Lepoa ja kevään merkkejä

Maanantai-iltana lähdin ihan illan viimeisinä hetkinä juoksemaan. Olin ollut Helsinki City Runin jälkeen viikon juoksematta, sillä ei vain yksinkertaisesti tehnyt mieli juosta. HCR:ssä minua alkoi vaivata vatsa, joka kramppasi jotenkin itse kisassa ja vatsaa poltteli hetkittäinkisaa seuraavina päivinä. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina pesisharjoituksien jälkeen jumittui niska. Niska ja hartiaseutu menivät todella kipeiksi ja vaativat tulehduskipulääke- ja voltairekuurin pariksi päiväksi. Kun niskakipu hellitti parin päivän päästä, niin ääneni käheytyi ja hävisi lähes kokonaan ja syyksi epäilen koivuallergiaani.  Viime viikolla en juossut mutta pelasin tiistaina ja torstaina kuntopesistä. =) Koko viikon jalat olivat tuntuneet "oudoilta", siis sellaisilta, joilla ei vaan tunnu kivalta lähteä juoksemaan. Odotin siis yli viikon, kunnes maanantaina lähdin juoksemaan.

Ojanpenger ja valkovuokkoja

Maanantai-iltanakin olin jo kertaalleen päättänyt, että en lähde lenkille, kunnes päätin lähteä nopeasti ennen lasten nukkumaan menoa juoksemaan ja ottaa koiran mukaan. Minulle epätavallisesti päätin,että tällä lenkillä saa kävellä, jos siltä tuntuu ja juoksen niin hiljaa, että tuntuu hyvälle. Tälläinen lähestymistapa kannatti, sillä se antoi minulle aikaa havannoida aivan loistavaa keväistä iltaa. Katse hakeutui erilaisiin kevään merkkeihin, kuten ojan reunalla kasvaviin valkovuokkoihin ja rentukan kukkiin sekä hiirenkorvilla ja pienissä lehdissä oleviin koivuihin. Lenkkini varrella oli hevosia laitumella ja aurinko pilkotti milloin metsän siimeksestä ja milloin pellon takaa.

Koivu hiirenkorvilla

Kevään metsästäjät

Kun en jahdannut kilometrejä tai laskenut minuutteja, koko mahtava luonto avasi minulle ovensa aivan eri tavalla. Kurvatessani metsän siimeksestä takaisin peltotielle saatoin erottaa kukkuvan käen. Pellolla ajelivat traktorit tehden peltotöitään ja hätääntynyt töyhtöhyyppä lenteli ympäriinsä ja puolusti pellon laidalla olevaa pesäänsä. Kevät on vaan niin ihanaa aikaa, jotenkin niin herkkää ja koskettavva. Joka paikassa tapahtuu jotain niin ihmeellistä. Oli hienoa päästä ihan tavalliseksi aiotulla iltalenkillä päästä kokemaan kevään ihmettä ja kaikki vain pitämällä silmät auki ja keskittymällä ympäröivään luontoon. Minulla kului lenkillä tunti ja loppumatkasta asti jalat tuntuivat aukeavan ja rentoutuvan. Kotona sekä jalat että mieli oli levännyt sekä rentoutunut. Kevätillat <3

Ilta-aurinko peltomaiseman päällä.. aah.. niin kaunista.

 

Tämän viikon nautin vain ulkoilusta ja juoksusta ilman tavoitteita. Ensi viikoksi koitan löytää seuraavia juoksutavoitteita, joita kohti lähteä suuntaamaan. Olen supertyytyväinen, että sain todistettua itselleni olevani "puolimaratonkunnossa". Nyt sitten toivon tietysti pystyväni loppuvuoden aikana parantamaan aikaa mahdollisimman paljon. Nyt selaamaan kalenterista mukavia juoksukilpailuja loppuvuodeksi.

Hyppelyä merenrantakivikolla - niin hauskaa.

Oletko sinä löytänyt kevään taian? Täällä on myös lasten kanssa bongailtu kesänmerkkejä kuten lintuja..  peippoja, västäräkkejä ja kyllä haarapääskytkin on nähty ja ikuistettu ihan valokuvaksi. Ihana jakaa lasten aito ihastelu ja ihmettely luonnon ihmeitä kohtaan.Vielä kun lisää ihmettelyyn liikunnan ja luonnossa liikkumisen, niin kaikki on täydellistä. Tänään hyppelimme kivisellä rannalla Reposaaressa. Miten hyödyllistä nilkkajumppaa myös äidille.. Mutta siitä sitten toisella kertaa.

Ihanaa Helatorstain iltaa juuri Sinulle!  Nauti keväästä, auringosta ja luonnosta! =)