Harjoitusviikko 8/2017

Harjoitusviikko 8/2017

maanantai  - laskettelu

tiistai - laskettelu

keskiviikko - laskettelu

torstai - lepo

perjantai - matkustuspäivä - lepo

lauantai - matkustuspäivä - lepo

sunnuntai - juoksulenkki 10km, lasten kanssa taekwondo harjoitukset + venyttelyä

________________________________________________________________________


MAANANTAI - Laskettelua

Olimme lähteneet Tahkolle sillä meiningillä, että siellä lasketellaan ainakin kolma päivää, aamusta
iltaan. Rinteeseen lähti koko perhe kuopusta myöten, mutta 4-vuotiaalle oli pyydetty lapsenvahdiksi minun isäni. 4-vuotias tarmokas tyttäreni jäi huutamaan vastalauseitaan, kun jätimme hänet laskettelemaan ukki seuranaan lasten rinteeseen. Maanantaina hänelle teki vaikeaa pysyä pystyssä, saati sitten jarruttaa tai mennä edes hihnahissiin yksin. Kävimme moikkaamassa pikkuneitiä välillä, mutta aina alkoi sama huuto, hän halusi mukaamme laskemaan isoihin rinteisiin. Ihailen suuresti isääni, joka viihtyi hyvin neidin seurassa ja toisinaan  sai pikkuneidinkin viihtymään. 

Laskettelua, ihania maisemia, rauhallisia välipaloja..loma.






Laskettelimme joka päivä aamusta iltaan, niin pitkään kuin hissit pyörivät.

 

TIISTAI - Laskettelua

Tiistainakin ohjelmassa oli laskettelua ja jätimme taas kuopuksen ukin kanssa harjoittelemaan tai oikeastaan hiomaan laskettelukuvioita.. Aamupäivän laskettelimme siinä uskossa, että kaikki on hyvin. Kun tulimme parivaljakon luo, tyttäremme ulvoi maassa ja huusi haluavansa muiden mukaan isoon mäkeen. Koska hän ei suostunut enää liikkumaan alhaalla ja meinasi siksi jo paleltua, piti meidän vaan ottaa hänet mukaamme. Söimme laavulla välipalaa ja lähdimme sitten koko sakki kohti isoja rinteitä. Aluksi laskettelimme puolikkaissa rinteissä niin että pikkutyttö laski itse helpommat osuudet ja opetimme häntä auraamaan ja kurvailemaan. Hän olikin oppinut jo puolessatoista päivässä hienosti perustaidot. Ylösnouseminen oli vielä hakusessa, mutta auraaminen alkoi onnistua. Jyrkimmät kohdat hänlaski turvallisesti isänsä jalkojen välissä. Eikä olisi lähtenyt rinteestä millään pois, vaikka kello oli jo seitsemän ja rinteet sulkeutuivat. Ihme tyttö.



Laskettelemassa on niin hienoa. =)



Maisemia olisin voinut kuvata enemmänkin, niin kauniita ne olivat. <3


KESKIVIIKKO - laskettelua


Ja voitte vain arvata miten tarina pienestä voimakastahtoisesta tytöstä päättyi. Viimeisenä laskettelupäivänä, hän tuli jo rinteitä itse ylhäältä asti alas. Välillä kaaduttiin, sitten noustiin ylös. Välillä pahimmat paikat laskettiin isän jalkojen välissä, mutta itsekin tultiin alas ja kartioitakin kierrettiin.

En kirjoita tästä kehuakseni tyttöäni, vaan pohja kirjoitukselle on uskoa itseensä, olipa sitten minkä ikäinen tahansa. Tämä ei ole kirjoitus, jossa ihaillaan aikaisin laskettelemaan oppivia, sillä nuoremmatkin ovat onnistuneet. Emme kilpaile kenenkään kanssa, vaan kirjoitus olisi täysin samanlainen olipa kyseessä minkä ikäinen ihminen tahansa. Haluan kirjoittaa rohkeudesta kohdata vaarallisia ja tuntemattomia asioita, rohkeudesta ja innokkuudesta, jotka kantavat vaikka kukaan muu ei uskoisi kykyihisi. Minä voisin todellakin ottaa mallia tyttärestäni, joka on niin ihanassa iässä, ettei ymmärrä juurikaan eri-ikäisten ihmisten eroa taidoissa tai kokemuksessa. Omasta mielestään hän pystyy kaikkeen siihen mihin muutkin. Olisi todellakin mahtavaa, että hän säilyttäisi tuon piirteen aikuiseksi asti. Palava halu tehdä asioita,joista tykkää, eikä anna kenenkään estää itseään toteuttamasta toiveitaan. Täytyy ottaa todellakin mallia pienestä tytön tylleröstä. =) Täällä aikaisempi postaukseni siitä, miten voisin ottaa mallia tyttäreni itseluottamuksesta. =)

Täällä sitä sitten oltiin mäen päällä, veljen perässä tulossa alas.


TORSTAI - lepopäivä

Torstaina pakkasimme tavarat ja lähdimme Tahkolta ajamaan takaisin vanhempieni luo. Minun oli tarkoitus mennä hiihtämään, mutta pakkanen ja lumipyry saivat minut jäämään vanhempieni luokse lukemaan lehtiä ja katsomaan telkkaria rauhassa, kun kerrankin oli aikaa. Lapset suuntasivat vielä miesten kanssa uimaan. En ole vieläkään löytänyt mieleistä uimapukua, joten uimareissut odottavat täydellisen uimapuvun löytymistä.



Poroja löytyi Savostakin. Niitä täytyy käydä joka Tahkon reissulla morjestamassa eli syöttämässä jäkälää. =)



Perjantai - lepo

Perjantaipäivä kului asioilla ja lähdimme ajamaan kohti Jyväskylän sukulaisia. Olimme lopulta perillä vasta kahdeksan aikaan. Päivä hurahti siihen ja valvoimme pitkään seurustellessamme sukulaisten kanssa.


Lauantai - lepo 

Lauantaina lähdimme keskipäivällä sukulaisten luota ja kävimme kyläilemässä mieheni entisen pelikaverin luona. Viime tapaamisesta olikin kulunut aikaa ja jutellessa kuulumisia kului enemmän aikaa kun suunniteltiin. Lähdimme ajelemaan Jyväskylästä kotiin vasta ennen kuutta. Minun  piti ehtiä illalla vielä lenkille, mutta ei sitten vaan millään onnistunut. Tullessamme kotiin, piti käydä vielä kaupassa ja kello oli yhdeksän illalla kun kaarsimme kotipihaan. Kun tavarat oli purettu, en todellakaan jaksanut lähteä juoksemaan lumipyryyn ja lauantai-iltaan.



Sunnuntaina sai sitten juosta lumessa. =)

Kiirettömällä lenkillä ehti ihailemaan luonnon taideteoksia. 





Sunnuntaina - 10 km lenkki, taekwondoharjoitukset lasten kanssa ja venyttelyä

Sunnuntaina lähdin juoksemaan aiottua aikaisemmin, että varmasti ehtisin juosta, eikä mikään vaan estäisi sitä. Lasten taekwondo-harjoitukset alkoivat klo 12.00 , joten lähdin juoksemaan kymmenen jälkeen. Koiraa en voinut ottaa mukaan, sillä aina kun tiellä on irtolunta, sitä paakkuuntuu Ricon jalkoihin ja hän irrottelee niitä parhaimmillaan parinkymmenen metrin välein mahallaan tiellä.. Argh. Siihen se lenkki sitten menisikin. Päätin juosta ilman kelloa ja ajanottoa rennosti. En tiedä kuinka kauan meni, mutta luminen maa hidasti menoa ja toimi samalla lihaskuntotreeninä. Harjoituksiin lähdettiin taas kiireellä. Iskäkin olisi voinut puolestani lähteä lasten mukaan, mutta tyttömme haluaa äidin aina mukaansa liikkumaan, joten kuljetaan nyt mukana niin kauan kuin seura kelpaa.. =) Isoveli innostui taekwondosta ja aloitti harrastuksen. Yllätys-yllätys..pikkusiskokin halusi mukaan.. No hän pääsi harjoittelemaan niin, että vanhempi on mukana ja tekee hänen kanssaan treenejä valmentajan ohjeiden mukaan. Minä haluaisin itsekin aloittaa taekwondon, mutta vielä ei taida olla minunvuoroni...

Taas yhdessä treenaamassa. =)
Tässä taas raporttia ja kuulumisia viimeviikolta, vähän tulee myöhässä, mutta yritän saada nämä nyt ajalleen.

Superhyvää viikkoa kaikille! =)

5 kommenttia

Sini /luontoloinen kirjoitti...

Vitsi miten reipas tyllerö! <3 Mukavan oloinen viikko teillä. :)

Salla kirjoitti...

Ihana tuo teidän pieni tyttönen :) Ihan tippa tuli silmään, kun mietin hänen innokkuuttaan ja rohkeuttaan. Sitä sopii kyllä kehua, ja toivottavasti säilyttää tahtonsa ja uskonsa itseensä aikuiseksi saakka!

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Sini!

Kiitos, tyttö on reipas, vaikka sitä ei aina osaakaan arvostaa niin paljon kuin pitäisi. Sama pätee viikkoihin ..metsää ei aina näe puilta.. =)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka Salla!

Kiitos! Ihana tyttö tosiaan, mutta häntä seuratessa mietin välillä mihin ja milloin olen itse kadottanut kirkkaimman rohkeuteni.. Innostuja olen onneksi edelleen ja tahtoakin löytyy, mutta rohkeutta täytyy alkaa etsimään ja opetelle. Tarttua tilanteisiin vaikka vähän päätä huimaisi.

Satu kirjoitti...

Voi ihana tuo sinun tyttö. <3 Ihanan rohkea, innokas ja sisukas. Kenties äitiinsä tullut? ;)