Tampere Countryside Marathon - seuraava juoksukisa


Koko kesä on ollut yhtä haipakkaa ja juoksukilpailuja en ole ehtinyt ajatellakaan. Seuraavaksi juostaan kuitenkin Tampereen Teiskossa, Tampere Countryside Marathon - tapahtumassa. Matkaksi valitsin taasn 12 kilometrin pituisen mäkisen Myllyn lenkin. Viime kesänä se yllätti minut täysin kesälomareissun jälkeen ja nyt on vuorossa tismalleen sama tilanne. Olen lähdössä lomamatkalle ja kisaan tullaan päivän palautuksella reissusta. Silti yritän tosissani juosta peremman ajan kuin viime vuonna. Pitäkää peukkuja pystyssä, että niin käy?

LUKSUSTA

Tulethan sinäkin mukaan juoksemaan maalle? Käy kurkkaamassa juoksemaalla.fi ja löydät paljon kivoja kuvia ja osanottajahaastatteluja viime vuodelta. Tapahtuman ehdottomasti luksusominaisuus oli mahtava somenäkyvyys ja ilmainen kuvauspalvelu. Jokaisen juoksijan maaliintulo kuvattiin ja kaikki tapahtumajärjestäjän kautta tulleet kuvat olivat jokaisen osallistujan käytössä, kunhan muistaa antaa kunnian kuvaajalle eli mainita kuvissa hänen nimensä. 

LAPSILLE

Järjestäjän mukaan tänä vuonna he panostavat erityisesti lasten viihtyvyteen. Toivon todella, että saan houkuteltua oman perheeni mukaan ja nappulat kisailemaan, lapsiparkkiin, ponilla ratsastamaan, pomppimaan pomppulinnaan ja kasvomaalattavaksi.. ja mitähän muuta sieltä löytyykään.


MIKSI LÄHDEN TAMPEREELLE?

Takomorunners-porukasta muutama juoksija lähtee mukaan ja on mukava tavata sometuttuja. MInua kiehtoo erityisesti tapahtuman maalaisidylli ja haluan voittaa mäet, jotka haastoivat minut viime vuonna. 


Ihanaa kesää kaikille - Toivottavasti nähdään Taampereella

..jos istuttais kahvilla kertoisin..


Maistuisiko kuppi kahvia?

Olen taas kerran vaipunut blogihiljaisuuden syövereihin ja nyt on aika kammeta itsensä ylös näistä syövereistä ja iskostaa "JUST DO IT"-asenne päälle. Olen miettinyt yli kymmeniä postausaiheita ja saanut ideoita, mutta sitten on vaan ollut kauhea muuri kirjoittaa. Muiden ihanien bloggarien postauksien kommentointikin on jäänyt, kun kesällä olen vähentänyt koneen käyttöä tai lukenut postauksia myöhään valoisaan yöaikaan, etten ole viitsinyt enää jättää kommentteja. =) Nyt palaan toivottavasti aktiivisempana taas blogin pariin. Minä olen tykännyt kirjoitella postauksia ja näin kerätä talteen haluamiani asioita elämästäni. Toisten blogien lukeminen on niin inspiroivaa, aina löytyy jotain uutta ja innostavaa, olipa kyse sitten treenaamisesta, uusista kirjoista ruokaohjeista tai ajankohtaisista elämääni sivuavista aiheista, aina saan jotain enemmän kurkistamalle toisten kirjoituksiin. Kiitos niistä. 

Rikkoakseni blogihiljaisuuden ja hyvitykseksi hiljaisuudesta, kutsunkin sinut kahville. Ota siis kutsu vastaan keitä itsellesi kahvia tai teetä, tai istu mukavasti toisten keittämän kahvin pariin missä ikinä oletkin. Nauti kahvista ja vaihdetaan kuulumisia. Joko aloitetaan?



#RETKIHAASTE - Retki metsälammelle





28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde.

Aika palata taas #retkihaaste-postauksien pariin. Olen nimittäin unohtanut ne lahjakkaasti, kuten kaiken muunkin. =) #Retkihaasteesta voit lukea lisää täältä ja edellisistä retkistä täältä. Juhannuksen aikaan poikkesimme taas lapsuuden maisemiini Siilinjärvelle, jossa sijaitsee minulle rakkain retkikohde. En muista käyneeni paikassa ollessani lapsi, mutta isäni esitteli paikan minulle muutama vuosi sitten ja siitä hetkestä lähtien olen halunnut aina kun mahdollista käydä täällä ihmeellisessä luontokohteessa.

Yksi tapa viettää perjantai-iltaa


Suunnitelma perjantai-illaksi - kolme kertaa tuo reitti ympäri =)

Valio maitojuoksu ja juhannuksen viettoa



 JUHANNUSAATON SERKKUJUOKSU KIURUVEDELLÄ


Olimme nähneet sukulaisteni kanssa viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa haikeissa merkeissä. Sovimme jo alkukeväästä serkkujemma kanssa näkevämme myös positiivisissa merkeissä ja päätimme kokoontua lapsuutemme juhannuksen viettopaikkaan serkkujeni kotipaikalle. Juttelimme siitä, kuinka olisi kiva järjestää myös oma juhannusjuoksu. Siihen ei tarvinnut kuitenkaan ryhtyä sillä kummisetäni oli järjestämässä Kiuruveden urheilijoiden Valio Maitojuoksua. 


Terveisiä Sidestä! =) (vko 24)







Viikolla 24 seikkailimme Turkin hohtavan kuuman auringon alla. Vaikka kuvissa näkyy välillä pilviä, silti saimme nauttia joka päivä + 30 asteen helteistä.

viiikko 23


Innostuin loman kunniaksi haastamaan itseni miettimällä, voisinko liikkua muutenkin kuin juosten. Juoksua ei siis unohdeta, mutta kaikkea muuta liikuntaa on lisättävä, jotta kroppani vahvistuu kestämään myös juoksua paremmin. Viikolla 23 se onnistui ihan kiitettävästi omasta mielestäni.Kun nyt pitäisi muistella viikkoja takaperin tekemisiäni, en muista yhtään, kun ne eivät ole ylhäällä missään.. Yritetään kumminkin. =)


Melonnasta on tullut yksi suosikkilajeistani, sillä se treenaa ylävartaloa ja rentouttaa mieltä.


MAANANTAINA kävin melomassa noin 1,5 tuntia naisten melontamaanantairyhmässä. Tällä kertaa sää oli niin huono, että se oli pelottanut muut osallistujat pois. Kiersimme siis ohjaajan kanssa kahdestaan 8 km:n reitin huvilajuopaa pitkin ja ihailimme joen varrella olevia kesämökkejä ja ihmisten kesäviettptapoja. 

Pesistely on hauskaa joukkueliikuntaa yksilölajien vastapainoksi.


TIISTAINA pelasin illalla 40 min + tasavuoroin kuntopesistä ja alkuverryttelyineen se tekee noin tunnin kevyttä pelailua. Pelin jälkeen juoksin kotiin naapurikaupungin pelikentältä, joten juoksua tuli noin 10 km siihen päälle. Matkojen taittaminen juosten on hyvä tapa saada oma liikunta mahdutettua päivään. Nyt sitten juostiin pelistä pois kohti iltasatua ja lastennukuttamista.


Rullistelusta on tullut myös yksi lempparini.

KESKIVIIKKONA kaivoin esille vanhat rullaluistimet esille ja päätin ottaa jotain juoksua korvaavaa lajia mukaan liikuntaan. Rullaluistelu soveltuu juoksulenkin korvaajaksi hyvin, sillä jalat eivät iskutuksesta kärsi mutta kroppaa saa halutessaan käyttää tehokkaasti mukana. Ensimmäisen lenkin taitoin niin, että minä rullistelin ja tyttäreni Napero pyöräili mummolaan hoitoon. Sen jälkeen jatkoin rullistelua yksin noin 13 km ja menin hakemaan Naperon mummolasta (en muista sisältyikö tähän kahvittelu väliin.. ) ja rullistelimme/pyöräilimme kotiin. Minulle tuli rullistelua yhteensä 20 km ja Napero pyöräili 7km. Hyvä me! 



Kesä + pesäpallo = kesäpallo eli kesis

TORSTAINA liikuntana oli tunnin kuntopesistely eli alkuverryttelyt sekä 40 minuutin peli. Olin suunnitellut juoksevani tästäkin pelistä pois, mutta aikataulusyistä se ei onnistunutkaan.


Juoksu on oma juttunsa, sitä ei voi selittää eikä oikein haastaa, vaikka yrittää aina voi.. ;)

PERJANTAINA lapset oli viety mummolaan autolla ja lupasin hakea tyttäreni sieltä pois rullistellen. Kävin koiran kanssa juoksemassa noin 4 km pienen lenkin ja sen jälkeen lähdin rullistellen hakemaan Naperoa. Rullistelua tuli yhteensä 7km. 

LAUANTAINA taisi olla ihan lepopäivä vai kävinkö mä kuitenkin juoksemassa kaverin kanssa 10km.. En yhtään muista. APua! =)

SUNNUNTAINA oli lepopäivä, koska olin mielestäni liikkunut hyvin ja monipuolisesti koko viikon. Illalla lähdimme ajelemaan kohti lentokenttää ja edessä olisi viikon loma Turkin auringon alla. 

Viikko 23 oli mielestäni erittäin onnistunut 1,5 h melontaa , 2 h pesistelyä, 27 km rullistelua ja 24 km juoksua. Voisihan niitä lajeja olla enemmänkin, mutta ehkä joku toinen viikko. =) Olen silti supertyytyväinen. =) Nyt vaan etsimään uusia tapoja liikkua vanhojen tuttujen rinnalle vaikkapa #LAJIKOKEILUHAASTE :n avulla. 

Liikunnan iloa - iloa liikkeestä - M













#lajikokeiluhaaste - Haasta itsesi ja kokeile uutta liikuntalajia!



Minun piti rueta kirjoittamaan siitä, miten saisin koukutettua itseni kokeilemaan itselleni oudompia lajeja. Mietin voisinko kenties ottaa osaa "100 lajia vuodessa haasteeseen" - se olisi kyllä superkoukuttava haaste. Löysin haasteen täältä. En välttämättä kannattaisiko ja ehtisinkö tutustua kaikkiin lajeihin vuodessa, luultavasti ehtisin, mutta pelkkä lajikokeilujen keräilykin olisi ehkä hauskaa. Sitten aloin pohtimaan, että mitä kaikkia lajeja olen kokeillut jo ja ajattelin kerätä pientä listaa. Halusin erottaa liikuntalajit, joita olen jo ainakin kerran koettanut jossakin muodossa ja löytää ne lajit, joita en ollenkaan ole kokeillut. Näistä osa on urheilulajeja, osa liikuntalajeja ja osa liikunta- tai kuntoilumuotoja ei siis välttämättä virallisia lajeja. Haluan kyllä kokeilla myös uudestaan mahdollisimman montaa lajia. Päätin aloittaa tyyliini sopivasti eri lajien aakkostamisella järjestykseen niihin lajeihin joita olen jo kokeillut ja niihin, joita en ole.


Uusi-vanha laji - rullaruistelu


Näihin olen jo tutustunut jossakin muotoa:

A - agility, ammunta
B - beachfutis ja biljardi
C - curling, cheerleading
D - darts
E - estejuoksu
F - frisbeegolf, futsal
G - golf
H - haavipallo, hiihto, hankifutis
I -
J - jousiammunta, judo, jääkiekko, jääpallo, jooga, juoksu
K- koripallo, käsipallo, köydenveto, kroketti, kaukalopallo, karate, keilailu, koiravaljakkoajelu, koirajuoksu, kirkkovenesoutu
L - laskettelu, lentopallo, leuanveto
M - maantiepyöräily,  muodostelmaluistelu, mölkky, maastopyöräily
N - nyrkkeily
O -
P - paini, painonnosto, petankki, pesäpallo, pikaluistelu, potkunyrkkeily, puuvenesoutu, pyöräsuunnistus, pingis, porrasjuoksu, polkujuoksu
Q-
R - rantalentopallo, ringette, rullaluistelu, rullahiihto
S -saappaanheitto, salibandy, squash, sulkapallo, suunnistus
T - taekwondo, taitoluistelu, tikanheitto, telinevoimistelu, tennis, tankotanssi
U - uinti, ultimate
V -vesipallo, vaellus
Y- yleisurheilu
Z -

Pyöräily




Näitä en ole kokeillut:

A - avantouinti, alamäkiluistelu, amerikkalainen jälkapallo, autourheilu
B - baceball, bumerangin heitto
C - crossfit
D - duathlon
E - esteratsastus, eukonkanto
F - futgolf
G -
H - hiihtosuunnistus, hurling, Han Man Do
I - ilmailu
J - joukkuevoimistelu, jujutsu, judo, jääpurjehdus
K -  kalliokiipeily, kelkkailu, kehonrakennus, kilpa-airobic, kenttäratsastus, kendo, koskimelonta, koirapyöräily, koirahiihto
L - lainelautailu, laskuvarjourheilu, leijahiihto, lumilautailu
M - maahockey, maalipallo, miekkailu, moottorikellkailu, moottoripyöräily, moottoriveneily, mäkihyppy
N -
O -
P - paintball, poolo, purjehdus
Q-
R -ratamelonta, ratapyöräily, ratsastus, raviurheilu, roller derby, rugby, rullakiekko, rullalautailu, rytminen voimistelu
S - seinäkiipeily, sisäsoutu, softball, sumopaini, suojalkapallo, sup-lautailu
T - taido, taitouinti, tanssiurheilu, telemark-hiihto, trampoliinivoimistelu, triathlon
U - uimahypyt, uppopallo
V -vuorikiipeily, vikellys, valjakkoajo, valjakkohiihto, verkkopallo
Y -yhdistetty
Z -


Kuva joukkueemme kuntopesispelistä parin vuoden takaa. =)

Yllätin itsenikin kun sain lopulta listattua 65 eri lajia, joita olen jo kokeillut ja kaikki kokeillut lajit eivät varmasti muistuneet mieleen ja osa liikuntalajeista varmasti unohtui listoilta, vaikka käytin apuna tätä =) . Ihmettelin, kuinka olen onnistunut jo hankkimaan melko laajan lajien kirjon, mutta osa lajitutustumisista on tullut hienosti omien lasten "siivellä". Kun tutustuttaa omia lapsiaan liikunnan ihmeelliseen maailmaan voi siinä samalla myös itse käydä kokeilemassa eri lajeja, hih. =) Itse sain myös lisää virikkeitä ja innostusta keväisistä GO EXPO-messuista, joissa lajeja vilisi silmissä. Nuo messut ovat oiva paikka päästä kokeilemaan uusia lajeja. 

Pieni lajikokeilija vauhdissa - aina isompiensa perässä kokeilemassa kaikkea uutta!





Kun keskustelin lapsieni kanssa eri lajeista ja liikkumisesta, niin he toivat hyvän näkökulman esiin. "-Entä jos mä olisin joutunut onnettomuuteen tai jos mulla ei ois jalkaa, miten minä sitten voisin liikkua?" Vastasin heille, että meidän vanhempien tehtävä olisi löytää heille keinot liikkua heille sopivalle tavalla ja silloin löysimme tämän  "Tie tähtiin"-videon, jonka näytin lapsille. Meillä jokaisella on oikeus liikkua ja kannustan jokaista meistä etsimään itselleen liikunnan ilon ja jakamaan sitä myös muille. Erittäin hyvänä esimerkkinä esteettömästä liikkumisesta toimii Vuoden urheilijaksi valittu Leo-Pekka tähti, joka harrastaa ainakin ratakelausta ja pyörätuolikoripalloa.


#LAJIKOKEILUHAASTE
Näin kesän kynnyksellä haastankin sinut rakas lukijani miettimään ja muistelemaan kaikkia kokeilemiasi lajeja ja ainakin tiedostamaan lajeja, joita et ole kokeillut. Haastan sinut tutustumaan ja kokeilemaan YHTEEN uuteen lajiin ja tekemään siitä postauksen meille muille luettavaksi. Jos sinulla omaa blogia voit joko kirjoittaa kokemuksestasi kommenttipostiini tai voit myös lähettää kirjoituksen ja kuvia minulle sähköpostilla niin julkaisen lajikokeilusi "vierailijan kirjoituksena". Tulkaa myös linkittämään omat lajikokeilupostauksenne tänne kommentteihin, niin pääsen mukaanne uusiin lajeihin. 
Liikunnan iloa kaikille ja mukavaa viikonloppua! 


Melonnan viehätys


Maanantaina oli satanut lähes koko päivän ja mietin pitkään, lähdenkö illalla olevaan naisten malontaan. Muistelin viime vuodelta, että vaikka meillä olisi satanut ei Melamajavien vajalla välttämättä sada, vaikka ilma kotoa lähtiessä olisi harmaa ja sateinen. Niinpä lähdin maanantai-iltana ensimmäistä kertaa tänä vuonna melomaan ja toteuttamaan tätä monipuolisempaa liikuntasuunnitelmaani.


Tämä hieman samea kuva on otettu vesitiiviin puhelinpussin läpi.. =)


Minun lisäkseni paikalle ei ollut uskaltautunut muita melojia, joten päätimme lähteä ohjaajan kanssa kiertämään vähän normaalia pienemmän lenkin. Varusteiden valinnan jälkeen, kävin vaihtamassa vielä hieman paksumman takin päälle, koska ilma vaikutti viileämmältä. Turhaan, päästessämme melomaan ilma selkeni ja muuttuin kirkkaaksi ja erittäin hyväksi melontakeliksi. Itse kärsin vielä siitepölyä ja heinäallergioista, joten sateen jälkeinen ilma on raikasta hengittää.


Jokimaisemaa.

Melominen on todella helppo liikuntamuoto, varsinkin ulkoilu- ja retkeilymielessä, kilpamelonta on tietysti asia erikseen. Olen huomannut, että melominen tekee erittäin hyvää niska- ja hartiaseudun lihaksille ja rentouttaa niitä. Meloessa joen suistoissa ja on parasta rentoutusta. Linnut laulavat ja maisemat ovat kauniita. Maanantaisen melontaretken aikana bongasin ainakin västärikin, haarapääskyn, merilokin, sorsia ja harmaahaikaran. Rentukat kukkivat joen rannassa ja puut olivat jo täydessä lehdessä. Kesäillan raikkauden pystyi aistimaan. =) Meloimme kahdeksan kilometrin lenkin ja odotan jo innolla seuraavaa melontakertaa.


Uskaltaudu kokeilemaan melomista, se yllättää varmasti positiivisesti!

Yritän suostutella ystäviäni ja tuttuja kokeilemaan melontaa ainakin kerran eli antamaan lajille mahdollisuuden. Monet pelkäävät kaatuvansa ja joutuvansa veden varaan, mutta niin ei tosiasiassa käy. Meille aloittelijoille annetaan tukevat kanootit ja ohjaajat auttavat ja opastavat niin kauan kuin tarvetta. Tälläisillä yhteismelontailloissa on aina ohjaaja mukana, ja hän opastaa kanootin valinnassa, sen valmistelussa, melojen ja pelastusliivin valinnassa jne. Vedessä opetellaan kääntämään kanoottia, ennen kuin lähdemme melomaan. Joessa melominen on helppoa, koska virtaukset ovat heikkoja. Kerran minun aikanani joessa oli pientä aallokkoa ja silloin melominen oli tietysti raskaampaa. Meressä meloessa tarvitaan jo parempia elomis- ja pelastautumistaitoja. Kun lopulta olette uskaltautuneet melomaan kerran jos toisenkin ja saaneet melontakärpäsen pureman, voitte etsiä lähintä melontaseuran tarjoamaa peruskurssia, joissa opetetaan palastautumistaitoja ja melontatekniikoita. Itse yritän seuravaaksi löytää itseni melonnan peruskurssille, jonka jälkeen voin uskaltautua pidemille melontaretkille mukaan. 

Oman melontaseurasi voit löytää täältä . Suosittelen kokeilemaan! 

Onko teissä lukijoissa muita melonnasta innostuneita, tai jo vanhojankin konkareita? Saa ilmoittautua ja kertoa omista melontakokemuksistaan ja -retkistään. =) 

Mukavaa perjantaita kaikille!

Lisää liikettä


Olen ollut tovin postaamatta mitään, kun on ollut vain niin kiire kevät- ja työkiireissä. Olen toki juossut ja liikkunut, mutta en edes muista mitä ja milloin, sillä urheilukelloni akku loppui ja se jäi lataamatta. Ilman kelloani ja blogipostauksien historiaa olen tietämätön tekemisistäni. Nyt olen liikkunut fiilispohjalta ja yritän kesän myötä liikkua joka päivä. Olen podiskellut myös pienien jalkavaivojen kiusaamana, että voisinko unohtaa juoksun ja mahdottomat tavoitteet ja etsiä liikunnan iloa sieltä täältä, eri lajeista, ohi kiitävistä maisemista ja pienistä hetkistä. On vain niin turvallista kulkea tuttua reittiä ja suorittaa tavallisia rutiinejä, kuin poiketa niistä.  Haaveilen edelleen joku päivä juoksevani puolimaratonilla ennätykseni, mutta en tiedä milloin olen valmis siihen. Jalat eivät vain nyt kestä asfalttipintojen iskutusta siinä määrin, mitä pitemmät lenkit vaatisivat. Minun on siis löydettävä kuntoni muualta. 



Juoksua on mahdotonta minun tapauksessani unohtaa kokonaan, mutta on pakko opetella ajattelemaan toisin. Voin siis kohottaa (juoksu-)kuntoani myös muiden lajien avulla. Aion toki lenkkeillä, mutta tulevat liikuntaraporttini koostuvat toivottavasti muistakin lajeista ja uusista kokeiluista. Sitten joskus, ehkä loppusyksystä olisi kiva käydä kokeilemassa puolimaratonia ja katsoa miten monipuolisempi liikkuminen vaikuttaaa juoksukuntoon. Sitä ennen toivoisin löytäväni kaikkeen tekemiseen entistä enemmän seikkailumieltä ja liikunnaniloa. Kesän myötä päivät kuluvat taas enemmän lasten kanssa ja heitä seuraamalla saa kyllä oman innostuksen ja seikkailumielen nousemaan. =)



Carpe diem -Tartu hetkeen!


















Kesäillan karaus - mäkinen yllätys






Olin etsinyt Juoksija-lehden kilpailukalenterista kisoja lähistöllä ja näin ilmoituksen 26.5. Raumalla juostavasta Kesäillan karauksesta. Kun lähilenkkeilijöiden facebook-ryhmässä vielä löytyi muitakin osallistujia tapahtumaan, niin päätin lähteä mukaan. Mahtava ryhmähenki ja kuntoilutapahtumafiilis alkoivat nousta ilmaan, jo suunnitellessamme kimppakyytiä. Loppujen lopuksi matkasimme täydellä autolla, viiden kuntoilijan voimalla kohti Raumaa, Pitkäjärven rantaa ja juhlatalo Ooperin parkkipaikkaa. Autossa yksi kisaajista oli osallistunut juoksukisaan jo edellisenä vuonna ja varoitteli kovasti reitin korkeusprofiilista. Luvassa olisi kuulemma todella raastava reitti isoine mäkineen. En osannut pelätä mitään, sillä kurvatessamme Pitkäjärven kauniiseen rantamiljööseen, kyselin vielä mäkien perään. Niitä ei näkynyt rantamaisemassa ollenkaan. 

Kävimme ilmoittautumassa ja ihanat toimitsijat antoivat reilusti Juoksija-korttialennuksen, vaikka kortti olikin taas jäänyt kotiin. Yksi juoksukavereistani antoi hyvän vinkin jatkoa varten ja kehotti minua kuvaamaan Juoksija-korttini ja näyttämään jatkossa kuvaa puhelimestani. Kätevää todellakin, ei vain ole tunnut mieleen. =)  Alkuverryttelyssä lähdimme tutustumaan 4,7 km:n lenkkiin, joka kiertäisi Pitkäjärven ympäri. Alkuverryttelylenkillä reitti poikkesi metsään ja pururadalla, jossa hienosti maastoutuneet mäet tulivat esiin piiloistaan. Suurimmaksi huolekseni oli muodostunut nilkka, jota vihloi alkuverryttelyssä. Olin juossut pari lenkkiä teipaamattomalla nilkalla ja se ei ole ollut järkevää. Pesispeleissä en ole sitonut nilkkaa ollenkaan, mutta tänään nilkka vihoitteli sidottuna ensimmäisen kerran.


Kesäillan karaus 2017 starttasi ja osa juoksijoista ei tiennyt mikä edessä vielä odottaa..
Kisa starttasi klo: 20.00. Koska juoksututtuni oli varoitellut noin puolessa välissä ilmestyvistä mäistä, päätin aloittaa alussa mahdollisimman kovaa. Mäet tulisivat viemään voimani joka tapauksessa. Reitti alkoi sorapintaiselta parkkipaikalta ja lähti kulkemaan pitkin Pitkäjärven rannassa mutkittelevia erilaisia tieosuuksia. Ensimmäinen kilometri kulki tasaista rantatiepolkua suhteellisen reippaasti noin 4.30min/km. Seuraavaan kilometriin käännyimme asfaltille ja se sai vauhdin nopenemaan entisestään. Vauhtia oli noin 4.24min/km. Juoksimme neljän naisen ryppäässä ja minä juoksin viimeisenä. Sitten asfalttiosuudelta kaarrettiin hiekkatielle ja eteen ilmestyi "The Mäki". Juoksukaverini lähettämästä kisan korkeusprofiilista erottaa ihan selvästi noin puolesta matkasta alkavat koettelemukset.

Sain tehdä töitä, että pääsin mäen päälle. Vaikka kivutessa tuntui melko helpolta, alkoivat tuskat mäen päällä. Minut valtasi maitohappokangistuminen. Jalat eivät liikkuneet mihinkään. Sain raahattua itseni seuaavan pienemmän mäen päälle täysin tukkoisten jalkojeni kanssa. Mäen huipun jälkeen alkoi laskujohtoinen taival, joka tasoitti kilometriaikaa noin 5.04min/km, mutta ei helpottanut juoksua paljon, koska jalkani eivät juuri koukistuneet. Olisittepa nähneet ilmeeni kun pääsimme alamäkijakson alas ja seuraavan hieman pienempi ylämäki siinteli edessä. Tämä mäki oli edellistä vaikeampi päästä huippuunsa ja reidet hyytyivät hyytymistään. Juoksukaverini taisi ohittaa minut huipulla ja sanoi: "Älä jarruta!"


Mäkinen rataprofiili.


    
Ai, jarruta.. Minusta tuntui, että hyydyn ja jähmetyn siihen paikkaan. Pääsin taas alas jotenkuten tönkköjaloillani. Alamäkijuoksu on ollut minulle aina melko helppoa, muttä täällä en saanut jalkojani pyörimään. Lisäksi jouduin varomaan nilkkaani, oten otin alamäet varovasti jarrutellen. Kisaan mahtui kolmaskin mäki ja pari pienempää nousua. Kun Polarini näytti, että neljäs kilometri on täyttynyt, pidin mielessäni pienet voitontanssit (JI-HAA!) Seuraavat 700 metriä vaikka konttaan maaliin. En luovuta. Neljäs kilometri meni aikaan 5.00min/km  ja loppua ei kellosta tainut löytyäkään, en tiedä miksi... Maalissa kello pysähtyi aikaan 22.01 ja matkaa oli kertynyt 4.7km. 

Tämä oli kyllä taas yksi mahtava itsensä haastamiskisa. Maaliin tulon jälkeen odottelimme ryhmämme kokoon ja arvoimme pitkään, lähdemmekö verryttelemään lenkin uudestaan ympäri. (Automme muut juoksijat olivat minua enemän ultrahenkisiä kilometrien kerääjiä, joten tämän lyhyen lenkin lisäksi pitäisi juosta vielä yksi iltalenkki..) Lenkki oli niin kaunis ja haastava, että sitä olisi mukava lenkkeillä vähän vähemmällä tunnelatauksella ja maitohappoliemellä maustettuna. Voisin vain hissutella ja katselle kaunista järvimaisemaa. Emme lähteneet kuitenkaan verrytteleään, vaan palautimme numerolappumme, saimme osallistumismmitalimme ja menimme suihkuun. Viiden hengen kimppakyydissä paluumatka ilman suihkussakäyntiä olisi oma kokemuksensa sekin, mutta jätimme sellaiset elämykset toiseen kertaan. =)



En ollu viimeinen. =)


Idyllinen kevätilta päättyi pullakahvitarjoiluun ja miesten ja naisten sarjojen kolmen parhaan palkitsemiseen. Autostamme löytyi naisten voittaja ja minä sain yllätyksekseni pokaalin kolmannesta sijasta. Olipahan yllätys. Automatka puhuttin "juoksua" eli käytiin läpi kisatunnelmia ja suunniteltiin uusia etappeja. Olipa kiva hieman yllättävä perjantai-illan ryhmälenkki, vaikka tapahtumaan osallistumista olin suunnitellutkin.  Kilpailusta jäi hyvä mieli, koska se todellakin haastoi yrittämään. Tälläisiä mäkisiä itsensä voittamistreenejä toivoisin pääseväni juoksemaan enemmänkin, mutta en ole uskaltanut rasittaa nilkkaa vielä paljon. Ihme sekin, että jalka on kestänyt hyvin kisoja (Kop-kop-kop!!).

Suomen kesä on ihana. Tälläisistä illan ja yön juoksuista minä pidän. Niissä on sellaista ihanaa tunnelmaa. Vinkkaapa siis minulle jokin kesäinen ilta-yöjuoksutapahtuma, niin ehkä nähdään siellä... ;)






#Retkihaaste - retki linnakepuistoon


Reposaaren Linnakepuisto



Otan osaa #RETKIHAASTEeseen ja lupasin kertoilla retkistäni myös teille. Helatorstaina lähdimme retkelle Reposaareen eli paikallisten suussa ääntyvään Räpsööseen. Halusin viedä lapset tutustumaan merenrannalla, mutta metsän siimeksessä sijaitsevaan Linnakepuistoon. Puistossa on nähtävillä sodanaikaisia, mutta kunnostettuja bunkkereita, juoksuhautoja, korsuja ja ammusvarastoja. Kohteisiin saa tutustua vapaasti kiertäen opastauluilla merkattua reittiä. Jokaisesta kohteesta on vielä lisätietoa erikseen. Linnakepuistossa on myös näköalatorni, josta näkee pitkälle niin meren kuin mantereenkin suuntaan. Tämä on taas yksi Porinseudun hienoista ulkoilmakohteista, joissa on tekemistä ja näkemistä lapsille ja koko perheelle ja ihan ilmaiseksi. Tässä paikassa lisäpisteitä tulee siitä, että koira saa kulkea puistossa mukana.

Linnakepuiston portilla




Asevarastoja ja tykin jalusta.








Juoksuhaudoissa oli mukava liikkua.





Miehistökorsussa oli pöydät ja kerrossängyt lepäämistä varten.





Asevarasto.




Olikohan tämä se lääkintäkorsu, jossa oli hoidettu haavoittuneita evakuointi- ja kotiutuskuntoon.





Rico-koirakin pääsi tutkimaan sota-ajan rakennelmia.

Bunkkerin raollaan oleva ovi kutsuu kurkistamaan sisään.

Ketunleivät kukkivat kulkuväylien reunoilla.


Tuliasema.



Tämä retki soveltuisi #retkihaasteen kohdaksi "15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli." Kuulin kohteesta nimittäin muutamalta työkaverilta ja pitihän minunkin käydä valloittamassa linnakkeet. =) Tai sitten tämä voisi olla myös "49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.", sillä korkeanpaikankammoiselle näköalatorniin kiipeäminen oli eräälainen saavutus. En välttele korkeita paikkoja, mutta en kykene nauttimaan niistä juurikaan. 

8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.



22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.




Aiemmin keväällä teimme jo retken Yyteriin katsomaan merta lasten kanssa. Tuo retki täytti samalla kertaa ainakin kohdat "8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia. " ja "22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki." Sillä samalla reissulla nautiskelimme kuumat kaakaot kuksista kuunnellen ja ihaillen meren pauhua. Yksi keväinen iltalenkkini toimi "47. Retkenä, jolla havainnoit keväänmerkkejä." Tuolla lenkillä käki kukkui, töyhtöhyyppälenteli, koivu oli hiirenkorvalla ja rentukka ja valkovuokko kukkivat.





47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä.














Retket ovat kivoja ja tämä haaste myös. Taas on uusi retki suunnitteilla, nimittäin lintutornille. Minne sinä aiot retkeillä seuraavaksi?

-

Lepoa ja kevään merkkejä







Maanantai-iltana lähdin ihan illan viimeisinä hetkinä juoksemaan. Olin ollut Helsinki City Runin jälkeen viikon juoksematta, sillä ei vain yksinkertaisesti tehnyt mieli juosta. HCR:ssä minua alkoi vaivata vatsa, joka kramppasi jotenkin itse kisassa ja vatsaa poltteli hetkittäinkisaa seuraavina päivinä. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina pesisharjoituksien jälkeen jumittui niska. Niska ja hartiaseutu menivät todella kipeiksi ja vaativat tulehduskipulääke- ja voltairekuurin pariksi päiväksi. Kun niskakipu hellitti parin päivän päästä, niin ääneni käheytyi ja hävisi lähes kokonaan ja syyksi epäilen koivuallergiaani.  Viime viikolla en juossut mutta pelasin tiistaina ja torstaina kuntopesistä. =) Koko viikon jalat olivat tuntuneet "oudoilta", siis sellaisilta, joilla ei vaan tunnu kivalta lähteä juoksemaan. Odotin siis yli viikon, kunnes maanantaina lähdin juoksemaan.




Ojanpenger ja valkovuokkoja

Maanantai-iltanakin olin jo kertaalleen päättänyt, että en lähde lenkille, kunnes päätin lähteä nopeasti ennen lasten nukkumaan menoa juoksemaan ja ottaa koiran mukaan. Minulle epätavallisesti päätin,että tällä lenkillä saa kävellä, jos siltä tuntuu ja juoksen niin hiljaa, että tuntuu hyvälle. Tälläinen lähestymistapa kannatti, sillä se antoi minulle aikaa havannoida aivan loistavaa keväistä iltaa. Katse hakeutui erilaisiin kevään merkkeihin, kuten ojan reunalla kasvaviin valkovuokkoihin ja rentukan kukkiin sekä hiirenkorvilla ja pienissä lehdissä oleviin koivuihin. Lenkkini varrella oli hevosia laitumella ja aurinko pilkotti milloin metsän siimeksestä ja milloin pellon takaa.

Koivu hiirenkorvilla



Kevään metsästäjät


Kun en jahdannut kilometrejä tai laskenut minuutteja, koko mahtava luonto avasi minulle ovensa aivan eri tavalla. Kurvatessani metsän siimeksestä takaisin peltotielle saatoin erottaa kukkuvan käen. Pellolla ajelivat traktorit tehden peltotöitään ja hätääntynyt töyhtöhyyppä lenteli ympäriinsä ja puolusti pellon laidalla olevaa pesäänsä. Kevät on vaan niin ihanaa aikaa, jotenkin niin herkkää ja koskettavva. Joka paikassa tapahtuu jotain niin ihmeellistä. Oli hienoa päästä ihan tavalliseksi aiotulla iltalenkillä päästä kokemaan kevään ihmettä ja kaikki vain pitämällä silmät auki ja keskittymällä ympäröivään luontoon. Minulla kului lenkillä tunti ja loppumatkasta asti jalat tuntuivat aukeavan ja rentoutuvan. Kotona sekä jalat että mieli oli levännyt sekä rentoutunut. Kevätillat <3

Ilta-aurinko peltomaiseman päällä.. aah.. niin kaunista.

 

Tämän viikon nautin vain ulkoilusta ja juoksusta ilman tavoitteita. Ensi viikoksi koitan löytää seuraavia juoksutavoitteita, joita kohti lähteä suuntaamaan. Olen supertyytyväinen, että sain todistettua itselleni olevani "puolimaratonkunnossa". Nyt sitten toivon tietysti pystyväni loppuvuoden aikana parantamaan aikaa mahdollisimman paljon. Nyt selaamaan kalenterista mukavia juoksukilpailuja loppuvuodeksi.

Hyppelyä merenrantakivikolla - niin hauskaa.

Oletko sinä löytänyt kevään taian? Täällä on myös lasten kanssa bongailtu kesänmerkkejä kuten lintuja..  peippoja, västäräkkejä ja kyllä haarapääskytkin on nähty ja ikuistettu ihan valokuvaksi. Ihana jakaa lasten aito ihastelu ja ihmettely luonnon ihmeitä kohtaan.Vielä kun lisää ihmettelyyn liikunnan ja luonnossa liikkumisen, niin kaikki on täydellistä. Tänään hyppelimme kivisellä rannalla Reposaaressa. Miten hyödyllistä nilkkajumppaa myös äidille.. Mutta siitä sitten toisella kertaa.

Ihanaa Helatorstain iltaa juuri Sinulle!  Nauti keväästä, auringosta ja luonnosta! =)

Ensimmäinen HCR - juostu!



MINÄ TEIN SEN!!



Minun Helsinki City Runini starttasi vähän klo 15.10 jälkeen, kun pääsimme juoksemaan lähtöviivan yli kaverini Annikan kanssa. Olimme startanneet oranssista lähtöryhmästä ja arvioineet tavoiteaikamme "hieman" liian kovaksi. 1.41.00 sijaan 1.46.00 olisi lähempänä tämän hetkistä kuntoa. Suunnitelmanamme oli lähteä juoksemaan ensimmäinen 5 km reilua 5min/km ja kiristää siitä sitten aina pikkuisen joka 5 km:n välein eli kyppiin asti vitosta ja siitä sitten vähän alle jos tuntuu siltä, että voimat riittää.. Jostain kumman syystä aivan jokainen kerta lähden juoksemaan uuden ennätyksen houkutuksen kuva silmissä. Eikä missään vaiheessa tule mieleen päälä olevan stressin vaikutukset kehoon, teipattu jalka tai vähäiset juoksukilometrit. Ei todellakaan. Mikään "Kuha juoksee" ei vaan ole mun juttu.


Lähdimme juoksemaan isona massana ja minun oli todella vaikea löytää tilaa juosta. Ensimmäiselle juomapisteelle asti juoksu oli paikan hakemista, juoksuväylän hakemista, ohittelua ja minun ohittamistani. Taisimme pari kertaa jo erkaantua Annikan kanssa ja löysimme toisemme kuitenkin aina loppujen lopuksi. Kadunvarsilla juostessa ja katukivikoiden reunoilta pomppiessani tai pyörätien sivua kirmatessani jouduin keskittymän todella tarkasti askeleihini. Minulla oli siis ristinäni löysä teipattu nilkka ja kaikki keskittymiseni hienoilta maisemilta meni aika lailla omaan juoksutilaani ja askeltamiseen erilaisilla alustoilla. Jouduimme ottamaan alkumatkasta spurtteja, että kilometrivauhti pysyisi suunnitellun ajan tuntumassa. Ensimmäisen viiden kilometrin väliaika painui päälle vitosen. Omasta mielestäni ensimmäinen väliaikapaikka oli asetettu väärin, sillä se antoi väliajakseni 5.18min/km( ehkä se laskettiin startista?!!). Joku muukin arveli ensimmäisen vitosen olleen parisataa metriä liian pitkä. Muuten ensimmäinen vitonen sujui kevyesti.


HCR-reitti.




Lähestyessä kymppiä askel oli edelleen kevyt ja tuntui, että olisin kirinyt vauhdissa hieman verrattuna ensimmäiseen vitoseen. Kymppi oli juostu ajassa 50.48 ja se teki noin 5,05 min/km-keskivauhdin kympille. Tämä olisi ihan hyvä alku, tästä voisi kiristää, ehdin jo ajatella. Olin kuitenkin viime päivinä pelännyt pahinta, sillä pariin viikkoon juoksu ei ollut enää lenkeillä kulkenut ja 5,30min/km  vauhtikin oli ollut tiukassa. Vähäisen harjoittelun lomassa juoksussani oli ollut aaltoliikettä jo aiemmin, vaikka oli ollut tukkoista ja vaikeaa, niin välillä olikin hyvin kevyttä ja sujuvaa. Toivoin että nyt aaltoliike vaihtaisi suuntaansa tähän kisaan.. .turhaan.. Kympin jälkeen energiat alkoivat loppua.. En vaan jaksanut.. jalat alkoivat painaa.. Tunsin kuinka askel alkoi hidastua ja maitohappoa muodostua jalkojen lihaksiin.. En käsittänyt yhtään.. mitäh?! - tällä vauhdilla..!?? ja kympin jälkeen..!!?? Jostain alkoi kuulua "kolinaa".. Kunnes tajusin, että nauttimani urheilujuomat ja vesi hölskyvät mahassa. Nesteet eivät imeytyneet ja vatsa alkoi kovettua. Olisin tarvinnut energiaa, mutta nesteet eivät imeytyneet. Juokseminen oli todella vaikeaa. Selät alkoivat mennä ohi ja juoksu oli vaikeaa. Huomasin myös oudon asian juoksussani. Vaikeuksista huolimatta minun oli erittäin helppo juosta ylämäkiä, silloin sain yleensä minut ohittaneet kiinni ja alamäissä annoin jalkojen pyöriä kevyesti ja sain taas ihmisiä kiinni, mutta tasaisella eteneminen oli todella vaikeaa. Hiekkatieosuudet olivat minulle todella vaikeita tällä kertaa, jalat pyörivät irtokivien päällä kuin tyhjää..

Sain sinniteltyä itseni 15 km:n kyltille saakka ja siihen mennessä kilometrivauhtini oli kokonaisuudessaan hiipunut jo 5.09 min/km-tasolle.. Sitten juomapiste häämötti edessä  ja joku nainen huusi sanan "rusinoita!". -Jes! ajattelin, tässä voisi olla pelastukseni. Jos en saa mitään nestettä imeytymään, niin mahtaisiko suun kautta imeytyä rusinoista joitain sokereita verenkiertoon, kun mutustelisin rusinoita loppumatkan suussani..?! Ei varmaan mitenkään pidä paikkaansa, mutta rusinoiden mussutus auttoi minua henkisesti. Päivä oli myös lämmin ja ainakin tähän juoksuuni se vaikutti kovasti. Aina auringossa juostessa tuntui todella vaikealta, ihan kuin iho ei hengittäisi ollenkaan ja nautin kovasti viileästä tuulen vireestä ja varjopaikoista, niissä juokseminen tuntui hyvältä ja nautittavalta. Rusinoiden henkisen boostin avulla jaksoin seuraavat pari kolme kilometriä melko helposti. 18 kilometrin kohdalla jalat alkoivat taas painaa ja vatsa alkoi polttelemaan. Päätin vain taistella kilometri kerrallaan, vaikka väsymys painoi ja askel ei noussut ollenkaan. 20 kilometrikyltin jälkeen tiesin, että raahaudun maaliin vaikka väkisin. Olo oli kuitenkin jo niin loppu, että pelkäsin juoksevani itseni niin puhki, että pyörryn johonkin vähän ennen maalia. Tieto maalin läheisyydestä sai minut yrittämään kiristää vauhtia loppua kohti. Oli aivan mahtavaa nähdä uimastadionin rakennus ja tunnistaa alkuverryttelystä tuttuja paikkoja. Sitten ohjaus jalkapallostadionille ja sen sisälle juoksemaan. Sain kuin sainkin loppukirissä ohitettua muutaman edessä juoksijan. Mutta maalissa - olin ihan poikki ja vatsassa poltteli.. Hämmästyksekseni juoksukaverini tuli maaliin ihan perässäni, vaikka emme olleetkaan juosseet rintarinnan kuin puolet matkasta.



Siinä sitten se on lopputulos - taistelua ainakin puolet matkasta.



Maalissa tunnelmat olivat sekavat.. Toisaalta olin onnellinen, että olin selvinnyt maaliin ja aika oli kuitenkin alle 1.50.00. Silti aika oli huonompi mitä olin toivonut. Maalissa oli ihana pöhinä päällä, ihmiset fiilistelivät ja ottivat kuvia. Olin itse nopean lähtöni vuoksi unohtanut kännykkäkäsivyön kotiin ja jouduin juoksemaan ilman kännykkää. Maalissa olimme ihan ummikkoja, kun emme päässeet heti kuvailemaan mitaleja ja jakamaan tunnelmia someen. Annika onneksi bongasi tuttavansa, joka ikuisti meidät HCR-ständin edessä. Olimme me siellä vaikka kukaan ei nähnytkään.. =) Kentällä oli todellakin ihanaa vilskettä, mainosständejä ja jaossa erilaisia tuotenäytteitä, alkoholitonta kuohuviiniä ja olutta ja rusinoita,  niitä minä osaan arvostaa tämän päivän jälkeen aivan eri tavalla kuin ennen. 



Kumpikin onnellisesti maalissa - niin hienoa!


Lähdimme kävelemään tai paremminkin hoipertelemaan kohti kentän ulosmenokulmaa ja sieltä kohti linja-autoa. Linja-autoon pääsyyn meni tovi, sillä olo jouksun jälkeen oli ihan tööt. En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta oli kyllä yksi vaikeimpia juoksujani. Tällä kertaa voin rehellisesti sanoa, että annoin kaikkeni ja yhtään nopeampaa en olisi päässyt. Tätä on turha jossitella, kaikki oli nyt annettu. Linja-autoon saavuttuamme kuulimme, että meitä olikin jo odoteltu juoksukaverimme Orvon toimesta. Orvo juoksee kisoissa yleensä alkuvauhdin minua hieman hitaampaa (lue: järkevämmin ), kun kirmaan alut aina kovempaa (lue: tyhmemmin). Tasaisella vauhdillaan Orvo ottaa minut aina lopussa kiinni ja viimeiset kilometrit taistelemme sitten kumpi tulee ensin maaliin. Tänään se oli Orvo, joka tuli maalin itseäni reilu minuutti nopeammin. Emme tosin nähneet toisiamme koko juoksun aikana. Olen superonnellinen niiden kaikkien puolesta, jotka juoksivat tapahtumassa hyvän juoksun, ehkäpä oman ennätyksensä. Onnea onnistuneille!!!





HCR tapahtumana oli oikein onnistunut. Omalta osaltani jäi kyllä niin paljon hampaankoloon, että toivon päätyväni juoksemaan tänne myös ensi kerralla. Oma juoksuni oli nyt niin kärsimystä, etten ehtinyt keskittyä kauniisiin ja erilaisiin maisemiin, mutta hienoja ne olivat. Toivoisin vielä pääseväni tälle samalle reitille pitkikselle. Nauttimaan sellaisella hiljaisella kiireettömällä vauhdilla kauniista ja mahtavista maisemista. Joku Helsinkiä tunteva voisi kertoilla samalla minulle paikoista ja maisemista. Anyone? =) Ensi kerralla voisin ehkä tehdä kuten kaverini Anna ja tulla Helsinkiin jo päivää ennen ja nautiskella kaupungin tunnelmasta ja kisafiiliksestä pitemmän kaavan mukaan. Kun ihmettelin ihmisten vähyyttä, niin se kertoi vain hienosti onnistuneesta aikataulujen porrastamisesta. Missään ei tarvinnut jonottaa. Edes vessaan en jonottanut koko aikana ja miten ihanaa oli käydä suihkussa ja saunassa uimastadionilla. Sielläkin oli tilaa hienosti. Ensi vuonna muistan sitten ottaa uimapuvun mukaani. =) Haluaisin myös vihdoin tavata kaikki ne juoksublogien kautta sometutuiksi muodostuneet juoksubloggarit myös livenä. Tässä tapahtumassa piti nahdä ja tavata kaikki, mutta kuinkas kävikään? 

Kotimatkalla linja-autossa oli alkumatkasta tunnelmaa kun ihmiset kävivät läpi juoksujaan. Takapenkin miehet olivat keksineet oivan suunnitelman: Kun juoksee puolikkaan vain kerran vuodessa niin se on aina SB (season best) eli kilpailijan kauden paras tulos.


Matka oli kaikenkaikkiaan mahtava kokemus. Kuka muu oli mukana HCR:ssä? Aiotko tulla ensi vuonna? Mitä haluaisit ensi vuonna kokea? Jäikö sinulla parantamisen varaa tai mitä haluaisit ensi vuonna erityisesti nähdä tai kokea? Fiiliksiä? Kerro minulle. Luen mielelläni teidän kaikkien ihanien kokemuksia tuosta ikimuistoisesta päivästä. 



Ai niin. Kannattiko lähteä mukaan?! -Todellakin kannatti! Kaikista vaikeuksista huolimatta olen monta hienoa hetkeä ja kokemusta rikkaampi. Kiitos HCR-tiimiläiset, järjestäjät, talkoolaiset, juoksijat, kannustajat, SUL ja kaikki, jotka osallistuivat päivän järjestämiseen tavalla tai toisella. <3

P.S. Kotiin saavuttuani ja pengottuani urheilukassiani jouduin myöntämään, että en löytänyt HCR-mitaliani enää mistään.. Olipahan seikkailu. =)