Tampere Countryside marathon - osa 2



....jatkuu.... PAM! 

Sitten lähdettiin matkaan. Puolimaratonin ja Myllynlenkin juoksijat starttasivat yhdessä samaan aikaan. Maratoonarit olivat lähteneet matkaan jo aiemmin. En osannut ollenkaan arvoida, mitä aikaa lähtisin tavoittelemaan. 12,5 km matkaan arvioin, että jos juoksen superhyvin tulen alle tunnissa maaliin. Juoksu olisi ihan hyvä, jos saan kilometrinopeuden pysymään 5min/km tai alle. Olinhan ollut taas jonkin aikaa juoksematta ja kävellyt ja valmistellut jalkaa tätä tapahtumaa varten. Juoksukunto on onnistunut tippumaan parhaasta terästään ja olo oli väsynyt huonosti nukutun yön vuoksi. Sitten totesin paikan päällä, että paras juoksuvaatetus olisi ollut nirunarutoppi ja lyhyet juoksushortsit. Minun ongelmani juoksukisoissa on aina se, että aloitan liian kovaa. Yleensä ensimmäisillä kilometreillä kilometrivauhti keikkuu 4.00-4.20min/km välillä, vaikka en todellakaan jaksa pitää tuollaista vauhtia pitkään. Alku vaan tuntuu aina niin kevyeltä. Tänään olin päättänyt aloittaa 4.45-5.00min/vauhdilla ja kiristää sitten loppua kohti. Hahaa, jokainen tuon reitin juossut tietää, että loppua kohti kiristäminen ei onnistu ihan helposti. Minulta ei onnistunut.

Kuva Roosa Näppilä - juoksemaalla.fi


"MYLLYNLENKIN REITTIKUVAUS

12 kilometrin Myllylenkin lähtöalue on samassa paikassa kuin maratonin ja puolimaratonin eli Viitaniemen tilan läheisyydessä. Reitti lähtee hiekkateitä kohti Kaakkolammia. Matka jatkuu tästä noin kilometrin verran pikitiellä mutta Pulesjärven pohjoispäädystä poiketaan takaisin sorateille joka jatkuu Pohtolan kylään asti. Tästä käännymme Viitapohjan tielle ja suuntaamme takaisin Viitapohjaan noin 5 kilometrin verran vaihtelevissa maalaismaisemissa. Maali sijaitsee Viitaniemen tilan läheisyydessä. Reitistä yli puolet on pehmeää hiekka- ja sorateitä. " Tämä pätkä on napattu suoraan järjestäjän nettisivuilta .  

Laitoin tähän kohtaan reittikuvauksen, sillä rehellisyyden nimissä -Minulla ei ole mitään muistikuvia siitä, mitä matkan varrella oli. Muistan vaan miettineeni.. "-Taas ylämäki!" Asfalttiosuuksilla keskityin vaan pitämään juoksun jotakuinkin kunnossa ja tuijotin ilmeisesti tietä. Soratiellä juostessa havahduin kerran miettimään, että missä ne hienot maisemat oikein ovat. Juoksin melko alkupäässä ja edelläni juoksi 2-3 naista. Yritin keskittyä juoksuuni ja pitämään naiset näköetäisyydellä, ehkä jopa kirimään eroa. Eron kiriminen ei onnistunut, sillä minulla oli hirveän kuuma. Mieletön kiitos järjestäjille siitä, että Myllyn lenkin varrellakin oli jopa kolme juomapistetta. Ennen kilpailua ihmettelin moista - enää en ihmettele. =) Pari ensimmäistä kilometriä ilman nestettä tuntui todella vaikealta. Ensimmäisellä juomapaikalla olin jo niin nääntynyt, että pysähdyin juomaan rauhassa. Otin vahingossa urheilujuomaa ja seuraavat kilometrit olivat yhtä tuskaa, jossa urheilujuoma sai oloni entistä tukkoisemmaksi. Ensi kerralla aion ottaa käteeni juomapullon ja juoda siitä aina välillä. 
Naiset kääntyivät lopulta puolimaratonin reitille ja jatkoin matkaa tuskissani yksin. Seuraavalla juomapisteellä otin vettä ja olo virkistyi saman tien. Vähän aikaa sain nauttia virkeästä olosta, kunnes mäkien nouseminen alkoi taas tuntua jaloissa ja vauhti hiipui. Olin aivan ymmälläni vauhdeista, koska viime vuonna juoksin puolimaratonin, jossa tuli täysi väsymys ja se epäonnistui. Silti 21 kilometrin matkalla keskivauhti oli 5.02min/km ja täällä juostiin nyt ihan pohjalukemia. Juoksen siis harvoin kisoissa yli 5.00min/km-vauhtia. Yllätyin tullessani viimeiselle juomapaikalle Myllyn lenkin ensimmäisenä naisena. Olo oli niin tukala, että tiesin että en pysty pitämään edes tätä vauhtia yllä. Odottelin vain milloin ihmiset rynnistävät kilvan ohi ja toivoin jaksavani omin jaloin maaliin. Kiitin myös onneani, etten ollut laittanut sykemittaria, sillä se olisi varmasti poksahtanut hurjista lukemista halki. 

Varmaan joskus 10 kilometrin paikkeilla minut ohitti naisten sarjan voittaja. En vaan pystynyt pysymään vauhdissa. Muistan kuinka itselleni kaikista vaikein kilometri oli juuri tuon ohituksen jälkein 10-11 ja sen olenkin juossut kaikista hitaiten 5.41. Muistan katsoneeni noin viisi kertaa urheilukellooni ja odottaneeni kilometrin täyttymistä ja viimeisen kilometrin alkamista. ..10.20.. 10.250.. 10.450.. 10.7.50.. 10.975.. Onneksi minulla oli gps-urheilukello mukana, muuten en olisi luottanut itseeni ja siihen että tämä reitti vielä joskus loppuu. Ja hei, minähän juoksin vain reilun kympin...



kilometriajat

1.kilometri 4.51
2.kilometri 4.50
3.kilometri 5.06
4.kilometri 5.25
5.kilometri 5.18
6.kilometri 5.27
7.kilometri 5.15
8.kilometri 5.13
9.kilometri 5.33
10.kilometri 5.25
11.kilometri 5.41
12.kilometri 5.22






Sinnittelin viimeisen kilometrin ja näin edelläni juoksevan naisen koko ajan. Olimme ehkä loppusuoralla yhtä aikaa.. eri päissä vain.. =) Loppuajakseni tuli 1.05.09- 5,13min/km -Huh, huh! Olin maaliintullessani aivan poikki. En edes huomannut, että maaliintulleita kuvattiin. Myöhemmin olen ihastellut muista blogeista hienoja maaliintuloposeerauksia. Itse en olisi kyennyt mihinkään irvistyksestä poikkeavaan. Olo oli vaan ihan.. hirveän .. helpottunut.. että pääsin maaliin.





Kuva: Roosa Näppilä - juoksemaalla.fi


..tarinaa tuli taas niin paljon, että päivän loppuosuus ja tapahtumaan perehtyminen tulevatkin sitten osassa 3. Pelkkä kirjoittaminenkin alkoi hengästyttää.. Mutta välillä on todellakin hyvä ottaa itsestään kaikki mehut irti ja haastaa itsenä kunnolla.. Omalla kunnolla nimittäin.. Minä huomasin, että tätä kuntoa pitää kehittää paljon mäkijuoksuun sopivaksi..

Jatkuu osassa 3..



7 kommenttia

Raita / Lenkillä pilkkujen kanssa kirjoitti...

Huh, on tainnut olla aika raskas reitti! Hyvin vedetty! :)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Raita!

Todellakin tuntui jaloissa tälläisella "tasamaan asukilla". Mutta mitäpä teki Juoksuaskeleet -blogin Satu..?! Juoksi huimaa vauhtia.. tuleehan hän mäkien keskeltä, Savon sydämestä. Siellä ei voi mäkijuoksulta oikein välttyä. Mutta tämä toimii erinomaisena kuntohaasteena itselle. Ensi vuonna täytyy juosta sama reitti ja saada parempi aika. Sitten seuraavana vuonna voi siirtyä puolimaratonille.. Tapahtuma oli niin mukava, että pelkästään sen takia kannattaa mennä uudestaan! Tulethan Raita sinäkin ensi vuonna? =)

Hanna / Sporttaillaan kirjoitti...

Marikaaaa... en ymmärrä negatiivista sävyä! Sähän vedit sikahyvin!!! Ei tuo reitti ollut helppo kenellekään!! ONNEA kakkossijasta ja upeasta juoksusta! Sun on syytä olla tyytyväinen!!! :)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Hannaa.. =) .. Minusta vain tuntui IHAN KAUHEALTA .. Pelkäsin että jalat eivät kanna maaliin.. Mutta maalissa olo alkoi olla jo toinen.. =) Kiitos onnitteluista! Jeee ! Olet oikeassa, AINA kannattaa löytää kiitollisuuden ja tyytyväisyyden aiheita. =) Olen ottanut mallia sun ja Satun onnellisesta ja tyytyväisestä elämänasenteesta. =) Kiitos esimerkistä. Olette mahtavia! =)

Satu kirjoitti...

Hei mä oon just täysin samaa mieltä Hannan kanssa. Reitti oli haastava, ja helle teki siitä entistä haastavamman. Positiivisuutta!!:) Nyt seuraavalla kerralla pakotat itsesi aloittamaan rauhallisemmin, jotta jaksat kiriä lopussa. 12 kilsaa on kuitenkin pitkä matka, ja jotkut 4min/km vauhdit kuuluu kyllä cooperin juoksuun tai pikavetoihin. Juoksu on aina mielekkäämpää, jos juoksee hyvältä tuntuvaa vauhtia.. Näin minä oon nämä vuodet mennyt ja tulen menemäänkin. :) Oikein hyvää kesän jatkoa ja iloa lenkkipoluille näin kelien jo mukavasti viilentyessä.

poppis | pikkuliten kirjoitti...

Sullahan oli aikamoinen kisavauhti päällä! JAksoit sisukkaasti pitää juoksua yllä, vaikkei olisi huvittanutkaan. Olet kyllä aikamoinen vipeltäjä <3

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Satu.. Kiitos taas tsemppaavasta kommentistasi! =)

Mulla on vain näitä "haasteita".. En osaa aloittaa hitaasti, mutta tässä kisassa juoksin jo ensimmäisen kilsan puoliminuuttia normaalia alkuvauhtia hitaampaa. Keväällä meni noin kympin juoksut 4.30min/km. Tietysti nyt en ole niin hyvässä kunnossa, mutta minun juoksuuni on aina kuulunut sellainen "kaikki irti"-mentaliteetti parasta suoritusta tavoitellen. En todellakaan ole hellejuoksija.. Viileä kevät ja kolea syksy taitavat sopia minulle parhaiten. =) Syksyä odotellessa.. =)