Paljasteluhaaste: "Näytä mulle sun varpaat"

Haaste vastaanotettu. Paljastelu alkakoon: minun varpaat 

Varpaat tai tuttavallisemmin jarpaat, eivät koskaan ole saanut kehossa ansaitsemaansa kunniaa. Pakko myöntää, etten pystyisi yhtä hyvin toteuttamaan rakkaita liikuntaharrastuksiani, jos minulta puuttuisivat varpaat.
( Ainakin kaikki, sillä pikkuvarpaanhan sanotaan olevan nykyihmiselle hyödytön ja sen uskotaan surkastuvan ajan mittaan kokonaan pois.) Silti olen tainut laiminlyödä niitä lähes koko elämäni. Varpaani kuuluvat jalkoihin, jotka elivät ensin aikuisikäisenä koossa 39, kunnes raskauksien jälkeen ne suurenivat kokoon 40 ja 40 2/3. Tietysti nämä koot riippuvat vähän kengistä, mutta nyt koko on noin 40. Varpaani olivat lähes huomaamattomat ensimmäiset kaksi vuosikymmentä kunnes 20-vuoden taivalluksen jälkeen kynsissä löytyi kovettumia ja epämuodostumia. Kynnet tutkittiin ja niistä otettiin näytteet, mitään sientä tms. ei löytynyt vaan varpaankynsieni epämuodostumat johtuvat juoksuharrastuksestani. Nice.

Varpaiden paljastaminen ei ole minulle helppoa, sillä ne eivät ole kauniit. Ne ovat kärsineet kovia ja kuvausta varten ne täytyy stailata (lue:lakata).  Olen antanut itseni ymmärtää, että useat juoksijat kärsivät erilaisista varpaiden kynsiin liittyvistä ongelmista, ainakin kosmeettisista sellaisista. Lapseni leikkivät toisinaan lääkäreitä ja tutkivat varpaitani vuorotellen ja jalkopäästä kuluu jokaiselle varpaalla oma kommentti. -Oho! -Yök, kamala! -Ihan ok. -Ihan ok. -Kamala!! Haastetta varten minun oli siis ihana pakko lakata kynteni, sillä en voisi esiintyä ilman lakkaa julkisesti. Varpaankynteni ovat niin kovia kokeneen näköiset, että pakko suojata ne katseilta. Toinen ukkovarpaan kynsi on puoliksi irti. Kakkosvarpaitteni kynnet ovat paksuuntuneet ja niiden alle kertyy usein verta, joka tekee kynsistä mustan väriset.  Kolmos- ja nelosvarpaat ovat toistaiseksi pysyneet kynsiltään kunnossa. Pikkuvarpaan kynnet ovat aivan röpelöiset, eivätkä juuri kasva ja ne halkeavat toisinaan keskeltä kahtia ja loppujen lopuksi irtoavat - ensin toinen puolikas ja sitten toinen. Varpaankynteni eivät juuri kasva, joten joudun leikkaamaan niitä todella harvoin. 

Minulla on ollut vaivasenluu oikeassa jalassa lapsuudesta alkaen. Se on alkanut vaivata vasta tänän vuonna kun lenkkarini eivät vaimentaneet tarpeeksi päkiään kohdistunutta iskua. Nyt minulla on tarpeeksi iskuavaimentavat kengät ja vaivasenluu saa olla rauhassa. Pitäisin mielelläni kauniita kenkiä kuten ballerinoja ja korkokenkiä, mutta nykyään jalkani kestävät huonosti korkkareita. Voin saada yhden päivän korkkarikävelystä toisen patin vaivasenluuni viereen.  Onneksi lenkkarit ja tennarit ovat tänä päivänä niin kauniita, että niitä voi pitää vaatteiden kuin vaatteiden kanssa. Ainakin melkein.

Ilmeisesti ensin paljastelun arkaan maailmaan varpaineen astui Suttastiina, joka esitteli varpaansa ja uteli myös muiden varpaiden historiaa. Suttastiinan asettamaan varvas(-väli)kysymykseen tarttui Poppis joka innostui kertomaan varpaistaan ja vähän väleistäkin blogipostauksessaan. Tietysti paljastelun lopuksi toivottiin lisää paljaita varpaita kehiin ja haaste heitettiin kolmelle muulle bloggaajalle ja yksi heistä oli pilkkujen kanssa juokseva Raita. Omassa postauksessaan Raita laittoi myös hyvän kiertämään ja paljasteluhaaste heitettiin myös minulle, kiitos siis siitä. Minä haluaisin puolestani heittää paljasteluhaasteen seuraaville juoksubloggaajille: 

"Näytä mulle sun varpaat"-haastetut:

Juokseva lääkäri: Apple a day

Kirmaava Kirsi: Endorfiineja

Juoksukenkien kuljettama: Lenkkareiden viemää

Jos sinua ei vielä ole haastettu paljastelemaan varpaitasi ja haluat osallistua, ota ihmeessä haaste vastaan. Kirjoita postaus tai vaikkapa "Oodi varpaalle". Tule vinkkaamaan kommenttikenttään, kun postaus on valmis, niin tulen lukemaan varpaistasi. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille!