Kauniita maisemia pyöräillen

Viime viikon keskiviikkona minun piti antaa jalkojen palautua edellisen päivän treeneistä, sillä jotain tuntemuksia pohkeessa ja nilkassa tuntui loikkiessa nurmikolla. Niinpä otin 4-vuotiaan tyttäreni pyöräni taakse ja lähdimme etsimään kauniita maisemia. =) Lause näyttää ja kuulostaa niin paljon helpommalta kuin todellisuudessa oli, joten tästä kehkeytyikin oma postaus vaikka tarkoituksena oli kirjoittaa vain mainintana harjoitusviikkopostaukseen. =)

Tyttäreni on erittäin kiinnostunut hevosten sävyttämistä maisemista ja lähti erittäin mielellään mukaani pyöräretkelle. Jotta tämä ei kuulostaisi liian helpolta,täytyy kertoa, että noin viiden kilometrin pyöräilyn jälkeen, takaosasto vaikutti rentoutuneen siinä määrin, että jokin painava ja pyöräilykypärällä vuorattu kalleus kolhi minun kylkeäni. Tyttäreni oli nukahtanut ja retkotti todella epämukavasti selkääni vasten. Pähkäilin tapahtunutta kilometrin polkemisen verran, jonka jälkeen päätin pysäyttää pyöräni. Yritin herätellä häntä, mutta hän vain nosti hieman ryhtiään, hymyili, pyöräytti silmiään ja retkahti taas.. Voi ei..!! Yritin kiristellä istuimen nauhoja ja laittaa niskatyynyä kireämmälle, mutta turhaan.  Päätin hetken mietittyäni vaihtoehtoja,kääntyä takaisin ja viedä tytön kotiin nukkumaan. Kotipihalle käännyttäessä Polar m400 näytti kädessäni 12 km pyöräilyä ja tietysti minun tuurillani takaistuimella oli juuri herätty ja ihmeteltiin, että missä ne hevoset ovat. 

"En jää nukkumaan!" "EN jää isin kanssa!" "MINÄ HALUAN äidin mukaan!" Arvatkaapa kenen vuorosanoja.?! Sitten tarkastettiin ja kiristettiin takaistuimen turvavöitä ja lähdettiin uudelleen matkaan. (Jaksaa-jaksaa) Tällä kertaa saimme pyöräillä rauhassa ja nauttia maisemista ilman Nukku-Matin vierailua. Matkaan mahtui keskustelua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Välillä heipattiin hevosia ja välillä mietittiin, löytyisikö matkan varrelta kauppaa, josta voisi saada jäätelöä. Kun pääsimme lähelle tuttuja kulmia pyörän mittari näytti 35 poljettua kilometriä. Halusin täyteen sen ainakin sen 40 kilometriä ja niinpä päätin kiertää pienen lisälenkin ennen kotiin saapumista.

Kotipihassa urheilukelloni näytti tasan 40 kilometriä pyöräiltyä matkaa. Aikaa pyöräilyreissussa on kulunut yhteensä 2h 18min , joista tuo 18min liittyi varmaan tavalla tai toisella takapenkkiläisen olotilan kohentamiseen. Kilometrivauhti pysyi lähes koko matkan noin +/- 20km/h, joten tuo kaksi tuntia meillä matkassa on kulunut, Suurempi ihmetys välähti eteeni, kun tarkastelin urheilukellostani harjoituksen muita tietoja.. Kaksi tuntia ja 40 kilometriä pyöräilyä kulutti VAIN 489 kcal ja päivittäinen aktiivisuus täyttyi vain 77%:iin asti. Mitäh?!! Kun vertaan tähän pyöräilyyni juhannusaatonaaton saunalenkkiäni, niin sain vajaassa 30 minuutissa palamaan 319 kcal ja päivitttäinen aktiivisuus täyttyi kokonaan. Kannattako jatkossa tuhlata aikaa pyöräilyyn, kun juosten saavuttaisin liikuntatavoitteet lyhyemmässä ajassa? Mutta kuten kaikki teistä varmasti sen tietävätkin - kaikkea ei voi mitata urheilukellon mittareilla! Urheilukelloni ei tunne käsitteitä "äiti-tytäraika" tai kauniit maisemat, eikä kellon näytöllä lukenut matkamme jälkeen: "Hienoa, kehitit kykyäsi käsitellä vastoinkäymisiä ja joustit todella hienosti omista tavoitteistasi yhteisen hyvän vuoksi" =) Eikä tuo kello kehuisi vaan myös rakasta takapenkkiurheilijaani, joka todella hienosti ja hyvällä mielellä pysyi mukana kaikki nuo 40 kilometriä. Hyvä me!

 Pyörälenkistä jäi positiivinen fiilis - kaikesta huolimatta..
+ kauniita maisemia koko matkan ajan
+ yhteistä tekemistä lapsen kanssa
+ huoltavaa ja palauttavaa treeniä jaloille
+ ihanaa tekemistä aurinkoisella säällä - kyytiläinen saa nauttia viileästä tuulesta, kun edessä matkustava polkee "hiki kypärässä"

Tyttäreni polkisi miellellään itse, mutta hänellä on pyörässä vielä apupyörät takana. Käymme lähes päivittäin hänen pyörälenkeillään, joissa hän pyöräilee ja me muut kävelemme.=)


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Tuleva viikko tuo mukanaan runsaasti lasten kanssa liikkumista. Palataan!