HCR - LÄHDÖSSÄ

Valmistautuminen

Sain osallistumiseni Helsinki City Run -tapahtumaan blogiyhteistyönä ja olin superonnellinen ja kiitollinen, sillä olin koko viime kevään lueskellut jalkavaivaisena toisten hehkutuksia tapahtumasta. Tänä vuonna tilanteeni oli vähän parempi, tosin jalkavaivat olivat edelleen vaivanneet ja kilometrejä minulla on koossa alkuvuodesta vajaa 300 km. Olen joutunut taiteilemaan jalkavaivojen kanssa ja potimaan, pystyykö kipuilevalla jalalla juoksemaan ?! Lenkkeilemään olen päässyt noin 1-3 kertaa viikossa ja kovempia treenejä sain alle muutamia ja pari kisaa (täällä, ja täällä), jotka käyvät treenistä nekin. Lisäksi olen osallistunut juoksukouluun, jossa muistuteltiin juoksuharjoittelun perusteista ja opastettin monipuolisen harjoittelun saloihin. Oma harjoitteluni ei ollut ehjää, koska en voinut juuri juosta pitempiä maktkoja, ettei jalka rasittuisi. Halusin kuitenkin osallistua niin paljon hehkutettuun tapahtumaan, että tiesin pystyväni juoksemaan jalka teipattuna.

Minun evääni matkalle: teippiä ja teipattu jalka, luottokengät, HCR-paita ja kilpailunumero

Kiirettä ja stressaavia viikkoja

Koko tapahtumaan osallistumista ja siihen valmistautumista valitettavasti varjosti todella kovat työkiiret, jotka sijoittuvat aina kevääseen. Kaikessa mahdottomuudessaan olen tehnyt pitkiä työpäiviä ja vapaa-aikaa ovat lisäksi täyttäneet lasten harrastukset kuten juuri maastokisoissa alkanut yleisurheilukausi ja meidän vanhempien yhteinen harrastus eli kuntopesis on juuri startannut ja joukkuejärjestelyt vaativat nekin aikansa. Olin lupautunut vielä ohjaamaan lasten yleisurheilevaa iltapäiväkerhoa, aina kuin ehtisin, joten nämä viimeiset viikot ennen HCR:ää ovat olleet stressin siivittämiä ja mietinkin, että mitenkähän selviän tästä kaikesta.

  

 Juoksukaverin kanssa matkaan

Olin lähdössä yhteislinja-autokuljetuksella kohti Helsinkiä ja mukaani oli tulossa juoksukaverini Annika. Olimme suunnitelleet juoksevamme yhdessä, koska Annikalla on rautainen kestävyys, mutta minulla on (vielä) hieman nopeampi vauhti ja vauhtikestävyys, voisimme siis tukea toisiamme. Olimme tehneet pari reilun kympin lenkkiä yhdessä, jossa juoksimme kevyesti hieman alle 5min/km-vauhtia ja päätimme laittaa itsemme samaan lähtöryhmään. Laitoimme tavoiteajaksi 1.41, vaikka todellisuudessa lähdimme tavoittelemaan noin 1.45 aikaa. Tuon pitäisi tulla sillä noin 5 min/km-vauhdilla. Annikalle se olisi ennätys, itselleni ei mutta näin toiskuntoisena ja vähän juosseena joutunen hyväksymään tosiasiat ja toivomaan, että ennätykset ovat jossain edessäpäin..

Minä ja Annika - juuri ennen lähtöä

 Yhteiskyydityksellä perille

Lähdin matkaan yhteiskyydityslinja-autolla ja se oli vaivaton tapa matkustaa, sillä linja-auto otti kyytiin matkalta ja eteni yhden paussin taktiikalle aina Olympiastadionin viereen parkkiin. Linja-autosta löytyi tuttuja juoksijoita eri juoksutapahtumista ja vähän tuntemattomimpiakin juoksijoita. Yhdessä oli kiva vaihtaa kuulumisia ja käydä läpi juoksutaktiikoita. Linja-automme oli perillä Helsingissä vasta puoli yhden maissa. 

Uutta ja ihmeellistä

Vaikka juoksunumerot olikin jaettu jo alkumatkasta bussissa, tuntui että aikaa ei kauheasti expoiluun kisahallissa ollut sillä paikka alkoi hiljentyä ohjelmasta. Ehdimme kuitenkin tutustumaan tarjontaan, vaikka jännityksen sekaisissa fiiliksissä en kyennyt sovittelemaan saatikka ostamaan itselleni mitään. Olisin tarvinnut toki uudet juoksukengät, pirteämpiä juoksuvaatteita ja juoksuvyön, mutta niiden hankkiminen jäisi hamaan tulevaisuuteen. Aikaa meni vaatteiden vaihdon kanssa säheltämiseen ja loppujen lopuksi taisimme vaihtaa ne Töölön kisa-hallin suihkutiloissa, sillä saimme jättää tavarat siinä lähistöllä parkissa olleeseen autoon.  Kaikki oli minulle ensikertalaisena uutta ja ihmeellistä, vaikka linja-autokuski ystävällisesti ohjasikin käsimerkein meitä aina lähtemään oikeaan suuntaan. Minun oli tarkoitus treffata vihdoinkin Juoksuaskeleet -Satu, mutta viestittelyistä ja soitostakin huolimatta aikataulut ja askelmerkit eivät vaan yksinkertaisesti kohdanneet. 

HRC.fi

Missä kaikki ihmiset ovat?

Ennen lähtöä ihmettelimme ihmisten vähäistä määrää Töölön kisa-hallilla ja itse lähtöaukealla. Olimme lähdössä matkaan toisessa lähtöryhmässä ja ihmiset alkoivat valua aukealle vasta vähän ennen lähtöä. Ei niitä minun mielestäni niin paljon silti ollut. Ihan kuin vähän isommassa juoksutapahtumassa. Syy ihmisten vähyyteen johtui tietysti porrastetuista lähdöistä ja niinpä koko ajan tuntui vähän ihmeelliseltä uskoa, että täällä olisi vajaa 10 000 ihmistä juoksemassa samaa kierrosta. Positiivista oli tietysti se, että oli tilaa ja mahtui liikkumaan. 

Viime hetken tunnelmat

Kävimme verkkailemassa uimastadionin luona ja pääsimme näkemään Martinan treeniryhmän viimeistelyt ennen h-hetkeä. Verryttelimme vähän ja kipaisimme sitten lähtöaukiolle, jossa meidän juoksukaverimme Anna yllätti meidät tulemalla moikkaamaan. Anna oli tullu Helsinkiin jo edellisenä päivänä ja viettänyt laatuaikaa itsekseen. Nyt hän odottelisi vielä jonkin aikaa ruskean ryhmän lähtöä. Meidät oranssit oltiin jo kutsutte lähtöalueelle. Niin jännää.. Kohta alkaisi ensimmäinen HRC:äni...

Tulee taas niin pitkä postaus, että pakko kirjoittaa loppuosa erikseen.. Jatkoa seuraa.. =)