Minustako aikuisurheilija?


Se oli yksi kolea ilta elokuun alkupuolella Sastamalassa. Olin perheeni kanssa poikani yleisurheilukilpailuissa, kun viime talven juoksutreenikaverini naapuriseurasta tuli moikkaamaan ja kyseli samalla tietysti juoksukuntoani. Kerroin jalan olevan parempi, mutta edelleen on toisinaan tuntemuksia aamuisin. Juoksemaan pystyn, mutta harjoittelemaan en.. Hän kysyi, pystyisinkö lähtemään hänen ja yhden toisen juoksijan kanssa Tampereelle elokuun lopussa järjestettävään Suomen Aikuisuheiluliiton  maantiekympin SM-kisoihin. ..Mitäh?

Ensin ajattelin, että en todellakaan pysty. Mutta sitten kaverini selitti, että juokkuesarjoissa ei ole paljon osallistujia, joten SM-joukkuemitali olisi lähes varma saalis, kunhan kaikki juoksevat maaliin. Kyllä SM-mitalin mahdollisuus sai minut riskeeramaan kuntoutusaiheessa olevan tai jopa olevat jalkani ja lupauduin mukaan sillä ehdolla, että hän ei saa houkuteltua joukkueeseen ketään muuta juoksijaa.
Itseasissa ajattelin tänä vuonna ensimmäistä kertaa jo kevättalvella  liittymistä seuraan, joka olisi Suomen aikuisurheiluliiton jäsen, jotta voisin osallistua ns. veteraanikisoihin.( Aikuisurheiluliitto on entinen Veteraaniurheiluliitto tai niin ainakin ymmärsin että nimi olisi vaihtunut ) Sarjoja on nykyisin kolmekymppisistä ylöspäin, joten se tuntui mielenkiintoiselta mahdollisuudelta. Idean ajatuksiini sain  Juoksuttaa -Pian blogista, jossa hän pohti aikeitaan osallistua keväällä SAUL:in SM-puolimaratonille. Itsekin mietin olisiko minusta osallistamaan samoihin kisoihin. Katselin myös yleisurheilu yleisen sarjan luokkavaatimuksia ja huomasin, että naisten C-luokkarajat olisi hyvinkin rikottavissa: 3000m 12.30, 10000m 45.30, puolimaraton 1.40.00 ja maraton 3.45.00. Nekin sopisivat erinomaisesti seuraaviksi tavoitteikseni ja saisipa seuranikin pari pistettä jos onnistuisin rajat rikkomaan. Pohdintani jäivät, koska lasteni edustama seura ei ole SAUL:n jäsen, enkä tohtinut liittyä vielä naapuriseuraankaan. Lisäksi jalkani alkoi oirehtia huhtikuun alkupuolella ja sen enempää ei tarvinnut kilpailuja miettiä.. kunnes minut "ylipuhuttiin" yhtenä elokuisena iltana..

Viikko sitten laittelin viestiä juoksukaverilleni ja kyselin joukkueen tilannetta. Ei olllut kuulemma muita ilmaantunut. Minun olisi siis pidettävä lupaukseni ja lähdettävä mukaan. Ensimmäisenä tunteena oli epätoivo, siitä miten huonossa kunnossa olen. Toiseksi mietin jalkojani, että mahdanko päästä maaliin, jos muutaman kerran juostessa vihlonut vasen nilkka alkaa taas oireilla. Jazz-hölkässä sain pistävän kivuna nilkkaani, jonka sain loppumaan muuttamalla askellustani. Mutta kuinka kauan askelmuutokset toimivat.. No, edessä olisi siis viikko aikaa valmistautua koitokseen. Apua!

Sitten piti aloittaa itse valmistautuminen..  

Viime viikon sunnuntaina, eli tasan viikko ennen h-hetkeä, venyttelin 30 minuuttia ja lähdin taas tapani mukaan tekemään "onko minusta enää mihinkään juoksun". Taas hieman viisaanpana voin sanoa, että jos teen näitä lämmittelemättä kovempaan vauhtiin juoksuja vielä, niin en kohta juokse ollenkaan. Lähdin siis kotipihasta juoksemaan tuttua kuuden kilometrin lenkkiä ja kokeilemaan saanko pidettyä vauhtia yllä. Lähdin ensin rennosti, eka kilsa 5.05/km ja sitten aloin kiristämään. Huomasin, ettäilman lämmittelyä juoksu alkaa kulkemaan luonnollisesti vasta noin 3 km:n kohdalla. Siinä vaiheessa alkoikin loppua sitten kunto.. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Kun vielä tajusin juosseeni täysin lämmittelemättä ja verryttelemättä, epävarmuus itkeäkö vai nauraa itselleen vain lisääntyi.. Tämä oli hyvä osoitus siitä, kun mieli kaipaa kovempaa juoksua, siinä ei järki pysy vaan mukana. Mutta kyllä minä vielä pääsin alle 5min/km, joten olin toiveikas seuraavan viikon sunnuntaita ajatellen. Kilometriajat olivat 5,05, 4,54, 4,52,  4,48, 4,55 ja 4,45. =)

Maanantaina pidin lepopäivän ja kävelimme koiran ja polkupyöräilevän tyttäreni kanssa. 

Tiistaina minun piti lähteä koiran kanssa palauttavalle pienelle 4,5 km:n juoksulenkille, sillä epäilin että jaloilleni sopii nyt toilastilassa lyhyet lenkit. Tyttäreni karkasi kuitenkin  mukaan ja lenkistä tuli 3,8 km:n mittainen superkevyt lenkki.

Keskiviikkona kävelimme taas porukalla.

Torstaina päätin viisastua edellisestä sunnuntain lämmittelemättömästä teholenkistä ja nyt tein kaikki "oppikirjan mukaan". Verryttelin noin 1,5km 6-7min/km-vauhdilla ja pysähdyin venyttelemään pururadan alkuun. Venyttelyn jälkeen juoksin 5 x 100m rentoja aukaisuvetoja hölkkäpalautuksella. Sitten venyttelin lisää ja päätin juosta. 3 x 1000m 3-4min palautuksilla. Kun vedot juostaisin pururadalla, päätin yrittää saada vedot menemään alle 5min/km ja keskittyä rentouteen ja juoksutekniikkaan. Vedot onnistuivat tavoitteiden mukaisesti ja juoksin loput 1,5km lenkistä verrytellen 6-7min/km.. KUNNES.. Puoli kilometriä ennen kotia eräästä risteyksestä eteeni kiilasi miesjuoksija, joka kiihdytti vauhtiaan ihan selvästi tavoitteenaan pitää minut takanaan. No arvaatte varmasti lopun..?! Vastasin sanattomaan kilpailukutsuun ja päätin pitää etäisyytemme muutamassa askeleessa. Joten urheilukelloni näytti kilometrivauhdiksi jo 4.30min/km.. ennen kuin mies katsoi pari kertaa taakseen, hiljensi hieman vauhtiaan ja kääntyi seuraavasta risteyksestä ja minä jatkoin matkaani kotiini kihisten kiukusta, kuinka helposti mieli lähti taas mukaan kilpailuun... ARG!!

Perjantaina pidin lepopäivän, emme kävelleet pieniä koiralenkkejä enempää. 

Lauantaina lähdin tyttäreni  ja koirani kanssa lenkille juoksemaan tutun 3,8 km:n lenkin sitä 8min/km-vauhtia.. Normaalisti olisin ottanut aukaisevia vetoja, mutta tämä ryhmän mukana päätin vain hölkätä ja jättää vedot sunnuntaille.

Siinä se on, selkään kiinnitettävä numerolappu, joka kertoi osallistujan sarjasta - punainen 30! Toinen lappu kilpailunumeroineen tuli sitten etupuolelle.


Sunnuntaina olin sitten niin valmis kun vain voin olla.. siitä sitten enemmän itse kisaraportissa. =)

2 kommenttia

Satu kirjoitti...

Haha ihana postaus kaikkine tunnevivahduksineen. :) Ja oi vitsit, jäänkin odottamaan rapsaa sunnuntaista!

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Kiitos, Satu!

Minulla kyllä riittää tunnetiloja urheilun ja liikunnan suhteen. =) Mukavaa, että kilpailukertomukseni kiinostavat.. =) Odotan innolla sinun kilpailujasi ja niiden raportteja, sillä olet kovassa kunnossa.. =)