Maantiekymppi Tampereella ( SAUL SM )

Sunnuntaina lähdin siis sekavin tuntein matkaan kohti Tamperetta. Olin lupautunut edustamaan tässä kisassa naapuriseuraa, koska se on aikuisurheiluliiton jäsen. Tällä tavoin kisailisimme myös kolmen hengen joukkuekilpailussa. Joukkue kilpailee nuorimman osanottajansa sarjassa eli tällä kertaa minun sarjassani N30. =) Näimme sovitussa paikassa klo 10.00 ja lähdimme yhden joukkuekaverin autolla kaikki kolme kisaajaa matkaan. Minä ja toinen joukkueemme jäsen olimme aivan untuvikkoja veteraaniurheilijoita. Matkalla kisapaikalle kävimme läpi kuulumisiamme ja pohdimme päivän kuntoamme. Koska näihin kilpailuihin oli vain ennakkoilmoittautuminen, tiesimme saavamme kultaa sarjassamme vain juoksemalla maaliin. Reilua vai mitä? Missä kaikki muut osallistujat ovat??!! 


Tiesimme jo ennen lähtöä olevamme voittajia, kunhan pääsemme kaikki maaliin.

Pääsimme kisapaikalle Pirkkahallin ympäristöön. Kävimme hakemassa numerolaput hallin sisältä ja ihmettelimme ilmapiiria. Paikalla oli jo verryttelemässä kaiken ikäisiä juoksijoita. Saimme kaksi numerolappua. Toinen perinteinen numerolappu kiinnitettiin etupuolelle ja toinen kilpailusarjan numero takapuolelle. Olisi pitänyt ottaa kuva, kun ihmiset kirmailivat verryttelyjään lähtöpaikan tuntumassa ja selissä vilahtelivat numerot 35, 45, 50, 60, 65, 75... Meistä kokenein konkari lähti omalle alkuverryttelylleen ja me kaksi untuvikkoa lähdimme yhdessä omallemme. Hölkkäsimme noin kilometrin pari ja otimme 5 x 100 metrin rentoja vetoja ja palasimme hölkäten takaisin. Vaihdoimme vaatteet, joimme vettä ja lähdimme lähtöpaikalle odottelemaan starttia. Olin pohtinut omaa kilometrivauhtiani ja miettinyt yrittäväni juosta alle 5.00min/km-vauhtia, sillä ei ollut varmuutta kipuileeko nilkkani ja kestääkö kuntoni. Viikon aikaisemmilla lenkeillä olin varmistanut, että vauhtia löytyy vielä, mutta kuinka pystyisin pitämääm vauhtia olisi sitten toinen asia. Toisella juoksukaverillani oli sama tavoite ja konkarikaverini yritti juosta noin 4.00min/km-vauhtia.. 


Lähtö oli Pirkkahallinvierstä vanhan kiitoradan päästä. Lähtöviivalla minulle selvisi, että 10 kilometrin lenkki tullaan juoksemaan neljänä kierroksena. Ensin juostaan kiitoradan päähän ja takaisin lähtöön eli noin 1,1km ja sitten sama uudelleen eli yhteensä 2,2 km. Tämän jälkeen juostaan kiitoradan päähän 0,6km ja käännytään noin 3,3 km:n lenkille, joka juostaan kaksi kertaa ja sitten vielä takaisin kiitoradan alkupäähän eli 0.6km. Tämä ei todellakaan auennut lähtösuoralla vaan pelkäsin koko ajan juoksevani harhaan. Pelko oli turhaa sillä matkan varrella oli hyvät opastajat ohjaamassa juoksijoita reitillä. Lähtö myöhästyi kymmenen minuuttia teknisten ongelmien vuoksi. Ajanottajat vaihtoivat tietokoneen toiseen ennen kuin päästiin starttaamaan. Silti lähdössä oli leppoisaa kun eri ikäiset juoksijat olivat lähdössä kisaamaan aikuisurheiluliiton SM-mitaleista, haastamaan itseään ja ehkä hankkimaan seuralleen pisteitä. 

Pilli vihelsi ja kisa starttasi. Yritin lähteä rennosti matkaan. Yritin juosta nyt mieluummin liian hiljaisen kuin nopean alun. Yleensä juoksen alussa kovaa ja lopussa keskityn juoksemaan maitohapoilla niin hyvin kuin pystyn. 

Ensin kierrettiin kiitorata ensimmäisen kerran ja kilometrivauhtini oli 4.32min/km. Toisella kierroksella yritin vähän keventää vauhtia ja saada juoksusta rennompaa ja se menikin aikaan 4.35 min/km. Kolmas kilometri kulki vielä kiitoradan toiseen päähän ja lähti jo kulkemaan hieman reilun kolmen kilometrin lenkkiä. Nyt askel alkoi jo hieman painaa, vaikka edelleen maasto oli tasaista - 4.41min/km. Neljänteen kilometriin alkoi nousuja, oikeastaan koko kilometri oli loivaa nousua ja välillä pieni alamäki ja taas nousua. Neljäs kilometri painui aikaa 4.53min/km ja päätin tässä vaiheessa olla tuijottamatta urheilukelloa, koska ylämäissä kilometrivauhti meni päälle 5.00min/km ja oma fiilikseni laski heti. Viides kilometri oli myös nousujohteista ja meni aikaan 4,52min/km. Mutta arvatkaas mitä? Tässä vaiheessa olin aivan poikki ja ajattelin, että en jaksa ja ajat vaan tippuvat.. kunnes.. Tämän kolmen kilometrin reitin viimeinen kilometri oli lähes kokonaan alamäkeä.. JEE! Alamäessä yritin keskittyä rentoon ja helppoon juoksuun. En osaa juosta kunnolla alamäkiä, sillä yksi iäkäs herrasmies ohitti minut aina alamäissä ja minä sitten hänet tasaisella ja ylämäissä.. Kuudes kilometri alamäkeen taittui 4.38min/km. 

Ihan hyvät vauhdit toipilaalle!

Sitten lähdettin taas uudelle kierrokselle ja huomasin kuinka olin saanut levättyä alamäessä ja pääsin juoksemaan hyvin seuraavat loivat ylämäkikilometrit aikaan 4,41min/km ja 4,48min/km. Toisiksi viimeisen kilometrin keräsin loivassa alamäessä voimia ja juoksin sen aikaan 4.38min/km ja sitten käännyttiin Pirkkahallille päin ja kohti kiitorataa joka toimi loppusuorana. Yritin pitää alamäessä taas edelle menneeseen herrasmieheen tasaisen välin ja yrittäisin ohi aivan loppusuoralla. Niin teinkin. Viimeinen kilometri aikaan 4.18min/km ja loppusuoralla vauhti parhaimmillaan 3,18min/km. Jes! Minä tein sen - pääsin maaliin!  Aika oli loppujen lopuksi. 46.40 ja keskivauhti siis 4,40min/km


Tapahtuma oli kaikin puolin mahtava ja nyt taas rohkeasti kokeilemalla pääsin "pelostani" osallistua kovempiin kisoihin. Hauskaa tässä oli se, että huomasin kuinka mahtavan hyvässä kunnossa kaikki juoksijat olivat. Sanoinkin kavereilleni, että haluan todellakin näyttää noin hyvältä 55-vuotiaana. Juokseminen tekee ilmeisen hyvää ihmisille ja pitää hyvässä kunnossa. Itselle tuli myös hirveä tsemppi pitää itsestäni parempaa huolta, sillä onhan se vähän noloa, että nuorempana olen hitaampi ja  en niin sporttisen näköinen kuin suurin osa iäkkäämmistä juoksijoista. =)
Kannatti osallistua - saaliina kaksi Suomen mestaruutta. =)
Omaan kilpailivietin ja olisin todellakin halunnut oikeasti kilpailla mitaleistani. =) Mutta seuraavat sarjat eli N35, N 40 ja N45 tulevat olemaan superkovia ja siellä mitalit ratkotaan noin 40 minuutin vauhdilla. Se onkin aina ollut suuri haaveeni, eli alittaa tuo 40 minuutin maaginen raja kympillä. Se on vielä hirveän kaukana, mutta jos tästä vielä kuntoudun ja saan juosta niin onhan minulla vielä "muutamat" veteraanisarjat aikaa rikkoa ennätyksiäni je kenties toteuttaa haaveeni. Helppoa se ei tule olemaan. Mutta jos se olisi helppoa, niin kaikki tekisivät niin - pidän haasteista. Ensi vuodeksi toivon, että kilpailu saa enemmän arvostusta ja näkyvyyttä ja yhä useampi kuntoilija, aktiivikuntoilija ja kilpakuntoilija löytää itsensä juoksemasta Suomen Aikuisurheiluliiton SM-kympillä. Tai mikset juoksisi puolimaratonilla ja tai vaikka hyppäisi pituutta yleisurheilukisoissa. Aina kannattaa haastaa itsensä kunnolla - omalla kunnolla! Kunnossa kaiken ikää. =)


Oletko sinä ajatellut kisaavasi veteraanikisoissa vai oletko vielä liian nuori kilpailijaksi? Onko sinulla haaveita tai tavoitteita juoksusi ja kehittymisesi suhteen? Lukisin mielelläni teidän muiden tavoitteita ja haaveista juoksijana. =) 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

8 kommenttia

Janna / Jannan askeleet kirjoitti...

Vautsi! Olipa kiva raportti ja tosi hieno aikakin. Itsekin olen miettinyt osallistumista veteraanikisoihin. Ehkä ensi vuonna sitten. Sulla on kyllä tosi kovat tavoitteet kympille. Toivottavasti pääset pian täysipainoisesti treenaamaan!

Salla kirjoitti...

Mut ylipuhuttiin keväällä liittymään VSVU:hun mutta lähinnä siksi, että sisäänpääsymaksut urkkahalliin on mitättömän halvat. Liittymistä seurasi heti puhelu, tulisinko mukaan SM-viesteihin 😅 En mennyt kun oli maraton ihan kulman takana, mutta tuollaisista haasteista minäkin tykkään. Että lupautuu itselleen johonkin ihan utopistiselta kuulostavaan juttuun ja rohkeasti menee tekemään parhaansa. Itsellä on tavoitteena pysyä kunnossa ja samalla kokeilla, miten koviin vauhteihin tässä iässä ja tässä vaiheessa treenaamisen aloittamisella on mahdollista päästä. Juoksemisesta on jo nyt tullut elämäntapa, ja tällä hetkellä lomaillessamme Unkarissa mulla on tossut mukana ja olen menossa urkkakentälle tekemään 500m vetoja 😊

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Kiitos, Janna! Kiva, että pidit raportista. Suosittelen osallistumaan, jos yhtään siltä tuntuu ja vaikka ei tuntuisikaan niin kannattaa kokeilla tykkääkö. =) Tavoitteet täytyy olla korkealla..tietysti matkalla edetään pienemmin tavoittein ja nyt ensimmäinen ja tärkein tavoite on todellakin kuntoutua ja päästä treenaamaan. =)

Huippuja treenejä sinulle ja uusia ennätyksiä!=)

Popkornilla Puolimaratonille kirjoitti...

Hyvin juostu ja tsemppiä syksyyn! Mitä tulee tuohon 40 minuutin alittamiseen, niin on se kumma, miten paljon työtä ja tuuria vaatii "vain" muutaman minuutin nipistäminen :)

Veteraanikisat on mulle ihan uus tuttavuuus, täytyy googlailla.

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Kiva Salla, kun kerroit tavoitteistasi! Meillä taitaa olla hyvin samantapaiset ajatukset liikunnan ja juoksuharrastamisen suhteen. Olen itse ollut erittäin varovainen lähtemään mihinkään, mutta nyt yritän haastaa itseni ja kokeilla asioita rohkeasti. Se on kyllä ollut enemmänkin voimaannuttavaa, kuin rasittavaa. =) Nyt sitten vaan veteraanikisoihin!! SM-viestit kuulostaa mahtavalta.. Mistähän minäkin löytäisin joukkueen? ;)Seuroja kyllä löytyy, mutta kaikille ei ole tarpeeksi kilpailijoita joukkueisiin..

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Popcornilla Puolimaratonille!

Kiitos, ja tsemppiä myös omiin treeneihisi! Minä en itseasiassa tiedä kuinka tiukassa nuo ovat minun kohdallani, kun en ole vielä oikein päässyt treenaamaan. Täytyy vaan kuntouttaa itseni ensin kuntoon, sitten hankkia hyvä pruskestävyys ja sen jälkeen treenata vauhtikestävyyttä jne. Kova työ siinä on mutta haluan testata,onko minusta siihen. =) Kiva,että olet löytänyt blogini ja poikkesit kommentoimaan. =) Tervetuloa uudestaan! =)

Raita / Lenkillä pilkkujen kanssa kirjoitti...

Isot onnittelut vielä! Veteraanikisoissa on kyllä se hienous, että siellä näkee todella hyväkuntoisia iäkkäitäkin ihmisiä. Se motivoi ihan valtavasti, siis että juokseminen voi olla, jos terveyttä riittää, ihan koko elämän mittainen harrastus.

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Kiitos, Raita!

Veteraanikisat ovat vaan niin mainio ja esimerkillinen tapahtuma - hyvässä kunnossa kaiken ikää. Ja on todellakin havahtua jo nyt miettimään, että miten pidän itseni terveenä ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. =)

Ja onnittelut itsellesi ennätyksestäsi Kuopiossa!!