Olen ollutkin jo jonkin aikaa kirjoittamatta tänne. Koska en ole juossut, niin ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Tai olisi varmaan ollut kirjoitettavaa, mutta en oikein tiennyt mistä kirjoittaa juoksemattomana kautena. Onneksi karkasin juoksemaan ja sain ajatukset taas kasaan ja aiheita jaettavaksi. =)
No niin.. nyt se on tullut taas todistettua, että en oikein osaa olla juoksematta. Voin siis olla juoksematta, mutta silloin selvästi muu elämä kärsii. Elämäni ei ole radikaalisti muuttunut sen vuoksi, etten ole juossut nyt kolmeen viikkoon. Paitsi, kuten kaikkiin hyviin dietteihin ja lakkoihin kuuluu, kuin kirjoittamattomana sääntönä, minäkin repsahdin. Karkasin juoksemaan viime torstaina kaupunkimme maastojuoksumestaruuskilpailuihin. Ajattelin, että eihän se mitään voi haitata. Matkana vain 3,3km ja minun on ihan pakko päästä juoksemaan. Ja voih, sitä onnen tunnetta, jonka juokseminen sai minussa aikaan.
 |
| Tämä kuva on otettu Karhu-viestissä, mutta ilme ja olo oli samanlainen viime viikon torstaina "karattuani" juoksemaan. =) |
Elämäni ei ole radikaalisti muuttunut, vaikka en pääse tekemään juoksuharjoituksiani mahdollisen rasitusvamman vuoksi, mutta kyllä tämä tilanne on muuttanut minua. Ja se tekee tästä kaikesta paljon vaikeampaa. Minulla siis aamuisin ollut ensimmäisillä askeleilla kipua kantapohjassa ja jalkaterässä. Vaiva on luultavasti plantaarifaskiitti eli kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon tulehdus. Vaiva on sinänsä vaikea, ainakin minulle... koska se ei vaivaa tai vaikuta juoksemiseeni mitenkään, mutta oireilee vain aamuisin ja myöhään illalla. Niinpä on vaikeaa olla juoksematta, kun kerran periaattessa voisin juosta. Miksi en sitten juokse? No vaiva on todella monisyinen ja sen hoitaminen vie aikaa ja lepo on yksi hoitomuoto. Jos puolestaan jatkan juoksemista voi vamma pahentua ja kroonistua. Olen kyennyt vain olemaan juoksematta kolme viikkoa ja ottanut melko säännöllisesti tulehduskipulääkettä.
Mikä sitten on vaikeaa? Ja miksi?
No tämän vamman hoitaminen.. Kun en pääse juoksemaan, en oikein toimeennu tekemään muutakaan kuten ottamaan selvää tästä vammasta ja kuntouttamaan sitä. Olen siis järkytysvaiheessa, vaikka vamma sinänsä on mitätön sen aiheuttaman järkytyksen määrään. =) Mutta kun.. minä halusin juosta, juosta ja juosta. Oppia harjoittelemaan, kehittyä ja parantaa ennätyksiäni. EI. Mikään vamma, rasitusvamma, juoksemattomuus tai vastoinkäyminen ei kuulunut suunnitelmaani. Niinpä. Kenen suunnitelmaan tälläiset kuuluisivatkaan?! Nyt on siis aika vaihtaa suunnitelmaa ja ottaa tämä vaihe haasteena. Kunhan minä tästä vammasta pääsen eroon ja pääsen juoksemaan puolimaratonin tai uuden ennätyksen niin tuuletan niin maan perusteellisesti, että tietämättömät ihmettelevät, hih. =)
Minun on myös vaikeaa olla, kun en pääse nauttimaan juoksemisesta ja sen tuomasta hyvänolon tunteesta. Olen huomannut, että aktiivisuusmittarini on lähes päivittäin ylittänyt reippaasti 100% aktiivisuuden, jota ei aiemmin tapahtunut kuin juoksupäivinä. Olen siis liikkunut huomaamatta enemmän kävellen ja muuten vain.. Minulla on suunnaton tarve päästä purkamaan energiaani jonkun lajin pariin, joka ei kuitenkann pahentaisi vammaani. Nyt on siis tärkeää vain varata aika lääkärille ja hakea diagnoosi ja alkaa kuntouttaa jalkaa fysioterapeutin ohjein. Ja jos en sitten oikein pääse liikkumaan, niin voinhan nyt treenaamattomana aloittaa sen pitkään aikomani painon pudotusoperaation. Mahdollisuuksia tehdä ja edetä on monia, mutta minä näen nyt vain sen, mitä en voi tehdä. Aika vaihtaa näkökulmaa. =)
Kirjoitusten aiheet käsittelevät jatkossa jalkojen kuntouttamista, ruokavaliota, uusien liikkumismuotojen etsintää ja juoksun perään haikailua. Aivan varmasti karkaan välillä lenkille, ihan pikkuisen. Ja sitten aloitan harjoittelun ihan alkeista, jotta jalkani kuntoutuisi kestämään kovempaa harjoittelua.
 |
| Näitä ihania auringonlaskuja on päässyt ihailemaan koiran kanssa iltakävelyillä. |
Ihanaa päästä
lukemaan teidän muiden blogeja ja seurata teidän onnistuneita
harjoituksia ja kilpailuja. Toisten onnistumisista saa itsekin energiaa
etsiä ongelmien sijasta ratkaisuja ja nähdä vastoinkäymiset
mahdllisuuksina.
Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille!
10 kommenttia
Onpas ikävää, kun joutuu pakkolepäämään, vaikka intoa juoksuun olisi. Toivottavasti vaiva paranee ja pääset lenkkipoluille!
Tsemppiä! Karmea tilanne, kun ei ihminen voi juosta. :O No mutta kyllä se siitä, haehan paranteluohjeet jostakin ja sitten vaan vahvempana eteenpäin. :)
Ajatuksesi juoksemisesta ja liikkumisesta kuulostavat niin tutuilta. Toivottavasti pääset pian jatkamaan juoksuharrastustasi. Kiva että olet kuitenkin palannut ruudun ääreen. Ehdinkin jo kaipailla postauksiasi.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! :) Rasitusvamman kokeneena tiedän, että niitä tarvitaan! Mutta nyt sulla on aikaa jumpata vaikka keskivartalo ja pakarat supervahvoiksi juoksua varten ja keskittyä muihinkin juttuihin, joista on hyötyä sitten kun palaat juoksun pariin! :)
Täältäkin hurja tsemppirutistus!! Vaivat on kyllä aina ikäviä, mutta aktiivisella kuntouttamisella ja maltilla varmasti pääset vielä juoksupoluille entistä ehompana. Ja kuten sanoitkin, että mielenmuutos on tässäkin tilanteessa erittäin hyvä. Ei keskity siihen, mitä ei voi tehdä - vaaan mitä voi. Ja onneksi maailma on täynnä mahdollisuuksia. :)
Moikka, Jonna!
Kiitos, toivotaan tosiaan vaivan paranemista. Tämä on vain niin outoa, kun en ole kipuilut aiemmin. Olen saanut liikkua ja juosta ilman suurempia loukkaantumisia..
Hyviä treenejä ja kauniita kevätpäiviä myös sinne!
_M_
Moikka Janna!
Kiva kuulla, että en ole yksin (juoksu-)ajatusteni kanssa. =) Löytyy siis muitakin.. =)Toivotaan, että vaiva hellittää. Jotain täytyy nyt kyllä keksiä. Ihanaa kuulla, että olet kaivannut postauksiani. Tuo antaa energiaa kirjoittaa jatkossakin, Kiitos siis kivoista sanoistasi. =)
Hyviä treenejä ja aurinkoisia kevätpäiviä myös sinulle!
_M_
Moikka, Lenkillä pilkkujen kanssa!
Kiitos tsempeistä! -Tää on todella kamalaa! Tätäkö se on se kantapään kautta oppiminen? En suosittele.. Yritän löytää apua vaivaan ja palata lenkkipoluille yhtä kokemusta vahvempana..
Hyviä treenejä ja aurinkoisia kevätpäiviä koirien ja muksujen kanssa sinulle!
_M_
Moikka, Karoliina!
Kiitos kovasti tsemppauksesta, sitä ja kärsivällisyyttä tarvitaan. Tämä on minulle vaan niin vaikeaa, kun olen saanut liikkua ilman suurempia loukkaantumisia tai vaivoja. Tarkemmin aiheeseen perehtyneenä tälläiset vaivat taitavat olla aika yleisiä.. Niin nyt olisi mahdollisuuksia vaikka mihin korvaavaan toimintaan. JUST DO IT!
Aurinkoista kevättä ja onnistunutta juoksua HCR:ään! Juokse minunkin puolesta ja nauti jokaisesta askeleesta!! =)
_M_
Moikka, Satu!
Kitos hurjasta tsemppirutistuksesta! ;)Täytyy yrittää kuntouttaa tätä, mutta tuntuu että tulehdus pahenee, koska en voi olla liikkumatta. Liikkumattomuus on töiden ja arjen pyörittämisen kannalta sula mahdottomuus. Ehkä tulehdus pitää hoitaa ensin pois ja sitten rueta miettimään korjaavaa kuntoutusta ettei vaiva uusisi. Lääkkeet poistavat seurauksen, mutta eivät syytä. Syy pitää selvittää ja korjata.. =) Mielen muuttaminen on avain parempaan ja positiivisempaan maailmaan. Asenne ratkaisee aina! =)
Ihanaa kevättä sinulle sinne ja liikunnan iloa!
_M_
Lähetä kommentti