..jos istuttais kahvilla kertoisin..


Maistuisiko kuppi kahvia?

Olen taas kerran vaipunut blogihiljaisuuden syövereihin ja nyt on aika kammeta itsensä ylös näistä syövereistä ja iskostaa "JUST DO IT"-asenne päälle. Olen miettinyt yli kymmeniä postausaiheita ja saanut ideoita, mutta sitten on vaan ollut kauhea muuri kirjoittaa. Muiden ihanien bloggarien postauksien kommentointikin on jäänyt, kun kesällä olen vähentänyt koneen käyttöä tai lukenut postauksia myöhään valoisaan yöaikaan, etten ole viitsinyt enää jättää kommentteja. =) Nyt palaan toivottavasti aktiivisempana taas blogin pariin. Minä olen tykännyt kirjoitella postauksia ja näin kerätä talteen haluamiani asioita elämästäni. Toisten blogien lukeminen on niin inspiroivaa, aina löytyy jotain uutta ja innostavaa, olipa kyse sitten treenaamisesta, uusista kirjoista ruokaohjeista tai ajankohtaisista elämääni sivuavista aiheista, aina saan jotain enemmän kurkistamalle toisten kirjoituksiin. Kiitos niistä. 

Rikkoakseni blogihiljaisuuden ja hyvitykseksi hiljaisuudesta, kutsunkin sinut kahville. Ota siis kutsu vastaan keitä itsellesi kahvia tai teetä, tai istu mukavasti toisten keittämän kahvin pariin missä ikinä oletkin. Nauti kahvista ja vaihdetaan kuulumisia. Joko aloitetaan?






Nykyään olen löytänyt itsestäni Muumimamman vikaa, aina pakkaamassa tai leipomassa jne. Maistuisiko kahvi?

..Jos siis istuisit kahvilla kanssasi, kertoisin..

..että olen opetellut uudenlaista ajankäyttöä.. Olen viettänyt kesää lomaillen pääosin lasten kanssa. Olen keskittynyt asioihin, joihin arjessa ei niinkään ole ollut aikaa kuten aikatauluttomuus, lepäily, leipominen, kaikenlaisten "self help"-kirjojen lukeminen eli olen toisin sanoen yrittänyt ymmärtää itseäni paremmin, heh. Vieläkin vähän taistelen aikatauluttomuutta vastaan. On outoa, että lomalla lipuu tehottomuuteen ja aikaa vaan kuluu omasta mielestäni olemattomaan lorvimiseen. On ollut virkistävää olla ilman kalenteria, mutta toisaalta pelkkä lipuminen tilanteesta toiseen ei onnistu vielä minulta kivuttomasti. En tiedä olisiko tässäkin asiassa sellainen kompromissi paikallaan, eli sopivasti rutiineja ja sopivasti suunnittelematonta aikaa.  Hmm.. mietitään..

Kamppailen tämän asian kanssa edelleen ja tämä vaikuttaa myös juoksuharjoitteluun. Mietin koko ajan, että pitäisikö alkaa harjoittelemaan haroitusohjelman mukaan vai juosta vaan fiilispohjalta tai kenties jotain siltä väliltä? 

Kysyisin sinulta mitä sinä olet tehnyt kesän aikana ja millaisia rutiineja kesääsi kuuluu vai oletko onnistunut elämään "Carpe diem"-hengessä? Olen kyllä huomannut, että suunnittelemalla asioita suunnittelen helposti tuttuja asioita ja suunnittelematta pääsee kokemaan uusia ja outojakin tuttavuuksia.
Lapsetkin pääsivät tutustumaan melonnan saloihin tänä kesänä.

 ..jos istuisit kanssani kahvilla kertoisin, että.. 
..olen omaksi ilokseni käynyt melomassa jo useasti, kuten viime kesänä suunnittelin. Löysin lajin viime kesänä paikallisen melontaseuran pitämien naisten melontailtojen avulla. Tänä kesänä olen osallistunut yhteisiin melontoihin ja yrittänyt houkutella ystäviänikin kokeilemaan lajia. Siskoni, joka asuu ulkomailla ja vieraili heinäkuun alussa meillä Suomessa, tuli kanssani melomaan ja ihastui siihen. Tämän viikon keskiviikkona sain houkuteltua koko perheeni melontaretkelle ja uskon, että se ei jää viimeiseksi yhteiseksi melontaretkeksi. Olen liittynyt jo melontaseuran jäseneksi ja seuraavaksi haaveissa on osallistua pelastautumiskurssille sekä yhdelle tai useammalle pienemmälle melontaretkelle. Suunnitelmissa on elokuinen kuutamomelonta kuunvalossa. 

Kysyisin sinulta, oletko toteuttanut jonkin liikunnallisen haaveesi tänä kesänä? Tai onko sinulla jotain toiveita ja haaveita kesäliikkumisen suhteen?

Aamuinen joogahetki pesuhuoneessa. =)


 ..jos istuisit kanssani kahvilla, kertoisin että..
..ihastuin joogaan viimeistään kesälomamatkallamme Sidessä. Joka aamuinen puolentunnin mittainen joogaharjoitus avasi niin kehoa kuin mieltäkin ottamaan vastaan tulevan päivän haasteet. Olen onnistunut luomaan kylpyhuoneenseen rauhoittavan paikan joogaamiselle. Kynttilän valossa on rentouttavaa antaa ajatusten poistua ja antaa rauha vain hengtykselle ja kehoa venyttäville liikkeille. Vähän tunnelmaa rikkoo se, että joudun katsomaan ohjeet tietokoneelta, koska rutiinia minulla ei vielä ole. Aion tehdä tästä joka aamuisen rutiinin ja opetella muutaman erilaisen sarjan, joita voi tehdä, jos aikaa on 10min, 20min tai 40 min aamulla. 

Kysyisin sinulta oletko joogannut koskaan? Pidätkö joogasta tai haluaisitko kokeilla sitä? Onko sinulla venyttelyyn liittyviä rutiineja ja milloin venyttelet mieluiten? 


Kirjalöytö alelaarista.

Jos istuisit kanssasi kahvilla, kertoisin että.. 

..olen päässyt toteuttamaan loman aikana haaveitani ruuanlaiton suhteen. Olen monesti toisten blogipostauksia lukiessani haaveillut pitkistä aamiaisista oikeastaan brunsseista ja huomannut, etten ole löytänyt itselleni sopivia ruokalajeja niihin. Olen haaveillut kokkaavani perheelleni erilaista ruokaa normaalien pasta- ja jauhelihareseptien sijaan. En ole koskaan löytänyt keittokirjaa, joka tempaisisi mukaansa, mutta jonka ohjeet olisivat suhteellisen helposti toteutettavissa ja sisältäisivät ainakin suurimmaksi osaksi tuttuja aineksia. Kunnes löysin. Tavaratalon alelaarista käteeni sattuin kolme euroa maksava iso ruokaopus. Sen kansikuva oli jo tunnelmaltaan niin houkuttava, että oli pakko kurkistaa sisälle. 




Kauan odotettu piitkä aamiainen appelsiinilettujen, vadelmien ja kinuskikastikkeen kera.


Kirja sisältää kauniita kuvia ja tarinoita reseptien takaa, siitä mistä ne ovat tarttuneet kirjan kirjoittajan matkaan. Tästä kirjasta huokui juuri se tunnelma, jota olen tähän asti etsinyt. Minulle ulkomaan reissuilta tutut ruuat löytyvät hieman erilaisina resepteinä. Ihastuin appelsiinilettuihin, joita tarjotaan vadelmien ja itsetehdyn kinuskikastikkeen kanssa. Kokeilin eka kertaa elämässäni uppomunien keittämistä ja se vasta kokemus olikin.. Ensimmäinen muna katoni keitinveteen, seuraavasta munasa jäi keltuainen jäljelle, kolmas muna hajosi, mutta neljäs oli jo ihan loistava edellisiin verrattuna. Koko kokeilun ajan 5-vuotias tyttäreni tsemppasi minua vieressä: "Ensi kerralla tulee parempi!" "Yritä uudelleen!" "Hyvä äiti!" =) 



On ollut virkistävää kokeilla uusia reseptejä ja tutustua uusiin makuihin. Tuossa kirjassa salaatitkin maustetaan niin hyvin, että ne ovat todella maukkaita.Itse olen aina jättänyt salaatit sellaiseksi ja käyttänyt joskus salaattikastiketta. Mutta näihin ei kastikkeita tarvitse, koska ne maustetaan. Yksi suosikki leivonnaiseni ovat pienet fetarullat, jossa piirakkataikina valmistetaan kuten korvapuusti täyttäen ne fetajuustolla ja maustamattomalla jogurtilla. Nämä ihanat suupalat nautitaan lempihillon kanssa ja tietysti kahvin tai teen kera. Nam. 

Arjen kiireessä on ollut mahdotonta käyttää ruuanlaittoon aikaa enemmän kuin puoli tuntia. Vierasvaroiksi teen piirakoita pakkaseen vieraita odottamaan. Nyt on ollut ihanaa tehdä vähän enemmän aikaa vaativia ruokia ja leivonnaisia. On myös ihanaa saada ihmisiä kylään ja pysähtymään hetkeksi vaihtamaan kuulumisia kahvikupin ääreen. Eilen oli ihana saada lasten isovanhemmat ja täti iltakahville. Tästä innostuneena laitoin rahkapiirakan uuniin ja aloin kaulitsemaan fetarullien taikinaa. 

Kysyisin sinulta, miten sinä kahvittelet mieluiten? Menetkö kahvilaan vai keitätkö kahvit kotona ystävillesi? Mikä on lempikahvileipäsi tai mitä nautit kahvin kanssa? Teetkö mielelläsi ruokaa ja millainen ruoka on mieleesi? Tapani mukaan pyytäisin sinua vaihtamaan kanssani reseptejä tai antamaan minulle joku suosikkiruokasi resepti. Minusta on ihanaa, kun leipoessa muistaa, mistä resepti on alkujaan tullut. Rahkapiirakan resepti on kulunut ja tahrainen. Sain sen kummitädiltäni 2.1.1998.eli ysiluokalla.. =) Oi niitä aikoja. Resepti oli liimattu alakoululaisena joululahjaksi saamani ensimmäisen reseptikirjan takakanteen.




Nykyinen vauhti ja tavoitevauhti.. Hmm.. mahdoton tehtäväkö?


Jos istuisit kanssani kahvilla, niin kertoisin että...
...olen juossut kesän vähän silleen fiiliksellä ja yrittänyt liikkua monipuolisesti muutenkin. Tällä hetkellä en kärsi mistään vammoista. KOP-KOP-KOP! Ja olen nyt hieman epäröivä sen suhteen, että miten voin harjoitella kohti tavoitettani niin että edistyn, mutta en hanki itselleni vammoja. Minä haluaisin edelleen pystyä harjoittelemaan sillä tavalla, että kehittyisin juoksussa ja alittaisin nykyiset ennäykseni. 

Tavoitteeni on edelleen juosta puolikas alle 1.40 ja kymppi alle 45 min, vitosella pitäisi päästä 22 minuuttia ja cooperissa haaveena on 3000 metrin ylitys. Tekemistä tämä varmasti vaatii, intoa löytyisi, mutta miten treenata ilman vammoja.. Sitä tässä nyt mietitään. Yllä olevassa kellossa on tämän hetkinen tilanne 12 km:n reippaalta lenkiltä. Eli se menee reilusti yli vitosen vauhtiin, vaikka sen pitäisi olla tuo alempi reipusti alle vitosen vauhti. Olen ajatellut treenaavani lokakuun lopussa juostavaan puolimaratoniin, joten aikaa on. Muutaman kesäisen juoksun juosseena voin kertoa, että puolimaratoni helteessä ei vain ole mun juttu.

Kysyisin sinulta, että mitä tavoitteita sinulla on liikuntaharrastuksissasi? Jos treenaat juoksemista tai lenkkeilet, niin mikä on seuraava juoksutapahtuma, johon aiot osallistua?




Keilaamassa. 
 Jos istuisit kanssani kahvilla kertoisin, että...
..kun siskoni vieraili 1,5-vuotiaan lapsensa kanssa meillä, kävimme yhdessä melomisen lisäksi keilaamassa. Mukaan keilaamaan lähtivät myös siskoni lapsi, minun koko perheeni ja lasteni mummo ja pappa. Tälläinen tarkkuutta vaativa liikunta sopii hyvin monen ikäisille liikkujille yhdessä. Meillä on monesti tapana tavata ystäviä liikunnan merkeissä tai liikuntapainoitteisilla treffeillä, siksi tälläiset kahvittelut ovat harvinaisempaa herkkua. =) Ystävän kanssa käydään lenkillä, kavereita tavataan keilaamassa, lenkillä, melomassa, juoksu- ja liikuntatapahtumissa ja tuttuihin törmään sitten monenlaisissa liikuntatapahtumissa kuten lasten liikuntaharrastuksissa, -kilpailuissa tai muissa urheilutapahtumissa, joissa ollaan katsojina liikenteessä. Meille on tärkeää liikkua niin, että kaikenikäiset mahtuvat mukaan toimintaan. Kuntopesisjoukkueemme peleissä on mukana myös 68-vuotias appiukkoni ja lisäksi mieheni ja hänen siskonsa. Odotan innolla, että lapset kasvavat ja saamme heidätkin mukaan. 

Kysyisin sinulta, että mitä sinä harrastat yhdessä sukulaisten, mahdollisten lapsiesi tai vanhempiesi kanssa? Tapaatko sinäkin ystäviä ja tuttuja helpoiten liikunnan parissa vai onko perinteinen kahvittelu enemmänkin sinun juttusi?

Kiitos kahvitteluseurasta sinulle! Oli mukava istua kahvilla kanssani. Tulethan toistekkin! Kahvihetkemme kuulumisia voit jakaa kommenttiboksiin tai kirjoitella mulle vaikka sähköpostiin.

Palataan pian asiaan! Tänään haaveilen juoksevani taas vähän reippaamman lenkin. =) Ihanaa viikonloppua kaikille! =)




4 kommenttia

Satu kirjoitti...

Voi ihana postaus! Näitä on tosi kiva lueskella :) En ehkä ihan muista vastata kaikkiin kysymyksiin, tarviisi tosiaan vaikka brunssihetken näitä asioita rupatellessa. :) Mutta mun mielestä sun "elä hetkessä"-tyyppinen kesä tuntuu vallan mahtavalta. Kesä ja kiirettömyys, aikatauluttomuus on niin ihanaa. Juuri yksi päivä mietin, että miten tämä kesä tuntuu jotenkin niin erityisen ihanalta. Ehkä juuri syystä, ettei ollut juurikaan mitään suunnitellut etukäteen vaan meni fiiliksen mukaan! Ja mikäs sen parempaa, kuin nauttia ihanasta kesästä monin eri tavoin. Olen liikkunut myös paljon, mutta en ajattele edes niitä treenaamisena. Teen mistä nautin ja se valmistaa minua kohti syksyn päätavoitetta, ultramatkaa poluilla. :)

Ja huippua noi ruokainspikset! Minäkin nautin siitä, jos on aikaa kokkailla ja leipoa. Usein arjessa tosiaan tulee tehtyä vain sitä sun tätä ja parasta, kun on aikaa kokkailla. Nuo mainitsemasi reseptit kuulosti herkulliselta! :)

Ihanaa kesän jatkoa ja paljon iloa sekä elämyksiä!

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Voi kiitos Satu ihanasta kommentoinnistasi! =)

Brunssihetki olisikin hyvä idea, jos löytäisin aikaa pyörähtää taas Kuopion kuppeessa. =) Pistetään korven taakse. Vai tuletko Satu tänä vuonna Tampere Countryside - juoksutapahtumaan mukaan? Sitten voisi treffata siellä.. Elä hetkessä- tyyppinen kellunta vaatii myös rohkeutta tarttua tilanteisiin ja säätää aistit taajuudelle, jossa huomaa erilaisia asioita ympärillään ja lähtee tilanteisiin, joita ei todellakaan ollut suunnitellut.

Sinulla on ihana asenne. Ihailen sitä =) Se voikin olla just se oikea.. Tekee sitä mistä tykkää ja katsoo, mihin se vie. Mulle on vaan niin vaikea luottaa siihen, että muu kuin juoksu kehittäisi juoksukuntoa, mutta kehittäähän se.

Ruokajutuista olenkin eniten innostunut, sillä lapset ovat aivan innoissaan uusista mauista ja ruuista ja syövät kaikkea kokkaamaani oikein mielellään. Parasta.

Reseptit löytyvät Vera Jordanovan kirjasta "Don´t miss a bite!"

Ihanaa kevään jatkoa myös sinulle! Toivottavasti nähdään pian vaikka sellaisilla lenkkitreffeillä kuin teillä Raitan kanssa. =) Liikunnan iloa! =)

Satu kirjoitti...

Todellakin järkätään kimppalenkki, jos saavut Kuopion huudeille!:) Tmä sinun postaus oli muute niin kiva, että innoitti itseänikin kirjoittamaan oma kuulumiskahvittelupostaus.

Tanja kirjoitti...

Tulin iltapalalle, iltateelle, en kahville. Mutta ehkä tämäkin on sallittua :)
Jäin kiinni tähän kirjoitukseen ja se sai minutkin ajattelemaan miten hektistä meno on nykyään. Ja minulla ei ole edes noin pieniä lapsia vaan kaksi aikuista ja yksi lähes aikuinen. Jotenkin vaan aika katoaa ihan vaan jonnekin.
Silloin, kun lapset oli pieniä olin myös tuollainen Muumimamma, joka hääräsi kotona koko ajan. Leivoin, tein ruokaa, pyykkäsin, siivosin, luin satuja, leikin ulkona. Ja kävin töissä. Silti ei väsymystä ollut koskaan. Toki silloin en harrastanut itse mitään.
Ihania aikoja silti :)

Tänä kesänä mulla oli vain kahden viikon kesäloma ja siitä ensimmäinen kului Lapissa Ylläksellä juoksuun valmistautuessa ja vaellellessa. Uutta harrastusta en vielä ole aloittanut, jos kevään maantiepyöräilyä ei lasketa, mutta ensi viikolla olen menossa vapaauintikurssille. Sitä odotan innolla ja mietin miten siinä käy. Jäänkö koukkuun vai inhoanko sitä. Uskon, että jään koukkuun, koska haaveissa on parin vuoden sisällä eka superlyhyt triathlonmatka.

Kesä on ollut juoksutapahtumia täynnä, osa mennyt ihan penkin alle ja astma on hankala tällä hetkellä. Silti olen taas lauantaina menossa juoksemaan kotikulmilla polkujuoksutapahtumaan. Sen jälkeen on syyskuulle vielä yksi kympin kisa jäljellä. Siinä tämän vuoden juoksut mun osalta.

Pystyin myös samaistumaan osittain tuohon blogihiljaisuuteen. Olen itse kyllä kirjoitellut jonkin verran kesän aikana, mutta olen ollut todella laiska kommentoimaan muille ja siihen aion tehdä nyt parannuksen.
Lisäksi minulla on toinen puolittain salainen haave (ei enää tämän jälkeen), haluaisin opiskella personal traineriksi. Mutta tällä hetkellä en voi jäädä päivätyöstä pois ja se pitäisi kaikki saada tehtyä 8 tunnin työpäivän lisäksi. Ja jotenkin olen aiemmin mieltänyt, että se on nuorten timmien naisten alaa eikä minunlaiseni yli 40-v ei niin timmin. Nyt olen alkanut miettiä asiaa eri kantilta ja ehkä vielä jossain vaiheessa...

Oli todella kiva lukea tätä postausta ja miettiä omia ajatuksia sen ympäriltä. Kiitos tästä tuokiosta ja ihanaa loppuviikkoa :)