Onnistuminen talvijuoksusarjassa

Nakkila Cupin talvijuoksusarja 3/5

  

Olen juossut viime kautisessa talvijuoksusarjasta (2016-2017) vain yhden osakilpailun  ja tänä kautena  (2017- 2018) en päässyt ensimmäiseen osakilpailuun ja toisen osakilpailun lyhyt fakta löytyy täältä  9.12. harjoituspäivän kohdalta.  

Nyt lauantaina en olisi millään jaksanut lähteä juoksemaan, saatika haastamaan itseäni. Olin ollut juoksematta ennen kisaa kolme päivää. Kaksi päivää tarkoituksella ja kolmas päivä vaan aikataulujen vuoksi jäi sitten juoksemattomaksi. Haluaisin nukkua viikonloppuisin pitkään ja laahustella pyjamassa vaikka koko päivän, ja tälläinen klo 11 starttaava kisa on minulle myrkkyä. Loppujen lopuksi sain vihdoin ja viimein puettua tseni juoksuvaatteisiin, napattua juomapullon, urheilukellon ja rahan osanottomaksua varten mukaan sekä paksun talvitakin paluumatkaa varten. 

Kuva: Paula Nurmi

Olin juoksupaikalla noin 20-15 minuuttia ennen starttia ja alkuverryttely jäi lyvin lyhyeksi, mutta sitäkin tehokkaammaksi. Päätin lähteä matkaan kuunnellen kehoani ja etsien rennon reippaan juoksurytmin, joka oli toiminut hienosti myös uuden vuoden juoksussa Eurajoella. Lähdin normaaliin vauhtiin eli vähän alle 4,30min/km liikkeelle ja juoksu tasoittui niille kieppeille. Juoksu ei tuntunut aivan yhtä rennolata kuin uutena vuotena, mutta huomasin "kipittäväni" eli askeltiheys on pienenynyt. Pelkään jokaisessa kisassa, että aloitan liian kovaa ja seinä tulee sitten vastaan eli maitohapot valtaavat reidet ja vauhti hidastuu hetkeksi, ennen kuin hapot häviävät ja voin palata kovempaan vauhtiin.

Kuva: Paula Nurmi

Tässä kisassa sain pidettyä vauhdin aika tasaisena. Kilpailussa 5 kilometriä juostaan edestakaisena lenkkinä, jossa 2,5 km:n kohdalla on käännös. Reitti on tasainen, paitsi 2-2,5km on loivaa ylämäkeä ja 2,5-3,0km on puolestaan loivaa alamäkeä. Kahteen kilometriin asti juoksu kulki rennosti, mutta ylämäessä alkoi hieman hidastua ja käännös sekä rytminvaihto saivat jalat hieman hapoille ja alamäki ei mennyt sen nopeampaa. Viimeiset kaksi kilometria hengitin tosi raskaasti ja hengitys hinkui jokaisella vetäisyllä. Aina kun yritin hengittää syvempää, tuli limaa kurkkuun. Takanani noin 5 metrin päässä tuli naisjuoksija olin päättänyt etten päästä häntä ohittamaan, joten vauhtia piti yrittää kiristää 3 km:n jälkeen.

Kilometriajat:
1.) 4 min 34 s
2.) 4 min 39 s
3.) 4 min 39 s
4.) 4 min 35 s
5.) 4imin 25s

Jaksoin kiristää vähän loppusuoran alkaessa ja sain pidettyä toisen kilpailijan takanani. Maalissa ajakseni tuli yllätyksenä 23.02! Se oli 45 sekuntia parempi aika kuin kuukausi sitten juostussa osakilpailussa. Olin aivan yllättynyt aikaparannuksesta. Urheilukellon mukaan keskivauhtini oli 4.34/km. Maalissa olin tyytyväinen ja yllättynyt. Takana juossut nainen sanoi minulle kiitos. Hän oli luullut minun juoksevan 10km:n lenkin ja lähtenyt alussa perääni, mutta juoksimmekin saman matkan. Kiitin puolestani häntä, koska hänen "niskaani hengittäminen" antoi minulle voimaa juosta kovempaa. Sparrasimme siis tietämättämme toisiamme. 

Juoksun jälkeen verryttelin juoksukaverini kanssa vielä 5 km, joten päivän kokonaisjuoksusaldoksi tuli 11km. On hienoa huomata, että harjoittelu uusi harjoitusohjelma tuottaa tulosta. Joudun vaan kuuntelemaan kehoani tarkasti, sillä se rasittuu helposti ja teen itse liian innokkaana vetotreenejä liian kovaa, vaikka ne on tarkoitettukin kevyiksi. Toivon,että pysyn nyt terveenä ja pystyn harjoittelemaan koko vuoden ja toivottavasti se näkyy sitten tulevissa juoksuissa. =) 

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! Suuntaan seuraavaksi koiralenkille ja jotain täytyis tänään vielä juostakin, jotain oikein kevyttä ja palauttavaa. =)