Pystyykö kipuilevalla jalalla juoksemaan?








Menin pelon sekaisin tuntein perjantaina naprapaatille näyttämään jalkaani ja kertomaan kivuistani. Kerroin, että olisin niin mielellä juossut seuraavana päivänä Karhu-viestissä. Joukkuekaverini olivat nimittäin luvanneet odottaa perjantain naprapaatin käytiäni ennen kuin hankkisivat tilalleni uuden juoksijan. Lauantain Karhu-viesti olisi itselleni kuudes kerta kyseisessä tapahtumassa. Eka osallistumiseni taisi olla vuonna 2008 noin puoli vuotta esikoiseni syntymän jälkeen. Ja olin juossut muutaman lenkin vuoden juoksemattomuuden päälle.. sen jälkeen oli muutaman vuoden tauko ja 2013 vuodesta asti olen ollutkin mukana taas joka kerta. Ihan vain, että ymmärtäisitte, miten paljon vaan tahdon osallistua tuohon tapahtumaan. 







Kaiken piti ollakin hyvin juoksemisen kannalta, kunnes nilkkani alkoi vihloa juostessa puolitoista viikkoa ennen Kerhu-viestiä (täällä) Aluksi toivoin ajan ja levon parantavan jalkani, mutta vihlovaa kipua tuntui silloin tällöin kävellessäkin. Kipu tuntui vasemman jalan kehräsluun kohdalla. Kun Karhu-viesti alkoi lähestyä ja kipu edelleen ilmaantui juoksuyrityksissä, muutuin epätoivoiseksi. Taasko minulle tulee jokin vamma ja juuri sain entisen kipuilun pois alta. Aloin googlettamaan oireita ja sain selville, että syyvaihtoehdot kivulle olivat niin lieviä, että ne voisivat olla hoidettavissa ennen maantieviestiä. 



Vaihtoehtoina pidin nilkkalukkoa, hermopinnettä tai kehräsluuhun hankaava jänne. En todellakaan tiennyt miten näitä voitaisiin hoitaa, mutta olin lukenut, että nilkkalukon voisi napsauttaa parissa minuutissa kohdalleen. Naprapaatin luona esittelin vaivani ja teimme erilaisia liikkuvuuskyvyn arviointeja ja perehdyimme nilkan ja jalkaterän liikkuuvuuteen. Kipua ei tuntunut ollenkaan vastaanotolla, vain silloin kuin yritin juosta paikallani. Naprapaatti sanoi, ettei kyseessä ollut nilkkalukko vaan enemmänkin löysä nilkka. Minulla on myös madaltuneet holvikaaret jaloissa ja ne tarvitsisivat tukipohjallisisten teettämistä. Jalkaterässäni ei ollut ollenkaan näkyvisssä turvotusta , joten syynä lienee jänneperäinen kiputila. Kipuileva jänne on sama, joka tulehtuu myös planteerifaskiitissa. Nyt se oireilee tietyssä nilkan asennossa, kuormituksen ollessa normaalia kovempi. Vaiva ei sinänsä olisi vakava, mutta se on kipeä ja ketkumainen. Jänne- ja nivelperäinen kiputila yleensä häviää levon ja kuntoutuksen avulla 6-8-viikossa.



Juoksua kannattaisi vähentää, että toipuminen nopeutuisi. Mutta enhän minä ole juossut hirveästi muutenkaan.. No sainko juoksuluvan?! Yllätyksekseni naprapaatti antoi luvan juosta seuraavana päivänä, jos kestän mahdollista kipua. Voisin käydä kokeilemassa juoksua illalla ja jos tuntuu siltä,että kestän jalan kipuilut myös seuraavana päivänä, niin voin juosta. Naprapaatti neuvoi ja teippasi minulle kinesioteippauksen nilkkaan ja suositteli ottamaan Buranaa ennen ja jälkeen kisasuorituksen. Olin ihan ihmeissäni, siitä että kivun kanssa voisi ihan kisata. Kävimme vielä läpi kuntouttavien liikkeiden sarjat ja sovimme seurantakerrasta. Sitten kävelin nopeasti autoon viestittelemään joukkuekavereilleni, että: 

Sain juoksuluvan, nyt täytyy vielä testata lenkillä, että kestääkö jalka juoksua ja sietääkö pää kipua.

Kotona lähdin kokeilemaan juoksua kevyelle 6 km:n lenkille. Ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen alkoi erikoiset tuntemukset vasemmassa jalkaterässä ja kipu säteili pikkuhiljaa koko jalkaa nilkasta alaspäin. Puolentoista kilometrin kohdalla tuntui, kuin jalka olisi ollut "krapulassa".  Olin pari kertaa jo pysähtynyt ja kyyneleet vierivät silmistä.. Jos tämä on sitä kipua, niin en kyllä kestä tätä. Sitten avasin lenkkarin nauhoja ja hieman helpotti. Kunnes tajusin, että jalkateräri ei tavallaan saa happea eli teippaus on liian kireällä. Sitten avasin kengän ja revin teippiä jalkapöydän päältä pois, että kipu hellittäisi. Poltteleva kipu hävisi kokonaan! Loppu juoksumatka sujui hyvin, tosin nilkkaa vihlasi kaksi kertaa ja toisella kerralla tunsin kuinka paino siirtyi nilkalle ja tavallaan ennakoin vihlaisun. Tulin kotiin lenkiltäkin sekavin fiiliksin. Jalka tosiaan kestää juoksua, mutta kestääkö mun pää tätä epävarmuutta. Uskallanko lähteä mukaan juoksemaan joukkueeseen, jonka kisakokemus, aika ja sijoitus tarvitsevat jokaisen osuuden juoksijan ehjänä vaihtoon.



Jalka teipattuna lenkin jälkeen ja teippauksen "happirako" .

Ihmeellistä oli miten hienosti kinesioteippaus tukee vamma- ja kipukohtaa ja kuinka hyvältä juoksu tuntuu teipattuna. Itselleni tämä kinesioteippaus on erittäin ajankohtaista ja siitä kirjoittaa myös Anne
. Kannattaa käydä lukemassa! Oletko sinä käyttänyt kinesioteippauksia? Oletko teipannut itse vai missä sinua on teipannut? Oletko tuntenut hyötyväsi teippauksesta?

Minä suuntaan nyt kinesioteippiostoksille ja kirjoittelen Karhu-viestistä seuraavaksi. Pysy kuulolla! Mahtavaa torstaita kaikille! =)




7 kommenttia

Sini /luontoloinen kirjoitti...

Teippauksesta ei ole kokemuksia mutta piti tulla kommentoimaan tuota kipuosiota. Kuten varmaan olet kuullut niin minullahan on ollut vasemman jalan kanssa ongelmia vuodenvaihteesta saakka. Virheasentoa on nyt saatu korjattua ja jäsenkorjaaja antoi juoksun suhteen tällaiset ohjeet: aloita lyhyestä ja juokse vaikka vähän sattuisi. Siellä on nyt ihan uudet kohdat rasituksen alla jalan asennon muuttumisen vuoksi ja kestää aikansa että ne tottuvat juoksuun. Olen noudattanut tätä neuvoa vaikka pää sanoisi muuta, ja kiputilat on tulleet ja menneet eri puolilla jalkaa. Tuntuu jotenkin hassulta kun on tottunut ettei kipeällä jalalla saisi juosta, mutta ilmeisesti siihenkin on poikkeuksia. :) Toivottavasti sun kinttu toipuisi pian ja pääset taas kunnolla treenaamaan!

Salla kirjoitti...

Mahtavaa, että pääsit juoksemaan! Ja onnittelut vahvasta juoksusta! Minä juoksin myös, vaikka jalat olivat myös ennakkoon todella tukkoiset ja takareidet kirrasivat niin, että mietin jo keskeyttämistä. No eihän sellaista viestissä tehdä!! Mutta juokseminen oli kamalaa ekaa kilsaa lukuun ottamatta. Ja nyt pakarassa on sellainen jumi, että oikea jalka on koko ajan puutunut. Menen ostamaan tänään sellaisen Fascia-pallon, kun löysin tuolta sormilla painelemalla sen kipukohdan, joka säteilee koko jalkaan. Luultavasti menen myös naprapaatin juttusille, josko sieltä saisi vielä lisäapua. -- mä luulen että meidän on sovittava ihka oikeat juoksutreffit johonkin kohtaan, että tosissaan nähdään! ;)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Sini!

Kiva kun tulit kommentoimaan. =) Minullakin oli tuo (harha-)luulo, että kivun kanssa ei ikinä saa juosta, mutta toisinaan saakin. Tosin mulle sanottiin, että ei se nyt hyvää tee, mutta ei vahinkoakaan. Ja sanottiin, että treeneissä voi juosta, kunnes jalka kipuilee ja sitten täytyy vaihtaa kävelylle.. En ole vielä uskaltautunut lenkille, tänään pitäis mennä.. Mutta minun täytyy joka päivä treenata noita pieniä jalkateränlihaksia vahvistavia liikkeitä..

Toivotaan, että saat jalkasi kuntoon pian! Mullakin tää taitaa olla loppuelämän kestävä kuntoutus..

Tsemppiä treeneihin! =)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Salla!

Oli kiva juosta ja sinäkin pääsit juoksemaan! Harmi, ettei kisa mennyt sinulta hyvin ja jos juokseminen on kamalaa, niin se todella on kamalaa. Minunkin täytynee ostaa fasciapallo. Tai itseasiassa naprapaatti ehdotti ihan golfpallon käyttöä jalkapohjan hieronnassa. Nyt etsin hierontapallon ja lähden kinesioteippiostoksille.

Etsin sinua ahkerasti Karhu-viestissä. Olimme odottelemassa Karhu-hallissa ankkureiden saapumista ja näin joukkueesi juoksijat odottelemassa sinua. Sitten he kuuluttivat joukkueesi jäsenet ja mainitsivat parista huippujuoksijasta ja heidän saavutuksistaan. Luulin että olet kaarteessa juoksemassa loppukiriä, mutta olitkin jo maalissa. Yritin etsiä sinua joukkueesijäsenten luota. Mutta ei, seuraavaksi näin teidän miesten menevät yläkerran pukukoppiin, mutta sinua en havainnut.. Tosiaankin ne juoksutreffit täytyy sopia!

Laitahan jalka kuntoon niin kirmaat taas kuin varsa kevätlaitumilla. =)

Salla kirjoitti...

Ei ole todellista! :) Olin sitten kuitenkin vissiin juoksuendorfiinien vallassa, sillä hetken puhallettuani maalissa ne meidän joukkueen huiput tulivat maaliviivalle ottamaan vastaan ja sen jälkeen mentiin loppuporukan luokse. Jonkun aikaa siinä kentällä juteltuani ja juoksua kerrattuani lähdin myös yläkertaan suihkuun. Yritin kyllä katsoa ympärilleni, mutta siinä oli kaikenlaista touhottamista, hain muun muassa meidän mitalit, jotka viime vuonna jäi hakematta. Mutta olen näköjään kulkenut ihan laput silmillä. Ajattelin ehdottaa, että mentäisiin täällä päin johonkin samaan kisaan, jahka saan nyt tuon maratonin tuosta (toivottavasti) tahkottua läpi ja sä saat kirmattua sen puolikkaan! Kesällä on jos jonkinmoista hölkkää siellä ja täällä, voisi sopia jonkun ihan ennakkoon. Olis niin kiva nähdä! Olen muuten menossa juuri nyt tämän maratonohjelman toiseen kuntotestiin Helsinkiin, saa nähdä miten näillä koivilla pääsee :) maanantaina urheilulääkäri. Kirjoitan kyllä näistä kaikista aiheista vielä blogiinkin (karhu-viesti, jalkaongelmat, kuntotesti), mutta vähän aikaa kestää taas.

Anne kirjoitti...

Hieno juttu, että pääsit juoksemaan! Olen huomannut, että hoitohenkilökunnassa on selkeästi kaksi koulukuntaa. On niitä varovaisia, jotka kieltävät juoksun (tai muun liikunnan) siksi aikaa, että kipu on poissa. Ja sitten niitä, jotka anatavat luvan juosta, kunhan vaiva ei siitä pahene. Itse olen enemmän samaa mieltä jälkimmäisen porukan kanssa. :)

Satu kirjoitti...

Mä olen sitä mieltä, että kivun kanssa EI juosta ennen kuin kivun syyn on selvittänyt. Kuten sinäkin teit. Silloin syy on selvitetty ja saatu lupa juosta. Pahinta, että juoksee kivun kanssa, jos ei tiedä mistä se johtuu. Sillä voi saada vaa n pahempaa aikaan. Mutta toimit viisaasti, selvitit kivun syyn ja juoksit huikeen juoksun (mitä instasta katoin). Huippua! Toivon kuitenkin, että kipu aikanaan hellittää. Ihanaa viikonloppua!