..Jos istuisit kanssani kahvilla kertoisin..


Eilen vietettiin ystävänpäivää ja minua harmiti, etten ehtinyt tänne sitä toivottamaan. Nyt otan vahingon takaisin toteamalla että jokainen päivä on ystävänpäivä. On hienoa, että olen saanut kirjoittaa blogia minulle rakkaasta asiasta kuten liikunta ja juokseminen ja löytänyt samoista asioita tykkääviä lukijoita ja muista bloggaajia. Ihastuin aikoinaan Candy on the Runin vastaavaan postaukseen ja ajattelin, että olisi kiva kokeilla itsekin löytyykö mulle virtuaalikahviseuraa tai livekahvittelut somejuoksijoiden kesken. Ehkä vielä nähdään oikeasti kahvilla..joohan? =) Kahvista puhuminen tuli mieleen, kun samaistuin Pikkulitenin postauksen Palautusjuomista ykkönen ensimmäiseen lauseeseen: "Rakastan juoksua ja kahvia." Niin minäkin. <3 Ja tähän sarjaan ihanista "höpötyspostauksista", jotka jäivät mieleeni oli Satun Random-juttuja =) Katsotaan löytyykö minulle kahviseuraa.. 


Lähtisitkö kanssani kahville?



I love coffee, BLACK coffee.


Jos istuisit kanssani kahvilla tänään kertoisin, että.... rakastan kahvia, mitä tummempaa sen parempaa. Pidän ulkomailla nautituista tummista kahveista ja että lempparikahvini on italialaistyyppinen suodatinkahvi. Pidän myös paljon ulkomailla juoduista pikakahveista, mutta Suomessa en saa pikakahveilla aikaan samaa nautintoa kuin ulkomailla. Pausa-kahvi maistuu minulle pikakahvin makuiselta suodatinkahvilta.. =) Mutta on ihan parasta! Tutuille ei maistu mun kahvit, koska ne ovat niin tummia. Äitini mukaan minun ja isäni kahvikupeissa seisoo lusikka. Pikkulitenin tapaan, kaipaan jatkuvasti kahvia, eikä minulla ole mitään vaikeutta juoda sitä myös illalla ennen nukkumaan menoa. Joskus jopa tuntuu, että nukun paremmin kun olen juonut iltakahvini. 

- Ja kysyisin tietysti, että millaisesta kahvista sinä tykkäät.


Jos  istuisit kanssani kahvilla tänään kertoisin, että kävin eilen elokuvissa katsomassa Fifty Shades of Darkerin. Ja itse asiassa tämä oli jo toinen kerta, kun nään leffan. Ensi-illassa sali ei ollut täynnä, niinpä luulin että ystävänpäivänäkään paikkaa ei tarvitse ennalta varata. Olin väärässä. Jouduimme ainoisiin virekkäisiin paikkoihin.. eturiviin. Olen visuaalinen ihminen ja pohdin paljon sitä miltä asiat näyttävät ja miten ne näytetään tai oikeastaan, miltä ne saadaan näyttämään. =) Rakastan kirjoja ja lukemista ja niinpä en ole vielä tavannut elokuvaa, joka olisi kertonut minulle tarinan paremmin kuin kirja. Kirjat kertovat niin yksityiskohtaisesti asioista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Kuvasta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta sitä pitää osata tulkita ja lukea. Elokuvissa tykkään katsella pieniä yksityiskohtia, joihin kiinnitän huomiota luettuani kirjan. Kävin sunnuntaina katsomassa myös Onneli ja Anneli ja salaperäinen muukalainen - elokuvan, jonka kirjan Onneli ja Anneli ja orpolapset olen myös lukenut ja äänikirjana kuunnellut. Onneli ja Anneli - elokuvat lumoavat visuaalisuudellaan. Ehkä juuri Onnelissa ja Annelissa elokuva saa sen kaiken mielikuvituksen näkyväksi jota lukemalla en hoksaisi..

- Ja kysyisin tietysti, että minkä elokuvan sinä kävit viimeksi katsomassa leffateatterissa. =)



Mun lempikirja, maistuu parhaalta kahvin kanssa..


Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. ..pidän lukemisesta ja etsin koko ajan hyviä kirjoja, joita voisin lukea. Kuuntelen innolla toisten lukukokemuksia ja otan innolla lukuvinkkejä vastaan. Haaveilen joskus pääseväni, löytäväni tai perustavani lukupiirin, joka koontuisi aina silloin tällöin vinkkaamaan toisilleen lukemiaan kirjoja vaikka hyvän ruuan ympärillä. Kirjat ovat minulle viihdettä ja keino tuntea sellaisia tunteita, joita perusarjessa ei jatkuvasti kohtaisi. Haaveilu on ihanaa ja kirjojen avulla se on tehty helpommaksi. Kirjat avaava minulle asioita, maailmoja ja ihmisiä, joiden en tiennyt edes olevan olemassa. Kesällä joku varmaan somessa vinkkasi minulle Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta, josta tuli nopeasti yksi lempikirjoistani. 

- Ja kysyisin tietysti, että minkä kirjan sinä luit viimeksi ja mitä kirjaa suosittelisit minulle luettavaksi.



  

Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. ..minulla on aivan kauhea matkakuume. Varmaan pimeä talvi on tehnyt tehtävänsä, sillä kaipaan lämpöä ja aurinkoa. Haluaisin päästä meren rannalle kuuntelemaan meren kohinaa, kävelemään pehmeässä rantahiekassa ja katselemaan viipyileviä auringonlaskuja. Pidän myös pimeiden ja lämpien iltojen tunnelmasta kahviloissa ja ravintoloissa. Puheensorina ja iloisten ihmisten äänet ovat mielenkiintoisia, voisin katsella ihmisiä ja nauttia vain tunelmasta. Olen alkanut myös haaveilemaan sporttilomasta jossain lämpimässä. Se mitä se olisi ja missä, en vielä tiedä, mutta saahan sitä haaveilla.. =) Minulla on edelleen juoksukisa- tai tapahtuma ulkomaillakin toteuttamatta..

- Ja kysyisin tietysti, että mistä sinä haaveilet ja milloin olit viimeksi ulkomailla.



Hullaannuin täysin näihin kukkakuosisiin legginseihin. Nää on vaan niin kesäiset - tekee mieli tanssia latinorytmejä..
 


Mun lempipaita, jonka bongasin istagramista.

Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. ..olen löytänyt itselleni lempivaatteita toisten julkaisemista Instagram-kuvista. Värikkäät trikoolegginssit bongasin, jonkun (en muista kenen) kuvista ja ihastuin heti. Uuden lempipaitani näin ensin Marakatrin Instagram-tilillä ja kyselin paidan ostopaikan perään. Myöhemmin bongasin paidan jonkun amerikkalaisen juoksubloggajan päältä. Tässä oli vaan sitä jotain.. En ole katunut. Hehkuttaisin siis vaatehankintojani ja miettisin uusien juoksuvaatteiden hankkimista. Kun kevät tulee ja auringonvalo lisääntyy, tekee mieli pukeutua värikkäämmin.


- Ja kysyisin tietysti, että mikä on sinun lempivaatteesi ja millaisista juoksuvaatteista sinä pidät. =) 




Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että....minusta on ollut ihanaa, kun auringonvalo on lisääntynyt ja olen ehtinyt lenkille muutaman kerran ihan auringonpaisteessa. Olen saanut nauttia pitenevistä päivistä, joissa on lupaus kesästä. Olen juossut nyt lenkkini lähes kokonaan koirani Ricon kanssa ja hän jarruttaa vauhtia, niin ettei se pääse nousemaan ainakaan pitkäksi aikaa alle 5.45min/km. Olen oppinut arvostamaan luotettavaa lenkkikaveriani ja nauttimaan hänen seurastaan entistäkin enemmän. Toivon todella, että saan nyt treenailla rauhassa ja pysyn kunnossa niin että pääsisin nauttimaan kevään ja kesän upeista juoksutapahtumista. Juttelisin kanssasi kesäsuunnitelmista ja kyselisin vinkkejä hyviin kilpailuihin ja juoksutapahtumiin.

-Ja kysyisin tietysti, mikä on tärkein juoksukisasi tänä vuonna. 


Minkä kortin sinä olisit halunnut saada? =)

Jos istuisit kanssani kahvilla tänään, kertoisin että.. askartelin taas lasten kanssa ystävänpäiväkortteja ja jos aikaa vaan olisi, niin tekisin ja värkkäisin niitä vaikka kuinka paljon. 

- Ja kysyisin tietysti, että minkä sydämellisen kortin sinä olisit halunnut saada. = )


Kiitos siis sinulle kahvihetkestämme. Toivottavasti kahvi maistui. Jos olet teenjuoja, toivon että pyydät minut teelle kanssasi, sillä haluaisin tutustua teen sisimpään olemukseen ja oppia nauttimaan myös siitä. Monissa kirjoissa teetä ylistetään ja kirjoitetaankin kupillisen teetä, pelastavan päivän kuin päivän. Voisin siis kokeille. 


Supermahtavaa loppuviikkoa kaikille! 

Ja myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset : 
            "Ystävät ovat kuin tähtiä, vaikka niitä ei aina näe, tietää niiden olevan olemassa."

Harjoitusviikko 6/2017


Tämä viikko oli nyt sitten kevyempi kuin piti. Vain kaksi juostua lenkkiä keskiviikkona ja lauantaina.
Koko viikkoa vaivasi tietynlainen väsymys ja tiistaina en juossut vetämättömyyttäni ja väsymykseni vuoksi vaan siirsin lenkin keskiviikkoon. Keskiviikkonakaan en ollut lähdössä pirteänä lenkille vaan  Rico sai minut lähtemään sohvan pohjalta lenkille. Olin vaan taas niin väsynyt. Johtuukohan tämä väsymys nyt ruokavaliosta, sillä muuten perusarjessa olen energisempi ja jaksavampi, mutta tämä liikuntaan lähteminen vaatii nykyään aivan liikaa voimia ja itse juoksulenkitkin ovat olleet aiempaa voimattomampia. 

Ricon kanssa tuli tehtyä molemmat lenkit.

Peltomaisemaa peruslenkin varrelta.

Kotijumppaa



Aina kun minä teen liikun, niin mukaan on tulijoita.. =)



Torstaina ei lenkkiä, perjantaina en ehtinyt lenkille. Viikonloppuna piti juosta kaksi lenkkiä, mutta juoksin vain lauantai-iltana 10 km:n lenkin taas koiran kanssa. Ja tämän jälkeen alkoi hieman jalkapohjassa tuntua tuntemuksia. Joten en sitten uskaltanut lähteä juoksemaan sunnuntaina pidempää lenkkiä vaan jätin juoksematta ja jumppailin kotona.

Minun täytynee taas lähteä metsästämään kunnollisia juoksukenkiä, jotka tukisivat jalkojani etteivät jalat ala taas vihoitella. Painonpudotusprojekti on vielä vaiheessa, mutta lihaskunnon kasvattamiseen en ole vielä saanut erityistä inspiraatiota. Enköhän kohta tsemppaannu siinäkin asiassa. =) 

Viikko 6 

maanantai lepo

tiistai lepo

keskiviikko 6km

torstai lepo 

perjantai lepo

lauantai 10km

sunnuntai -lihaskuntojumppa

Yhteensä vain 16 km =) 

Mahtavaa loppuviikkoa kaikille! =)

Koiralenkkeilyä


Viime vuonna kirjoitin urheilukellostani, joka toimitti personal trainerin avoinna olevaa virkaa. Mr.White eli tuttavallisemmin Polar M400 oli pätevä virkaansa ja silloin etsinkin tavoitteisiin ja erilaisiin mittauksiin erikoistunutta tsempparia. Jalkavaivojen jälkeen olen keskittynyt nauttimaan yksinkertaisesti vain siitä, että pystyn taas juoksemaan. Nykyään urheilukello saa jäädä kotiin, jos lenkkireitti on tuttu ja matkan pituus tiedossa. Pidän urheilukelloani päivisin aktiivisuuden mittaamiseen eli peruskunnon rakentamiseen, mutta lenkkikoutsini on vaihtunut vaaleasta ja viileästä tummaan ja tuliseen portugalilaisvahvistukseen Ricoon.



Vanha kuva Ricosta välillä pitkäkarvaisessa leijonaturkissaan. =)

Nyt tärkeimmäksi koutsikseni ja lenkkikaverikseni on noussut portugalinvesikoiramme Rico, jonka otan mukaan lähestulkoon kaikille lenkeille. 10-vuotias Rico on juossut lenkeillä mukanani vaihtelevasti. Nuorempana hän kulki helpostikin mukana jopa yli 10 km:n lenkeillä ja vauhtiakin riitti. Sitten tuli vaikeampi vaihe, en edes tiedä mistä se johtui. Viime vuonna sain raahata Ricardoa perässä noin 7.30min/km vauhtia, mutta ihme on tapahtunut. Turkin leikkaamisen jälkeen herra virkistyi silmin nähden ja lähtee mielellään lenkille mukaani ja jaksaa juosta 6.00-6.30min/km-vauhtia. Lauantai-iltana Rico pisteli mukanani melkein 12 kilometriä. Olen niin onnellinen. On paljon kivempaa juosta koiran kanssa kuin yksin. Reippaammilla lenkeillä eli kerran viikossa jätän Ricon kotiin.



Aina ei vaan jaksaisi lähteä lenkille.. (Kuuletko kuorsauksen? ) =)
Parasta apua Ricosta on sellaisina päivinä, kuten eilen. Kun energiat ovat vaan ihan lopussa ja väsyttää. Olisi aikaa lähteä lenkille ja puolisokin olisi kotona katsomassa lapset perään, niin ei. Ei vaan jaksa. Lysähdin sohvalle ja taisin nukahtaa, kun vaan väsytti niin paljon. Onneksi oli Rico, joka kävi vaatimassa omistajaansa lenkille ja kävi aina vähän väliä tuuppaamassa minua kuonollaan kuin merkiksi, että ylös siitä. Tarvitsen todellakin sellaisen personal trainerin, joka vaikeina hetkinä taluttaa minut ulkoovelle tai sitten vain kevyesti tuuppaa minut ulos. =) En kertakaikkiaan ymmärrä miten joskus vaan on niin vaikeaa lähteä lenkille, vaikka tykkään juoksemisesta, ulkoilusta, liikunnasta ja tiedän kuinka hyvä olo on jo muutamien juoksuaskelten jälkeen sekä varsinkin juoksulenkin jälkeen.


Kun pääsee kotiovesta ulos - jo hymyilyttää!
Niin kuin eilenkin. Kun vihdoin Ricon tuuppimana ja noin tunnin löhöämisen jälkeen (lenkkivaatteissa sohvalla) pääsin ulos ja otin ensimmäiset juoksuaskeleet raikkaassa ja kirpakan talvisessa pakkasilmassa, niin kyllä - elämä hymyili taas ja minä myös. Muistan kirjoittaneeni myös viime vuonna siitä, kuinka vaikeaa lenkille lähteminen voi välillä olla. Onneksi lähdimme lenkille sillä pakkaslenkki oli ihanan raikastava. En ottanut aikaa kellolla vaan juoksimme kevyen 6km:n tutun peruslenkin. Tiistaisin minun pitäisi juosta reipas, mutta päätin vaihtaa reippaan lenkin torstaille. Silloin taidan ottaa Ricon mukaan alku- ja loppuverryttelyyn.


The juoksukaverit <3
Olen niin ylpeä ja kiitollinen rakkaasta koiraystävästäni, joka jaksaa harrastaa kanssani ja innostua seurastani päivä toisensa jälkeen. Kuinka moni teistä lenkkilee koiran kanssa? Onko teille muille aina helppoa lähteä lenkille vai tuleeko vastaan päiviä, jolloin on vaan niin vaikeaa? Jätättekö lenkin vaikeina päivinä tekemättä vai mistä saatte voimaa laittaa lenkkivaatteet päälle ja lähteä ulos tai muualle treenaamaan? 

Supermahtavaa loppuviikkoa teille juoksukaverit!! 

Toivottaa: Marika ja Rico =)