Liikuntaa lasten kanssa

Viikkoon 27 kuului niin paljon muutakin kuin pelkkä harjoittelu. Ja kun sekin muuttui liikunnaksi lasten kanssa, voidaan sitten kertoilla koko viikon lapselliset kuulumiset.

Tähän viikkoon mahtui hyvin monenlaisia tuntemuksia. Ei ollut mikään voittajaviikko, vaikka onnistumisia ja kivoja asioita tapahtui päivittäin. Lähdin lasten kanssa vanhempieni luokse Savoon viettäään kesälomaviikkoa ja omissa ajatuksissani tehokasta treeniviikkoa mäkisessä maastossa, luonnon helmassa. Mutta kuinkas kävikään? Viikosta ei tullutkaan minun treeniviikkoni vaan meidän treeniviikkomme. Pääsin vain yhtenä päivänä karkaamaan lenkille yksin, etteivät lapseni olisi ängänneet väkisin mukaan. Tämäkin yksin lenkkeilemään "karkaaminen" onnistui vain järjestämällä heille leikkiseuraa samanikäisistä pikkuserkuista. 

Matkalla Siilinjärvelle - melkein perillä, kun Puijon torni näkkyy! 

Meidän piti lähteä matkaan jo maanantaina, mutta olin liian väsynyt lähteäkseni ajamaan. Niinpä vietimme maanantain kotona. Lapset treffailivat kavereitaan ja minä pakkailin matkatavaroita valmiiksi. Niin vaan onnistui livahtamaan tuokin päivä ilman lenkille ehtimistä. Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään ja päätettin lähteä ajomatkalle, kun oltaisiin rauhassa heräilty ja valmisteltu kaikki aamun askareet. Kun vihdoin ja viimein sain ipanat ja koiran pakattua autoon, päätin lähettää kuvan todistusaineistoksi miehelleni, joka oli töissä. "Että , hei me ihan oikeasti ollaan päästy lähtemään!" Hän vastasi päässeensä töistä aikaisemmin ja  olenvansa matkalla kotiin ja jos vain voisimme odottaa, niin hän ehtisi vielä moikkaamaan meitä ennen lähtöä. Selvä..! Siinä kuluikin sitten tunti..pari =) Olimme loppujen lopuksi Siilinjärvellä klo 21.30 ja suunnittelemani raipas sauvakävelylenkki harjumaisemissa ei todellakaan onnistunut niin myöhään ja niin väsyneenä. Taas yksi lepopäivä.. Keskiviikkona pääsin vihdoin liikkumaan ja siitä voi lukea täältä.

Treenikaverit.. <3

Torstaina minun piti lähteä juoksemaan mäkivetoja. Tarkoituksena oli juosta 2 x10x100m ylämäkeen alku- ja loppuverryttelyineen. Lapset kirmasivat taas kilvan mukaan, etten varmasti ehtisi karkaamaan lenkille ilman heitä. Sitten juoksukävelimme 4,4 km Patakukkulan metsäreiteillä ja kävimme kiertämässä kaksi kertaa Huosiasen lammen ympäri. Alkuverryttelyn jälkeen suuntasimme juoksemaan mäkivetoja. Laitoin itselleni viivat noin 100 metrin päähän toisistaan ja väliin jäi kolme valopylvään väliä. Ajatus oli, että itse voisin juosta kolme pylvään väliä ja 9-vuotias voisi halutessaan juosta kaksi ja 4-vuotiaalle riittäisi se yksi pylväsväli. Tämä harjoitus oli helpompi toteuttaa lasten kanssa, koska he näkivät minut koko ajan. Juoksin vedot aikalailla 32,32,32,31,34,34,35, 29, 28,25. liian löysästi, koska pystyin kiristämään loppukohti paljon. Ensimmäinen vetosarja sujui hyvin ja lasten puolesta olisin saanut juosta toisenkin, mutta sitten poikaani alkoivat härnätä hyttyset. Vaikka olimme laittaneet itsellemme hyttysmyrkkyä ennen lähtöä, se ei auttanut. Poikani otsassa oli iso paisunut pistojälki. Taas pohdintaa.. juoksenko vielä 10 mäkivetoa vai pelastanko lapseni hyttysen pistoilta ja kutinalta.. Ei jäänyt vaihtoehtoja. =) Juoksimme vielä kerran porraslenkin läpi ja lähdimme mummolaan.

Huosiaisten lammella ihmeltiin taas jotain metsän ihmeitä..

Perjantaina pääsin vihdoin lenkille yksin, sillä lapset saivat kavereita pikkuserkuistaan. Minua pelotti juosta metsässä yksin, sillä suuntavaistoni ilman karttaa on aivan olematon. Isäni pelotteli, että metsä on täynnä erilaisia polkuja ja reittejä, mutta ei opaskylttejä. Loppujen lopuksi uskaltauduin juoksemaan tuttua hiihtoreittiä pitkin ja yllätyin positiivisesti kun matkalta löytyi selkeät opasteet Hamulaan. Oli kyllä hauskaa juosta vaihteeksi lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Taisin päätyä ala-asteella hiihtämämme hiihtolenkinkin varteen. Niin nostalgista..aah Juoksin yhteensä noin 12 km reilussa tunnissa. Alussa ja lopussa oli todella jyrkkiä mäkiä, ja keskiosa oli suhteellisen tasaista maastoa. 

Lauantaina oli sitten taas lepopäivä, jolloin kävimme lasten kanssa Siilifolk-festivaalien kuvataidepajassa taas maalaamassa kiviä niin kuin monena muunakin päivänä. Menimme myös katsomaan miesten ykköspesistä, koska Siipen Piällysmiehien vieraana oli meidän nykyisen kotipitäjämme seura UPV. Minun oli vaikea päättää, kumman joukkueen puolella oikein olin.Päätin siis kannustaa molempia.

Tämä keinu oli tällä kertaa äidin juoksuakin kiinnostavampaa.. JES!

Sunnuntaina minun piti juosta 10 km:n lenkki pururadalla. Metsässä tai paikallisen urheilukeskuksen pururataa kiertäen. Lähdimme lasten, ukin ja koiramme kanssa kävelemään kohti Ahmon urheilualuetta. Aluksi ajattelin, että mennään täällä lasten ehdoilla ja lähden erikseen juoksemaan tunnin lenkin. Aika kului taas huomaamatta lasten touhuja seuraten, joten päätin lähteä juoksemaan urheilualuetta kiertävää pururataa, joka on noin 2km pitkä. Ehdin kiertää kaksi kiekkaa itsekseni sillä aikaa kun lapset leikkivät viereisessä leikkipuistossa. Juoksu oli tukkoista, eikä oikein inspiroinut tällä kertaa. Ukki ja lapset olivat lähteneet jo kävelemään tietä pitkin kohti mummolaa. Kysyin viattomasti haluaako isompi lapsistamme lähteä mukaan kiertämään yhden lenkin. Kului kaksi sekuntia kuin 4-vuotiaan polkupyörä lennähti tien poskeen ja pieni tyttö pöyräkypärä päässään lähtee juoksemaan minua kohti. "-Minäkin tulen mukaan!" Niinpä tietysti.. Seuraavat kaksi lenkkiä juoksin yhdessä lapsieni kanssa. Yllättävän hyvin pienempi jaksoi juosta kevyttä hölkkää. Paikoitellen jopa sitkeämmin kuin isoveljensä. Tosin heitä ei voi vertailla, sillä isoveli on osoittanut räjähtävät ominaisuutensa eri lajeissa ja voi olla, että pikkusiskolle sopii kestävämmät ja pitkäjänteisemmät lajit.

Liikunnan lisäksi lasten kuvataidepaja kiinnosti ja siellä maalattiin kiviä ja askarreltiin lähes joka päivä.

Juoksun vierestä..
Samalla kun ostin matkaeväitä reissuamme varten, nappasin ruokakaupan hyllystä myös luettavaa matkalle. Kirja on elokuvissa nyt pyörivä tarina Kerro minulle jotain hyvää. Mitenkäs sitten kävikään? Kirja oli aivan mielettömän hyvä. Jäin tarinaan koukkuun ja luin sitä jo kotona ennen lähtöä, matkalla pysähdyspaikoissa ja lopuksi vanhempieni luona valvoin yön ja luin kirjan loppuun. Laitoin mahtavasta kirjasta vinkin facebook-sivuilleni ja kappas selvisi, että kirjasta on tehty itsenäinen jatko-osa. Seuraavana päivänä menimme tutustumaan paikallisen kirjakaupan alennusmyynteihin ja ta-daa.. Mitäs sieltä löytyikään? Jatko-osa Jos olisit tässä lähti mukaan ja lapsille omat kirjat tietysti. Jatko-osan luin myös kahdessa päivässä, mutta vaikka sekin oli mielenkiintoinen tarina, niin pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Kumpikin ovat hyvää kesälukemista.

Kirjakauppareissun jälkeen...

Ilmat olivat sen verran kurjia, ettemme ehtineet uimaan. Myös lukuisat kesäkonsertit jäivät minulta käymättä vaikka niitä olisi ollut lähistöllä runsaasti tarjolla. Ehkä ensi kesänä?!  Vielä on kesää jäljellä..!! Mitä kaikkea sinä aiot vielä tehdä tämän kesän aikana? Ai niin ja jos sinulla olisi vinkattava jotain hyvää kesäluettavaa, niin otan innolla vastaan. Minä nimittäin rakastan myös lukemista. Hih. =)