Muuta liikuntaa osa 1




Viikko 31 meni palautellessa juoksusta. Jalat ja varsinkin lonkat ja pakarat olivat kipeinä vielä monta päivää Tampere Countryside Marathonin Myllyn lenkin jälkeen. En ole saanut jalkojani vieläkään kuntoon, joten niiden kuntoutus ja vähäinen juokseminen on edelleen ajankohtaista. Niinpä tämä viikko meni muiden lajien parissa.

Melamajavien laituri KOkemäenjoen rannalla ja muutana tyhjää kanoottia odottamassa kuivausta melontaretken jälkeen.

 Tätä kirjoittaessa olen käynyt jo kolme kertaa loppukesän aikana melomassa. Olen pitkään haaveillut melomisesta ja viimein uskaltauduin melomaan. Olisin mennyt aikaisemminkin, mutta itselleni on jotenkin kauhean vaikeaa tehdä uusia asioita ensimmäistä kertaa varsinkaan yksin, ilman kaverin antamaan henkistä tukea ja "me henkeä".  Olin aikaní yrittänyt saadaystäviäni puhuttua mukaan, mutta yksi pelkäsi että hänen takapuolensa on niin iso, että se ei mahdu kajakin reijästä sisään (No ei ole.). Ja toinen ei pitänyt ajatuksesta, että jalkoja pitää pitää paikallaan, eikä niitä saa liikuttaa. Kolmas oli kiinnostunut, mutta valitteli selkäänsä. Neljäs lupautui, mutta h-helken koettaessa hän lähtikin reissuun

Jokiuoman seesteistä kauneutta.

Päätin lähteä loppujen lopuksi yksin ja luottaa siihen, että kokeilemisen jälkeen olen viisaampi ja rohkeampi. Tälläisiä yksinäisiä yrittäjiä varten paikallisella melontaseuralla on aivan mahtava "konsepti", nimittäin naisten maanantaimelonnat. Joka maanantai startataan vain naisten kesken matkaan, ohjaajina voi olla miehiä, ja melotaan eri mittaisia lenkkejä Kirjurin luodon jokisuistossa. 
Ensimmäisenä maanantaina pääsin aloittelijan tuurilla melomaan kevyen 10 kilometrin lenkin, sillä ilma oli niin hieno ja aurinkoinen, ettei kukaan kokeneempi innostunut lyhyemmästä lenkistä. Päätin koettaa pysyä mukana ja onnistuin. Ensimmäisellä kerralla tekniikka oli eniten hukassa, enkä älynnyt hyödyntää jalkojani ja puristin kauheasti melaa. Lenkin lopussa alkoi jo helpottaa. Jo ensimmäisellä kerralla huomasin, että melonta on kyllä minun juttuni. Veden äärellä oleilu on vain niin rentouttavaa, pää tyhjenee ja mieli ihailee vain mahtavia suistomaisemia. Jokiuomassa pääsee melomaan sorsaperheiden ohi ja ihastelemaan pesästään lentoon lähtevää haikaraa. Vaikka olemme todella useasti kiertäneet joen rannassa lasten kanssa ja ihailleet jokimaisemaa, niin se on aivan erilainen joeltapäin katsottuna.

Täytyy sanoa, että melonta tuo toivottua vaihtelua liikuntaan ja ihan erilaista rentoa ja meditatiivista otetta. Vaikka melonta sopii kuntoulumuodoksi, haen itse melonnasta kosketusta luontoon ja rentoutumista luonnon helmassa. Nyt yritän päästä melomaan niin monena maanantaina kuin vain mahdollista. Ensi vuonna toivon suorittavani melonnan peruskurssin ja hankkivani seuran jäsenyyden ja osallistuvani sitten pidemmille melontareisuille. Minua kiinnoistaisi vielä kokeilla suppausta ja triathlonia.. Ehkä joskus?!


Kaupungin puolelta rantatieltä otettu kuva kauniista jokimaisemasta.



Oletko sinä kokeillut uusia liikuntalajeja tai kokeillut uutta liikunnan saralla tänä kesänä? Mitä haluaisit ehkä kokeilla? 




 P.S. Viides ystäväni jota houkuttelin mukaani melomaan innostui kokeilemaan melomista ja tuli mukaani eilen. =) Jip-pii!

2 kommenttia

Jonna / Lenkkareiden viemää kirjoitti...

Melonta kiinnostaa kovasti, on kiinnostanut jo vuosia, mutta aina herään liian myöhään katsomaan kurssitarjontaa. Ilman opetusta en uskalla kokeilla, mutta jospa ensi vuonna olisin ajoissa hereillä.

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Jonna!

Peruskurssille kannattaa ehdottomasti osallistua. Täällä näihin aloittelijoillekin suunnattuihin melontoihin lähtee mukaan useita ohjaajia. Lisäksi meille annetaan tukevat kanootit. Meillä ei ole ollut käytössä kypäriä, eikä kuulemma kukaan "miesmuistiin" ole kaatunut kanootillaan. Suojaisissa juovissa melonta on turvallista. Ja liian kovalla tuulella emme lähde melomaan. Suosittelen kokeilemaan. =)

Kiva kun tulit kommentoimaan, Jonna! Tervetuloa uudestaan!