Aamulenkistä päivä alkaa


Kirjoitin jo edellisessä postauksessa siitä, kuinka blogini suunnan täytyy muuttua vähemmän juoksupainotteiseksi, koska en pääse juoksemaan niin usein kuin ennen. Toivon, että pysytte silti mukana seuraamassa, kun kuntoutan itseäni entistä parempaan kuntoon. Aion keskittyä kehonhuoltoon, peruskunnon kasvattamiseen sekä monipuoliseen liikuntaan. Lasten kanssa liikkuminen ja treenaaminen tulee olemaan suuressa osassa kirjoituksia, sillä he niin innolla ovat mukana kaikessa menossa.

Nyt päätin keskittyä kuntoutuksen lisäksi arjen parempiin valintoihin. Eilen sunnuntaina heräsimme lasten kanssa ennen yhdeksää ja päätimme lähteä aamulenkille koiran kanssa ihmettelemään ympäröivää luontoa. Ensin ihmettelimme kuinka metsä oli täyttynyt yön aikana hämähäkin seiteistä. Toinen ihmetyksen aihe oli järveltä nuoseva sumu, joka tuntui nousevan suoraan rannalta ja peittävän taakseen kauniit järvimaisemat. Olimme viettämässä mökkilomaa Kihniössä ja nämä maisemat lumoavat meidät joka vuosi uudelleen. Kävelimme lasten ja koiramme kanssa aamulla rantaa pitkin niemen kärkeen ja takaisin. Matkan aikana sumu alkoi hälvetä ja saimme ihastella maiseman muuttumista koko aamulenkkimme ajan. Kävelimme melkein puolitoista tuntia ja palasimme aamiaiselle virkistävän ja hieman kolean aamukävelyn jälkeen. Näistä ennen aamupalaa tyhjällä mahalla tehdyistä aamulenkeistä saisi tulla tapa.

Yön aikana puiden oksille oli ilmestynyt hämähäkin seittejä.




Sumu nousi järven pinnasta suoraan taivaaseen kuin seinänä.
  

Sumuinen aamumaisema





Hämähäkinseitit olivat upeita nähtävyyksiä.



Vesikoiramme hakeutuu veteen aina kuin vain mahdollista.

Aamulenkkikaverini.

 Päivällä lähdimme soutamaan lasten kanssa ihan perinteisillä soutuveneillä. Minä sousin toista venettä ja tyttäreni istui kyydissä. Poikani sousi itse omaa venettä. Soutelu oli aivan mahtavaa liikuntaa aurinkoisessa säässä. Järvellä soutelimme sen niemen kärkeen asti, jonne aamukävelyllä kävelimme. Päästyämme niemen järkeen, päätimme soutaa takaisin ja tietenkin otimme poikani kanssa pienen kisan. Voin kertoa, että minä en tätä kisaa voittanut, vaikka kuinka yritin.

Soutaja ja huopaaja.




Mukeihin kerätyt iltapalamustikat.

Iltapäivällä kävimme keräämässä mustikkapiirakkaa varten syksyn viimeiset mustikat. Lapset halusivat mustikoita myös mustikkamaitoonsa. Poimimme niitä mökin lähistöltä rauhassa. Illalla keräännyimme sukulaisten kanssa katselemaan kaunista auringonlaskua ja paistamaan grillikotaan makkaroita lapsille iltapalaksi.


Auringonlaskut ovat aina upeita.

Eilisen onnistuminen oli aamulenkki ennen aamiaista. Tästä täytyisi ottaa tapa useammin. Muita parempia arjen valintoja opetellaan pikku hiljaa tulevaisuudessa. Nämä valinnat saavat toivottavasti kehoni ja mieleni voimaan paremmin ja kestämään rasitusta paremmin tulevaisuudessa. Haluan tehdä arjestani entistä liikunnallisemman ja terveellisemmän ja näihin valintoihin tulen jatkossa kiinnittämään huomioita postauksissani.


Sunnuntain saldona ainakin 2 tuntia kävelyä ja tunti soutamista sekä paljon mieltä piristäviä maisemia. Kuinka usein sinä ehdit viikossa aamulenkille? Täällä ollaan taas lähdössä kävelemään, joten aurinkoista maanantaita kaikille!! =)









2 kommenttia

Salla kirjoitti...

Niin hienoja kuvia ja tunnelmia! :) Meitä yhdistää näköjään myös rakkaus metsään ja kaikenlainen lasten kanssa luonnossa puuhaaminen. Se on parasta!

Unknown kirjoitti...

Kiitos, Salla! Kaikenlainen lasten kanssa puuhastelu on lähellä sydäntäni ja metsäily myös. =) Kiva, että löytyy yhdistäviä asioita. Olen toivonut salaa, että lapseni eksyisivät joskus suunnistamaan. =) Saisin kolme kärpästä yhdellä iskulla.. juoksun, metsäilyn ja perheliikunnan.. Odottelen edelleen.. =)