Maastojuoksukilpailu

Paikallinen yleisurheiluseura järjesti yhdessä kaupungin kanssa  kaupungin maastojuoksukilpailut. Koko perheemme oli osallistumassa kilpailuihin ja ystäväperheemme myös. Maastojuoksukilpailuihin osallistui jo toista vuotta peräkkäin myös kaupunginjohtajamme, joka on itsekin kestävyysjuoksun harrastaja. Hän piti kilpailujen alussa pienen puheen ja korosti liikkumisen ja juoksemisen iloa ja sen säilymistä läpi koko elämän. Tästä hyvänä esimerkkinä oli viime vuonna että tyttäremme oli melkein kolme vuotias ja kilpailun nuorin osanottaja. Silloin 60-vuotias kaupunginjohtajamme oli puolestaan kisojen vanhin osanottaja. Näiden juoksijoiden välissä oli silloin monta vuosikymmentä liikkumisen iloa ja elämänkokemusta, silti molemmat ja kaikki eri ikäiset osallistujat mahtuvat samaan tapahtumaan nauttimaan liikunnan ilosta. Tänä vuonna nuorin osallistuja taisi olla noin 2-vuotias. 

Tyttäreni on innostunut pieni juoksijattaren alku.

Oli todella hienoa seurata lasten, nuorten  ja aikuisten lämminhenkistä kilpailemista. Maastojuoksulenkki kiersi vapaa-aikakeskuksemme maastossa sijaitsevaa 1,1 kilometrin pituista lenkkiä. Nuorimmat osanottajat kiersivät vain osan lenkkiä ja vanhemmat kiersivät lenkin useamman kerran. Katsojien näkökulmasta tälläinen useasti kierrettävä lenkki on erittäin katsojaystävällinen ja kannustaessa voi itsekin juoksennella paikasta toiseen. Mukavaa oli huomata, että aikuiset kuntoilijat siis lähinnä lasten vanhemmat uskaltautuivat itsekin osallistumaan aikuisten sarjaan. Kilpailla voi hymyhuulilla ja toimia esimerkkinä lapsille. 

Naisten matka oli 3,3km ja miesten 4,4km. Lapset oleilivat kentällä ja juoksureitin varrella vanhempien juostessa. Meidän pienimmälle seuraa piti ystäväperheen hieman vanhempi tytär. Poika kirmaili menojaan omien juoksukavereidensa kanssa. Naiset ja miehet lähtivät juoksemaan yhtä aikaa. Tuttavaperheestämme juoksivat myös molemmat vanhemmat ja isä osallistui kisaan juoksemalla työntäen 2-vuotiasta poikaansa rattaissa. Todellista perheliikuntaa. =)

Itse en ollut juossut kolmeen viikkoon, joten päätin osallistua, sillä jalat kipuilivat vain iltaisin tai pitkän paikallaanolon jälkeen. Tällä kertaa en halunnut juosta hölkkävauhtia vaan halusin hengästyä kunnolla. Halusin löytää rennon askeleen, mukavan rytmin ja nauttia rasituksesta. Halusin todellakin päästä juoksemaan hieman kovemmin. Onnistuin hyvin ja juoksin melko tasaisesti koko matkan, vaikka luulen että ensimmäinen lenkki oli se nopein. ¨Minun heikkouteni on aina ollut liian kova alkuvauhti.. 3.3 kilometrin matkalle sain ajaksi 14.09,02. Uusi kisatulos täällä. Kaupunginjohtajaa en vielä tänä vuonna saanut kiinni, vaan maaliin tullessani hän lähti viimeiselle miesten viimeiselle kierrokselle reilusti edelläni. =) Siinä onkin esimerkkiä meille nuoremmille - liikkua läpi elämän sekä olla liikkumisen esimerkkinä nuoremmille! Siihen pyrin itsekin - innostamaan esimerkilläni myös muita nauttimaan liikunnasta itselleen sopivalla tavalla. 

Huomenna matkaamme Säkylään seuraamaan pm-maastojuoksukisoja ja lähdemme sieltä lasten kanssa kohti kotiseutuani Savoa. Seuraavassa postauksessa liikutaan luultavasti Siilinjärvellä ja lasten kanssa. Toivottavasti saan kuviin myös sen kotiseutuhaikeutta niin kovasti aiheuttavan Puijon tornin, jota monesti Satun blogista ihailen. 

Hyvvee helatorstaeta kaekille! - Myö lähetään Savvoon, Kuopijjon kuppeeseen. Nähhään pian! =)

Voitto tuli, vaikka tärkeintä oli juoksun jälkeinen onnellinen olo.=)