli olisi tehnyt huutaa, koska olin niin toivoton. 

6km. - 4.56 min/km Kuudes kilometri alkoi Kaarisillan juurelta ja jatkoi matkaansa Kirjurinluodon puolella. Oli hauskaa kuunnella areenalta kuuluvia yhtyeiden testiääniä. Yritin kestää väsymystä kehossani, mutta en ollut kovin vakuuttunut, että juoksuvauhtini olisi tässä vaiheessa enää mitenkään "päätä huimaavaa". 

7km. - 5.01 min/km Viimeinen täysi kilometri juostiin osittain hiekkatiellä ja osittain meille tutulla Polsan reitin polulla. Tässä vaiheessa ajattelin pysyä edellä juoksevien matkassa. Ja huomasin askeleen painavan muillakin. =)

7,7km - ?  Viimeiset sadat metrit sain jalan nousemaan, mutta en ihan normaalin loppukirin tapaan. Mitään minulle tyypillistä loppukirispurttia ei tänään nähty. Olin ihan rättiväsynyt. 

Loppuajaksi sain 35.54 ja matkaa siis tuo 7.7km. Siitä kun laskee keskimääräisen kilometrivauhdin niin olisiko noin 4.42min/km. Ei huono, mutta ei missään mielessä hyväkään. =) 



Kun myöhemmin mietin syitä osallistua kilpailuihin ja koetella sen hetkistä kuntoaan, niin syitä löytyy useita. Näissä kisoissa pääsee tuntemaan tunteita ja tuntemuksia, joita ei muuten arkielämän pyörteissä pääse tuntemaan. Vähän niin kuin kirjojen lukeminen tai elokuvien katselu, mutta saa olla enemmän läsnä itse toiminnassa. 





Yksi tuttavani ihmetteli, miksi osallistun puolikuntoisena kilpailuihin. Mutta nämä kisoihin osallistumiset motivoivat minua ainakin harjoittelemaan. Ne ovat sellaisia välietappeja  ja jos en ole hyvässä kunnossa, niin kilpailut palvelevat silloin kovan harjoituksen virkaa. Kun osallistuu säännöllisesti vuodesta toiseen samoihin kilpailuihin, on niiden avulla helppo seurata edistymistään. Yksi toinen tuttavani kertoi osallistuneensa useita kertoja tähän Jazz-hölkkään ja jokainen kerta hän on parantanut aikaansa. Silloin hänellä alkaa olla jo pieniä paineita tulevia Jazz-hölkkiä kohtaan. =) Juoksun jälkeen he jatkoivat kotiin ja matka jatkui myöhemmin päivällä Kirjurinluodon Areenalle jazzkonsertteja kuuntelemaan. Ehkä ensi vuonna voisin itsekin hölkä jälkeen suunnata Areenalle puolison tai koko perheen voimin. Tällä kertaa oma puolisoni oli töissä ja lapset isovanhemmilla hoidossa, mutta jatkossa aion houkutella puolisoni myös mukaan hölkkäämään. Ja lapset viihtyvät reilun puolituntisen ajan aivan mahtavassa Kirjurinluodon Pelle Hermannin leikkipuistossa. 



Ensi lauantaina juostaan Säkylässä Mansikkamaraton, puolimaraton ja 10km. Jos ystäväni lähtee sinne miehensä kanssa juoksemaa, taidan lähteä mukaan juoksemaan kympin. Mikä on sinun seuraava juoksukilpailusi? Kuinka monta kilpailua sinulla on suunnitelmissa tälle vuodelle?


11 kommenttia

Raita / Lenkillä pilkkujen kanssa kirjoitti...

Kauheeta vauhtia oot pistelly! Hienosti juostu!! Totta ihmeessä puolikuntoisena voi osallistua, nimenomaan kovana treeninä tai miksi ei vaikka vaan hölkälle. Tapahtumien tunnelmaan on kiva päästä tavoitteista riippumatta. :)

Aurinkokujalla kirjoitti...

Minä olen loukannut selkäni pahasti, enkä saa missään tapauksessa juosta enään ikinä askeltakaan. Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

Jonna / Lenkkareiden viemää kirjoitti...

Hyvältähän tuo vaikuttaa! Ei kai kisoihin tarvitse aina lähteä ennätyksiä hakemaan, voihan mukaan lähteä vaikka "vain" fiiliksen vuoksi. Tai sitten ottaa tapahtuman tosiaan vaikka treeninä.

Karoliina kirjoitti...

Tottakai kisoja voi juosta treeneinä tai ihan muuten vaan! :) Miksei voisi? Eihän juoksu ole pelkkää enkkojen tahkomista! Hienosti juoksit! :)

Satu kirjoitti...

No vautsi, hienosti juoksit puolikuntoisenakin. Ja samaa mieltä Karoliinan kanssa - juoksutapahtumat on muutakin kuin vain enkkatouhua joten tottakai voi osallistua vaikka ihan vain hölköttelemään. Tosin tuo sinun vauhtisi ei kyllä mitään hölköttelyä ollut. :P

Unknown kirjoitti...

Moikka, Lenkillä pilkkujen kanssa!

Ihanan tsemppaava olet! Kiitos! Treeninä se kisa olisi pitänyt ottaa, mutta se aina numerolappu rinnassa polttelee ainakin minua ja vauhti nousee alussa liikaa. Silloin ei ole kyse mistään harjoituksesta vaan epäonnistuneesta kilpailusta.. =)

¨Mutta ensi kerralla täytyy vetää treenin kannalta. =)

Kiva kun tulit kommentoimaan, Raita! Toivottavasti löydät takaisin pian uudestaan! ;)

Unknown kirjoitti...

Hei, Aurinkokujalla!

Harmi, ettet pääse juoksemaan. Toivottavasti olet löytänyt itsellesi sopivan tavan liikkua! =) Täytyy tutustua arvontaasi! Kiitos vinkistä! ; )

Kiva kun eksyit kommentoimaan - terveuloa uudelleen! =)

Unknown kirjoitti...

Moikka, Jonna!

Niinhän sitä voisi, mutta minä en taida osata juosta järkevästi.. Harjoituksena kisassa pitäisi juosta tasaisesti, fiilispohjalla voisin juosta hengästymättä. Tietysti kisojen hinnat ovat yksi syy, etten aina osaa vain mennä "hengailemaan". Täytyy katos hakea tunnetta koko rahan edestä.. Jälkeen päin aina naurattaa nää liian kovaa aloitetut ja lopussa hapottaneet kilpailut. =)

Kiva Jonna, kun piipahdit kommentoimaan! Toivottavasti näen sinut täällä uudestaan?! ;)

Unknown kirjoitti...

Moikka, Karoliina!

Nää pienemmät juoksutapahtumat ovat haastavavia, sillä niissä ei ole niin paljon kaikkea koettavaa. Paavo Nurmen puolikas taitaa olla suurin juoksutapahtuma, jossa olen ollut mukana. Joskus voisi tuollaiseen todella ISOON tapahtumaan mennä vain fiilistelemään tunnelmaa, tapaamaan ihmisiä ja nauttimaan reitistä. Ehkä - sitten - joskus! =)

Ihanaa Karoliina, kun pistäydyit kommentoimaan! Tervetuloa uudelleen! ;)

Salla kirjoitti...

Yhdyn edellisiin, pikkuhölkkiä voi tahkota justiin kovina treeneinäkin :) Itse olen saanut kehotuksen tehdäkin niin, jolloin odotukset eivät ole niin korkealla tai niitä ei ole. Toki "huonosti" mennyt juoksu harmittaa silloinkin, mutta niistä oppii! Voi harjoitella samalla oikeanlaista vauhdinjakoa tärkeitä kisoja varten, jonne mennään sitten tulostakin hakemaan. Minulle vauhdinjako on usein se vaikein pala :) Hienosti juoksit silti, etenkin kun ottaa huomioon, että olet kevään joutunut kuntouttamaan jalkaasi. Ja kiva oli rapsaa lukea!

Unknown kirjoitti...

Moikka, Satu!

Kiitos! Lyhyet matkat on minulle vaikeaa pitää tasavauhtisena. Jatkossa aion mennä tapahtumiin vain fiilistelemään ja ehkä sitten valita yhden tai kaksi päätavoitetta vuoteen, joissa toivoo tulosten peilaavan harjoittelun onnistumista. Juoksen aina liian kovaa - eli en pysty pitämään vauhtia kuitenkaan samana ja se ei kyllä sovi treeni- ja fiilistelyjuoksuihin.. =)

Kiva Satu, kun poikkesit kommentoimaan! =) Tervetuloa uudestaan! =)