viikko 3

Harjoitusviikko 3

maanantai 15.1.. 6 km - 33.40min -5,38min/km  - Tuntui kevyeltä reippalta 
tiistai 16.1. lepo
keskiviikko 17.1.. alkuverryttely + 10x200m (palautus 90 s hölkkää/200m) + loppuverryttely,yhteensä 10km. Vedot juoksin 40-42,5s välille. Nilkka alkoi kipuilla alkuverkassa kuten jo aiemmin keväällä 2017. Lisää aiheesta täältä , täältä  ja täältä.
torstai 18.1. lepo . Pidin lepoa jalkakipujen vuoksi ja jätin kuntosalin tekemättä kun meinasin mennä juoksemaan 3000m lauantaina.
perjantai 19.1. lepo . Edelleen lepoa ja ajattelin juosta 800m 3000metrin sijaan. Päätin kuitenkin jättää kisat väliin, joten turhaa lepoilua. =(
lauantai 20.1. 8km /52min -  6.46min/km
sunnuntai 21.1 . 1km verkkaa 5km vk-vauhtia ja 1,5km verkkaa.
Yhteensä: 30km

Talvijuoksemisen kauniita hetkiä. 

 _________________________________________________________________________________

KATSAUS JUOKSUHAASTEESEEN:

Olen ottanut vastaan Annen käynnistämän Juoksuhaaste 2018:n, mutta lupasin suorittaa sitä vähän omalla tavallani. Vuoden ekalla viikolla listasin toteutuneita kohtia tänne. Nyt liitän nuo jo läpikäydyt kohdat mukaan pelkkinä numeroina. =)

1.) Juokse pakkassäässä. Olen juossut pakkassäässä lauantaina ja sunnuntaina. Pakkanen saa luonnon kuin pukeutumaan pitsiseen pukuun. Kaikki on kuorrutettu valkean pitsisillä yksityikohdilla. Huurteiset pakkasaamut ja -illat ovat kauneimpia lenkkikelejä.

Kauniit heinät ojan varressa. Näitä ihailen jokaisena vuodenaikana.

2.)
3.)
5.)
10.)
17.)
18.)
25.)
26.)
28.)
30.)
37.) Aseta itsellesi juoksutavoite ja juokse siihen! Facebookissa on juoksijoille suunnattu ryhmä "Juoksuohjelma kunnolla läpi!" Ryhmässä on kuukausittain haasteita ja tammikuun haaste oli juosta tai liikkua 100km tammikuun aikana. 21.1. olin juossut asettamani tavoitteen!

100 kilometriä juoksua takana tammikuussa 2018.

38.)

__________________________________________________________________

MUUTA:

-Jalkavaivat alkoivat taas kiusaamaan, ja minun täytyisi syventyä niihin fysioterapeutin antamiin ohjeisiin paremmin ja lisätä lihaskuntoa, lihashuotoja ja korvata kestävyysharjoittelua muilla lajeilla kuin hitaalla juoksemisella.

- Töissä on ollut kiireistä ja keho on stressitilassa.

- Olen saanut nukuttua huonosti. =(

- Minun pitäisi helmikuussa saada vähän uudenlainen harjoitusohjelma ja odotan sitä innolla.

- Nyt on menossa jotenkin alavireiset viikot, mutta uskon että olotila sekä mieli tästä taas paranevat, kun saan jalkakipuja huollettua.

________________________________________________________________________________

Puhinat sikseen..

Hyvää harjoitteluviikkoa ja kannustavia ajatuksia meille jokaiselle. =)

Juoksuhaaste 2016-2018

Sain Taivaanrannan juoksija-Annelta haasteen osallistua "Juoksuhaaste 2018":aan. Otin haasteen vastaan, mutta samalla kun lueskelin noita haastekohtia, tajusin että 2-vuotisen blogitaipaleen varrelta (Onnea  2-vuotiaalle.. jihuu!) blogistani löytyy todella moneen kohtaan postaus. Niinpä muuntelin haasteen omalla kohdallani blogini haasteeksi ja mietin kahden vuoden ajalta jo toteutuneita kohtia, joihin etsin kuvat sekä linkit aiempiin blogipostauksiin. Tavoitteenani on toteuttaa vuoden 2018 aikana ne kaheksan kohtaa, joita en ollut vielä tehnyt tai joista en ollut varma. =)

Tutustu ensin blogihaasteen kohtiin ja lue lopuksi minun haastekohtani ja samalla tavoitteeni vuodelle 2018.

Pystyykö kipuilevalla jalalla juoksemaan?

Menin pelon sekaisin tuntein perjantaina naprapaatille näyttämään jalkaani ja kertomaan kivuistani. Kerroin, että olisin niin mielellä juossut seuraavana päivänä Karhu-viestissä. Joukkuekaverini olivat nimittäin luvanneet odottaa perjantain naprapaatin käytiäni ennen kuin hankkisivat tilalleni uuden juoksijan. Lauantain Karhu-viesti olisi itselleni kuudes kerta kyseisessä tapahtumassa. Eka osallistumiseni taisi olla vuonna 2008 noin puoli vuotta esikoiseni syntymän jälkeen. Ja olin juossut muutaman lenkin vuoden juoksemattomuuden päälle.. sen jälkeen oli muutaman vuoden tauko ja 2013 vuodesta asti olen ollutkin mukana taas joka kerta. Ihan vain, että ymmärtäisitte, miten paljon vaan tahdon osallistua tuohon tapahtumaan. 

Harjoitusviikko 8/2017

Harjoitusviikko 8/2017

maanantai  - laskettelu

tiistai - laskettelu

keskiviikko - laskettelu

torstai - lepo

perjantai - matkustuspäivä - lepo

lauantai - matkustuspäivä - lepo

sunnuntai - juoksulenkki 10km, lasten kanssa taekwondo harjoitukset + venyttelyä

________________________________________________________________________


MAANANTAI - Laskettelua

Olimme lähteneet Tahkolle sillä meiningillä, että siellä lasketellaan ainakin kolma päivää, aamusta

iltaan. Rinteeseen lähti koko perhe kuopusta myöten, mutta 4-vuotiaalle oli pyydetty lapsenvahdiksi minun isäni. 4-vuotias tarmokas tyttäreni jäi huutamaan vastalauseitaan, kun jätimme hänet laskettelemaan ukki seuranaan lasten rinteeseen. Maanantaina hänelle teki vaikeaa pysyä pystyssä, saati sitten jarruttaa tai mennä edes hihnahissiin yksin. Kävimme moikkaamassa pikkuneitiä välillä, mutta aina alkoi sama huuto, hän halusi mukaamme laskemaan isoihin rinteisiin. Ihailen suuresti isääni, joka viihtyi hyvin neidin seurassa ja toisinaan  sai pikkuneidinkin viihtymään. 

Laskettelua, ihania maisemia, rauhallisia välipaloja..loma.

Laskettelimme joka päivä aamusta iltaan, niin pitkään kuin hissit pyörivät.

 

TIISTAI - Laskettelua

Tiistainakin ohjelmassa oli laskettelua ja jätimme taas kuopuksen ukin kanssa harjoittelemaan tai oikeastaan hiomaan laskettelukuvioita.. Aamupäivän laskettelimme siinä uskossa, että kaikki on hyvin. Kun tulimme parivaljakon luo, tyttäremme ulvoi maassa ja huusi haluavansa muiden mukaan isoon mäkeen. Koska hän ei suostunut enää liikkumaan alhaalla ja meinasi siksi jo paleltua, piti meidän vaan ottaa hänet mukaamme. Söimme laavulla välipalaa ja lähdimme sitten koko sakki kohti isoja rinteitä. Aluksi laskettelimme puolikkaissa rinteissä niin että pikkutyttö laski itse helpommat osuudet ja opetimme häntä auraamaan ja kurvailemaan. Hän olikin oppinut jo puolessatoista päivässä hienosti perustaidot. Ylösnouseminen oli vielä hakusessa, mutta auraaminen alkoi onnistua. Jyrkimmät kohdat hänlaski turvallisesti isänsä jalkojen välissä. Eikä olisi lähtenyt rinteestä millään pois, vaikka kello oli jo seitsemän ja rinteet sulkeutuivat. Ihme tyttö.

Laskettelemassa on niin hienoa. =)

Maisemia olisin voinut kuvata enemmänkin, niin kauniita ne olivat. <3

KESKIVIIKKO - laskettelua

Ja voitte vain arvata miten tarina pienestä voimakastahtoisesta tytöstä päättyi. Viimeisenä laskettelupäivänä, hän tuli jo rinteitä itse ylhäältä asti alas. Välillä kaaduttiin, sitten noustiin ylös. Välillä pahimmat paikat laskettiin isän jalkojen välissä, mutta itsekin tultiin alas ja kartioitakin kierrettiin.

En kirjoita tästä kehuakseni tyttöäni, vaan pohja kirjoitukselle on uskoa itseensä, olipa sitten minkä ikäinen tahansa. Tämä ei ole kirjoitus, jossa ihaillaan aikaisin laskettelemaan oppivia, sillä nuoremmatkin ovat onnistuneet. Emme kilpaile kenenkään kanssa, vaan kirjoitus olisi täysin samanlainen olipa kyseessä minkä ikäinen ihminen tahansa. Haluan kirjoittaa rohkeudesta kohdata vaarallisia ja tuntemattomia asioita, rohkeudesta ja innokkuudesta, jotka kantavat vaikka kukaan muu ei uskoisi kykyihisi. Minä voisin todellakin ottaa mallia tyttärestäni, joka on niin ihanassa iässä, ettei ymmärrä juurikaan eri-ikäisten ihmisten eroa taidoissa tai kokemuksessa. Omasta mielestään hän pystyy kaikkeen siihen mihin muutkin. Olisi todellakin mahtavaa, että hän säilyttäisi tuon piirteen aikuiseksi asti. Palava halu tehdä asioita,joista tykkää, eikä anna kenenkään estää itseään toteuttamasta toiveitaan. Täytyy ottaa todellakin mallia pienestä tytön tylleröstä. =) Täällä aikaisempi postaukseni siitä, miten voisin ottaa mallia tyttäreni itseluottamuksesta. =)

Täällä sitä sitten oltiin mäen päällä, veljen perässä tulossa alas.

TORSTAI - lepopäivä

Torstaina pakkasimme tavarat ja lähdimme Tahkolta ajamaan takaisin vanhempieni luo. Minun oli tarkoitus mennä hiihtämään, mutta pakkanen ja lumipyry saivat minut jäämään vanhempieni luokse lukemaan lehtiä ja katsomaan telkkaria rauhassa, kun kerrankin oli aikaa. Lapset suuntasivat vielä miesten kanssa uimaan. En ole vieläkään löytänyt mieleistä uimapukua, joten uimareissut odottavat täydellisen uimapuvun löytymistä.

Poroja löytyi Savostakin. Niitä täytyy käydä joka Tahkon reissulla morjestamassa eli syöttämässä jäkälää. =)

Perjantai - lepo

Perjantaipäivä kului asioilla ja lähdimme ajamaan kohti Jyväskylän sukulaisia. Olimme lopulta perillä vasta kahdeksan aikaan. Päivä hurahti siihen ja valvoimme pitkään seurustellessamme sukulaisten kanssa.

Lauantai - lepo 

Lauantaina lähdimme keskipäivällä sukulaisten luota ja kävimme kyläilemässä mieheni entisen pelikaverin luona. Viime tapaamisesta olikin kulunut aikaa ja jutellessa kuulumisia kului enemmän aikaa kun suunniteltiin. Lähdimme ajelemaan Jyväskylästä kotiin vasta ennen kuutta. Minun  piti ehtiä illalla vielä lenkille, mutta ei sitten vaan millään onnistunut. Tullessamme kotiin, piti käydä vielä kaupassa ja kello oli yhdeksän illalla kun kaarsimme kotipihaan. Kun tavarat oli purettu, en todellakaan jaksanut lähteä juoksemaan lumipyryyn ja lauantai-iltaan.

Sunnuntaina sai sitten juosta lumessa. =)

Kiirettömällä lenkillä ehti ihailemaan luonnon taideteoksia. 

Sunnuntaina - 10 km lenkki, taekwondoharjoitukset lasten kanssa ja venyttelyä

Sunnuntaina lähdin juoksemaan aiottua aikaisemmin, että varmasti ehtisin juosta, eikä mikään vaan estäisi sitä. Lasten taekwondo-harjoitukset alkoivat klo 12.00 , joten lähdin juoksemaan kymmenen jälkeen. Koiraa en voinut ottaa mukaan, sillä aina kun tiellä on irtolunta, sitä paakkuuntuu Ricon jalkoihin ja hän irrottelee niitä parhaimmillaan parinkymmenen metrin välein mahallaan tiellä.. Argh. Siihen se lenkki sitten menisikin. Päätin juosta ilman kelloa ja ajanottoa rennosti. En tiedä kuinka kauan meni, mutta luminen maa hidasti menoa ja toimi samalla lihaskuntotreeninä. Harjoituksiin lähdettiin taas kiireellä. Iskäkin olisi voinut puolestani lähteä lasten mukaan, mutta tyttömme haluaa äidin aina mukaansa liikkumaan, joten kuljetaan nyt mukana niin kauan kuin seura kelpaa.. =) Isoveli innostui taekwondosta ja aloitti harrastuksen. Yllätys-yllätys..pikkusiskokin halusi mukaan.. No hän pääsi harjoittelemaan niin, että vanhempi on mukana ja tekee hänen kanssaan treenejä valmentajan ohjeiden mukaan. Minä haluaisin itsekin aloittaa taekwondon, mutta vielä ei taida olla minunvuoroni...

Taas yhdessä treenaamassa. =)

Tässä taas raporttia ja kuulumisia viimeviikolta, vähän tulee myöhässä, mutta yritän saada nämä nyt ajalleen.

Superhyvää viikkoa kaikille! =)

HARJOITUSVIIKKO 7/2017

HELOU!!

Mietin pitkään, miten kirjoitan harjoitusviikostani, joka oli taas kerran liian vähäharjoituksinen. Samalla viikolla kuitenkin tapahtui niin paljon muutakin ja kaikkea sellaista, joka vaikeuttaa harjoittelua. Voisin todellakin ottaa itseäni niskasta kiinni ja rueta keksimään erilaisiin väleihin treenejä, vaikka vähän lyhyempiäkin. Olo on jotenkin syyllinen, en oikein tiedä, mikä on vialla. Pelkäänkö, että alan taas harjoitella vähän kovempaa ja jalat kipeytyvät vai mitä. Voisin kuitenkin tehdä paljon enemmän, mutta nyt tuntuu vain ettei pysty. Haluaisin kuitenkin. No kaikkea ei ymmärrä, välillä edes itseään.. Täytyy pysähtyä tässä joskus rauhassa miettimään niitä haaveita ja tavoitteita, sitten voi olla helpompi valita pieniä asioita, kuten treenejä, jotka vievät tavoitteita kohti. 

Päädyin sitten ensin kirjottamaan todella tyngästä harjoitusviikostani tiiviisti ja sitten lisään kuvat kertomaan piäivien muusta sisällöstä. Katsotaan toimiiko tälläinen. =)


OSA A)

Harjoitusviikko 7

maanantai - 6km / 37.35 - 5.45/km - aikaa lisäsi kuvien ottamisen kesken matkan... :) Lenkki juostu koiran kanssa, joka hidasti menoa..
+ tyttären aikuinen/lapsi-telinevoimistelu

tiistai - lepo + tunti jääpelejä

keskiviikko - 8,5km / 50min - 5.51min/km - juostu koiran kanssa tyttären voimisteluharkkojen aikana

torstai - lepo

perjantai - lepo

lauantai - lepo

sunnuntai - 16km hiihtoa ja tunti pulkkamäkeä


Yhteensä 14,5km juoksua ja sunnuntain pitkis tehty hiihtäen 16km :)

Lopeta lukeminen tähän, jos et jaksa jaarituksia ja turhia kuvia
_____________________________________________________________________________________


OSA B)

Sitten sitä HIRVEETÄ MENOA liikunnan ulkopuolelta:

MAANANTAI - Lähdin töistä aikaisemmin, että ehtisin juoksemaan vielä auringonpaisteessa. Onnistuin!! Otin koiran mukaani, mutta se oli virhe, koska askel olisi ollut kevyt ja rullaava, mutta sitä ei pystynyt hyödyntämään vanhan herran kanssa. No ainakin koira oli tyytyväinen ja kyllä olin minäkin. Muistan vieläkin sen ihanan auringon ja peltomaisemat. Lenkin jälkeen olikin ruoka ja sitten lähdettiin tyttären kanssa aikuinen/lapsi-telinevoimisteluun. Tulimme sieltä jo ajoissa kotiin, sillä mieheni vei pojan myöhäisempään telinevoimisteluun. Ehdimme askarrella ystävänpäiväkortteja seuraavana päivä olevaa ystävänpäivää varten. Kun perheen miehet tulivat telinevoimisteluista noin klo 20.30, lähti mieheni vielä kaupalopalloa pelaamaan ja minä jäin nukuttamaan lapsia.

Ihanaa aurinkoa ahmimassa vanhan herran kanssa <3

Minä ja rakas lenkkikaverini Rico <3

Ystävänpäiväkorttien äidin versiot vs. tyttären versiot. Aika hyvin 4-vuotiaalta. =)

 TIISTAI - lepo

Tulin kotiin varmaan neljän aikaan ja mieheni oli lupautunut aiemmin seurakseni elokuviin. Hän oli jo ehtinyt unohtaa asian tullessani kotiin. Onneksi saimme kuitenkin sovittua nopeasti lastenvahdit ja riensimme aikaisempaan näytökseen katsomaan elokuvaa, jonka jo ensi-illassa olin nähnyt. Leffan jälkeen menimme vielä kahville ja otin kuin otinkin itselleni croissantin, vaikka en olisi saanut. Jaoimme croissantin ja keksin ja vakuutuin asiasta, jonka jo niin hyvin tiesin: minä en vaan tykkää makeasta. Minulle ei tullut millään tavalla hyvä mieli, vaan äsytys valtasi mielen. Myös kevennyskuurini vuoksi. Tilanne vei voiton ja söin siis oli ruokavalioni, eikä siinä mitään, ehdoton en ole. Mutta voi kun olisin edes nauttinut syömästäni.

Ystävänpäivän viettoa elokuvissa.

Tunnustan!! Mitä mä meninkään tekemään... =)

KESKIVIIKKO 8,5km / 50min - 5.51min/km

Töiden jälkeen kurvasimme lasten kanssa kovalla tohinalla taekwondo-harjoituksiin, jotka olikin loppujen lopuksi peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Saimme tunnin lisäaikaa, ennen kuin tyttäreni lähtisi ystävävoimisteluun, jonne hänen ystävänsä oli hänet kutsunut. Minä vein tytön voimistelemaan ja otin koiran autoon mukaan. Suunnitelma oli selvä - voimistelutunnin aikana minä ja koiruus, juoksisimme lähistössä. Juoksimme 50 minuuttia ja saimme kasaan 8,5km - Hyvä me! Ihan reippaasti juostu koiruudeltakin. =) 

Kokeilin pukeutua vähän eri vaatteisiin kuin yleensä. Kaapista löytyy kyllä vaatteita, mutta ne eivät vain hyppää päälle..

TORSTAI - lepo

Torstaina oli pitkä työpäivä ja sen jälkeen  pääsin toteuttamaan yhtä lukutoukan ja romantiikon unelmaa eli viettämään yötä kirjastosssa. Tälle päivälle en ehtinyt tekemään treeniä.

Kirjaston kummitus.

PERJANTAI- lepo

Perjantaina työpäivän jälkeen kulutettiin aikaa työkaverin kanssa vain istumalla autossa ja parantamalla maailmaa. Olin ajatellut lenkkeileväni perjantaina, mutta olin liian väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen lähtemään juoksemaan. Perjantai kului levätessä ja pakatessa lauantain ajopäivää varten. Lauantaiaamulla olimme lähdössä aikaisin ajamaan Jyväskylään isomummin hautajaisiin.

LAUANTAI - lepo

Lauantaina heräsin aamulla kuuden aikaan ja pääsimme lopulta lähtemään kahdeksalta kohti Jyväskylää. Hautajaiset olivat kauniit ja kunnioittivat hienosti lähes 95-vuotiaan ihmisen elämää. Nämä hautajaiset saavat minut monesti pohtimaan elämää, omia juuria ja läheisiä ihmisiä ja heidän merkitystään omassa elämässä. Jyväskylästä matka jatkui Siilinjärvelle minun vanhempieni luokse, jossa viettäisimme viikonlopun ja lähtisimme seuraavaksi viikoksi Tahkolle laskettelemaan.

Matkalla kohti Savoa ja lumisempia maisemia.

 SUNNUNTAI - 16 km hiihtoa

Sunnuntaina minun oli ensin tarkoituksena juosta viikon kolmas lenkki, mutta olinkin unohtanut pakata mukaan lenkkarit. Ne, jotka ovat menoani seuranneet tietävät, ettei lenkkarikaupat ole minulle yksinkertainen juttu, joten täytyi hyväksyä se tosiasia, että tällä lomalla en juokse. Niinpä kaivoin sukset esille ja lähdimme hiihtämään kolmen sukupolven voimin. Minä hiihdin poikani kanssa ja isäni ja mieheni hiihtivät meidän 4-vuotiaan kanssa. Maasto on aivan erilaista Savossa kuin Satakunnassa ja 10-vuotiaallemme mäkiä oli hieman liikaa, mutta hyvin hän jaksoi hiihtää kanssani 8km. Hiihtämisen jälkeen muut suuntasivat vielä uimaan, mutta minä valitsin hiihtämisen ja hiihdin vielä toisen lenkin. Nautin sydämeni kyllyydestä valosta, lumesta ja talvisesta maisemista. Aivan ihanaa oli hiidellä lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Ihanissa harjumaisemissa, joissa on tullut hiihdeltyä ja juostua useat kerrat.  

Mä vaan hiihdän..

Minä niin rakastan näitä tuttuja maisemia. <3

Ensimmäisen kierroksen hiihtokaveri.

Lunta, valoa ja ihania maisemia.

Tässä oli lyhyempi ja pidempi versio viikosta 7. Kumpaa sinä luet mieluummin, harjoitustietoa vai tietoa harjoitusten takana? Vai kiinnostaako molemmat yhtä paljon? ..niin tiedän sitten jatkossa kirjoitella lyhyesti tai pidemmälti.. =) 

Supermahtavaa sunnuntaita kaikille! =)

Ihan "OoKoo" kehon kuntoindeksi

Pääsin osallistumaan työpaikkani kautta työhyvinvointia tukevaan kuntomittaukseen, jossa kartoitettiin kehon koostumusta sekä kehonkuntoindeksiä. Ja huh-hah-hoijakkaa, sieltä tuli paljon yllättäviä asioita tietoon ja asioita, joita olen yrittänyt sivuuttaa. Jotain positiivista löytyi, jotain uutta ja jotain, joka ei ehkä onnistunut mittauksen suhteen. Muuten testit olivat ihan "OoKoo", kuten tuloksissa sanottiin. Mutta hei! Ne jotka tuntevat minut, tietävät, että "ihan OoKoo!" ei kuulu minun sanavarastooni. En edes ymmärrä sitä.=)

Tulokset eivät juuri yllättäneet: a) painan liikaa, b) minulla on liian korkea rasvaprosentti ja c) vyötärön ympärykseni on liian suuri. Vaikka asia olikin minulle tiedossa, on jotenkin kauhean vaikeaa hyväksyä asia vielä virallista kautta. Lisäksi jäi harmitamaan, että juuri mittauspäivänä kehoni oli turvonnut ja painoi pari kiloa enemmän kuin aikaisemmin ja esimerkiksi tänään. Mutta aina ei ole se optimaalisin päivä mittaukseen.=)

Kuntotestauspaperit täynnä tärkeitä numeroita ja viitearvoja.

Vaikka minulla oli mittauksen mukaan yli normaanlin verran rasvaa, myös lihasten osuus kehon painosta oli normaalia suurempi. JEE! Positiivista oli myös, että keho on tasapainossa. Käsien puristusvoima oli keskiverto eli normaalia luokkaa, joka nyt ei erityisesti yllätä. Kuitenkin haluan jatkossa keskittyä parantamaan lihaskuntoa ja myös tätä puristusvoimaa. Kestävyyskunto puolestaan oli hyvä, mutta se jäi omia normaaliarvojani alemmaksi. Kestävyyskunto on koko elämäni ollut todella hyvä, lienen saanut hyvät geenit. Nyt leposykkeeseen perustuva testaus antoi arvoksi 38 ml/kg/min ja se ei todellakaan ole mikään minun lukuni. Tosin testaaja kysyi, montako kertaa olen liikkunut viikossa rasittavasti edellisen puolen vuoden aikana. No laskin nopeasti päässäni keskiarvoksi noin 2 kertaa viikko, johtuen esim. plantaarifaskiitin aiheuttamasta pakkolepojaksosta. Olisiko sitten tuo aktiivisuuden väärä (tämänhetkinen) arvo tiputtanut kuntoarvioni alas??!! En tiedä.

Kotona oli pakko testata tuo kestävyyskunto uudestaan. =)

Jääräpää kun olen, niin.. kotona oli aivan pakko testata kuntoni Polar M400:urheilukelloni kuntotestillä ja kuinkas kävikään.. Nykyisellä aktiivisuudellani kuntotestitulos nousi huimasti hyvästä huippuun. Tiedän, että minulla on aina ollut hyvä kestävyyskunto ja jos kuntoindeksitesti oli oikeassa, niin sitten minulla taitaa olla kyky nostaa rapistunut kuntoni todella nopeasti ylös. Tai sitten mittaustulokseen vaikutti jonkin ulkopuolinen tekijä, kuten väärä viitearvo tai hermostuneisuus testitilanteessa.

Olen silti testistä tyytyväinen, sillä aion ottaa sen antaman palautteen vastaan ja muuttaa elämääni terveellisemmäksi:

1.) TIMMIKUU - KEVEYS Opettelen syömään, oikein ja terveellisemmin. Nyt olen tiputtanut jo -4kg tammikuun aikana painostani. Matka jatkuu ja - 6kg jäljellä.

2.) KUNTOPROJEKTI - KESTÄVYYS Aion treenata itseni puolimaratonille toukokuuksi. Toivon oppivani treenaamaan niin, että jalkani säästyvät rasitusvammoilta.

3.) TIMMITRIMMI - VOIMA Tavoitteeni on saada keho kiinteytymään lihaskuntoharjoittelun avulla. Kaikki erilaiset haasteet ja hyvät kotijumppaohjeet otetaan vastaan ilolla. =)

Koska pidän ja innostun tavoitteita ja mittaamisesta, odotan innolla löytäväni uuden testin puolen vuoden päästä. Silloin toivon olevani paljon paremmassa kunnossa eli vähemmän rasvaa, voimakkaammat lihakset ja vieläkin parempi kestävyyskunto. Minua motivoi juuri tälläiset testit, jotka näyttävät, että voin itse omillani elämäntavoillani vaikuttaa terveyteen ja toimintakykyyni.

Minä uskon pinkkiin. Uskotko sinä? =)

Silti tälläisten testien jälkeen alan helposti miettimään, voinko olla tyytyväinen itseeni, vaikka kaikki arvot eivät olekaan aivan ihanteellisia. Olen aina elänyt harhakuvassa, että olen sopivan kokoinen, vaikka paino onkin hivunnut ylöspäin. Joskus mietin, että mikähän häiriötila tämäkin on, että näkee peilistä itsensä sopivana tai jopa laihana, kun samaan aikaa housut kiristävät ja vaatekoko suurenee. =) Ulkonäköseikkoja tärkeämpää minulle on ollut, että minulla on hyvä olla kehossa itsesi kanssa ja kehoni pysyy vahvana ja voimakkaana vielä pitkään.

Nähdessäni yllä olevan kortin ja sen teksin ajattelin, sen heti liittyvän hyvinvointiin. Niinpä liitän sen tänne. Uskon, että terveyteen vaikuttaa myös sosiaalisuus. Toisten kanssa nauraminen keventää päivää ja samalla ne kaloritkin palavat tai ikävät asiat unohtuvat. Ihmiset miettivät helposti itseään ja tavoitteitaan ulkoisten seikkojen kautta. -Pitää olla hoikempi, että näyttää paremmalta ja kauniimmalta. Minä uskon, että kehon muodosta huolimatta kauneus tulee ihmisen sisältä. Onnellinen ihminen säteilee hyvää mieltä ja hyvää oloa ympärilleen.  Positiivinen elämänasenne ja uusiin mahdollisuuksiin uskominen vie eteenpäin terveydessäkin. En jää murehtimaan tuloksia vaa teen pieniä valintoja päivittäin kohti terveellisempää arkea ja hyvinvoivaa kehoa. Täältä tullaan elämä.

Oletteko te käyneet kuntotesteissä tai kehonkoostumusmittauksissa? Onko niissä paljastunut jotain uutta? Miten te olette reagoineet tuloksiin ja oletteko muuttaneet jotain tai tehneet tavoitteita kohti parempia tuloksia?

Supermahtavaa loppuviikkoa kaikille!

Liikuntaa lasten kanssa

Viikkoon 27 kuului niin paljon muutakin kuin pelkkä harjoittelu. Ja kun sekin muuttui liikunnaksi lasten kanssa, voidaan sitten kertoilla koko viikon lapselliset kuulumiset.

Tähän viikkoon mahtui hyvin monenlaisia tuntemuksia. Ei ollut mikään voittajaviikko, vaikka onnistumisia ja kivoja asioita tapahtui päivittäin. Lähdin lasten kanssa vanhempieni luokse Savoon viettäään kesälomaviikkoa ja omissa ajatuksissani tehokasta treeniviikkoa mäkisessä maastossa, luonnon helmassa. Mutta kuinkas kävikään? Viikosta ei tullutkaan minun treeniviikkoni vaan meidän treeniviikkomme. Pääsin vain yhtenä päivänä karkaamaan lenkille yksin, etteivät lapseni olisi ängänneet väkisin mukaan. Tämäkin yksin lenkkeilemään "karkaaminen" onnistui vain järjestämällä heille leikkiseuraa samanikäisistä pikkuserkuista. 

Matkalla Siilinjärvelle - melkein perillä, kun Puijon torni näkkyy! 

Meidän piti lähteä matkaan jo maanantaina, mutta olin liian väsynyt lähteäkseni ajamaan. Niinpä vietimme maanantain kotona. Lapset treffailivat kavereitaan ja minä pakkailin matkatavaroita valmiiksi. Niin vaan onnistui livahtamaan tuokin päivä ilman lenkille ehtimistä. Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään ja päätettin lähteä ajomatkalle, kun oltaisiin rauhassa heräilty ja valmisteltu kaikki aamun askareet. Kun vihdoin ja viimein sain ipanat ja koiran pakattua autoon, päätin lähettää kuvan todistusaineistoksi miehelleni, joka oli töissä. "Että , hei me ihan oikeasti ollaan päästy lähtemään!" Hän vastasi päässeensä töistä aikaisemmin ja  olenvansa matkalla kotiin ja jos vain voisimme odottaa, niin hän ehtisi vielä moikkaamaan meitä ennen lähtöä. Selvä..! Siinä kuluikin sitten tunti..pari =) Olimme loppujen lopuksi Siilinjärvellä klo 21.30 ja suunnittelemani raipas sauvakävelylenkki harjumaisemissa ei todellakaan onnistunut niin myöhään ja niin väsyneenä. Taas yksi lepopäivä.. Keskiviikkona pääsin vihdoin liikkumaan ja siitä voi lukea täältä.

Treenikaverit.. <3

Torstaina minun piti lähteä juoksemaan mäkivetoja. Tarkoituksena oli juosta 2 x10x100m ylämäkeen alku- ja loppuverryttelyineen. Lapset kirmasivat taas kilvan mukaan, etten varmasti ehtisi karkaamaan lenkille ilman heitä. Sitten juoksukävelimme 4,4 km Patakukkulan metsäreiteillä ja kävimme kiertämässä kaksi kertaa Huosiasen lammen ympäri. Alkuverryttelyn jälkeen suuntasimme juoksemaan mäkivetoja. Laitoin itselleni viivat noin 100 metrin päähän toisistaan ja väliin jäi kolme valopylvään väliä. Ajatus oli, että itse voisin juosta kolme pylvään väliä ja 9-vuotias voisi halutessaan juosta kaksi ja 4-vuotiaalle riittäisi se yksi pylväsväli. Tämä harjoitus oli helpompi toteuttaa lasten kanssa, koska he näkivät minut koko ajan. Juoksin vedot aikalailla 32,32,32,31,34,34,35, 29, 28,25. liian löysästi, koska pystyin kiristämään loppukohti paljon. Ensimmäinen vetosarja sujui hyvin ja lasten puolesta olisin saanut juosta toisenkin, mutta sitten poikaani alkoivat härnätä hyttyset. Vaikka olimme laittaneet itsellemme hyttysmyrkkyä ennen lähtöä, se ei auttanut. Poikani otsassa oli iso paisunut pistojälki. Taas pohdintaa.. juoksenko vielä 10 mäkivetoa vai pelastanko lapseni hyttysen pistoilta ja kutinalta.. Ei jäänyt vaihtoehtoja. =) Juoksimme vielä kerran porraslenkin läpi ja lähdimme mummolaan.

Huosiaisten lammella ihmeltiin taas jotain metsän ihmeitä..

Perjantaina pääsin vihdoin lenkille yksin, sillä lapset saivat kavereita pikkuserkuistaan. Minua pelotti juosta metsässä yksin, sillä suuntavaistoni ilman karttaa on aivan olematon. Isäni pelotteli, että metsä on täynnä erilaisia polkuja ja reittejä, mutta ei opaskylttejä. Loppujen lopuksi uskaltauduin juoksemaan tuttua hiihtoreittiä pitkin ja yllätyin positiivisesti kun matkalta löytyi selkeät opasteet Hamulaan. Oli kyllä hauskaa juosta vaihteeksi lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Taisin päätyä ala-asteella hiihtämämme hiihtolenkinkin varteen. Niin nostalgista..aah Juoksin yhteensä noin 12 km reilussa tunnissa. Alussa ja lopussa oli todella jyrkkiä mäkiä, ja keskiosa oli suhteellisen tasaista maastoa. 

Lauantaina oli sitten taas lepopäivä, jolloin kävimme lasten kanssa Siilifolk-festivaalien kuvataidepajassa taas maalaamassa kiviä niin kuin monena muunakin päivänä. Menimme myös katsomaan miesten ykköspesistä, koska Siipen Piällysmiehien vieraana oli meidän nykyisen kotipitäjämme seura UPV. Minun oli vaikea päättää, kumman joukkueen puolella oikein olin.Päätin siis kannustaa molempia.

Tämä keinu oli tällä kertaa äidin juoksuakin kiinnostavampaa.. JES!

Sunnuntaina minun piti juosta 10 km:n lenkki pururadalla. Metsässä tai paikallisen urheilukeskuksen pururataa kiertäen. Lähdimme lasten, ukin ja koiramme kanssa kävelemään kohti Ahmon urheilualuetta. Aluksi ajattelin, että mennään täällä lasten ehdoilla ja lähden erikseen juoksemaan tunnin lenkin. Aika kului taas huomaamatta lasten touhuja seuraten, joten päätin lähteä juoksemaan urheilualuetta kiertävää pururataa, joka on noin 2km pitkä. Ehdin kiertää kaksi kiekkaa itsekseni sillä aikaa kun lapset leikkivät viereisessä leikkipuistossa. Juoksu oli tukkoista, eikä oikein inspiroinut tällä kertaa. Ukki ja lapset olivat lähteneet jo kävelemään tietä pitkin kohti mummolaa. Kysyin viattomasti haluaako isompi lapsistamme lähteä mukaan kiertämään yhden lenkin. Kului kaksi sekuntia kuin 4-vuotiaan polkupyörä lennähti tien poskeen ja pieni tyttö pöyräkypärä päässään lähtee juoksemaan minua kohti. "-Minäkin tulen mukaan!" Niinpä tietysti.. Seuraavat kaksi lenkkiä juoksin yhdessä lapsieni kanssa. Yllättävän hyvin pienempi jaksoi juosta kevyttä hölkkää. Paikoitellen jopa sitkeämmin kuin isoveljensä. Tosin heitä ei voi vertailla, sillä isoveli on osoittanut räjähtävät ominaisuutensa eri lajeissa ja voi olla, että pikkusiskolle sopii kestävämmät ja pitkäjänteisemmät lajit.

Liikunnan lisäksi lasten kuvataidepaja kiinnosti ja siellä maalattiin kiviä ja askarreltiin lähes joka päivä.

Juoksun vierestä..
Samalla kun ostin matkaeväitä reissuamme varten, nappasin ruokakaupan hyllystä myös luettavaa matkalle. Kirja on elokuvissa nyt pyörivä tarina Kerro minulle jotain hyvää. Mitenkäs sitten kävikään? Kirja oli aivan mielettömän hyvä. Jäin tarinaan koukkuun ja luin sitä jo kotona ennen lähtöä, matkalla pysähdyspaikoissa ja lopuksi vanhempieni luona valvoin yön ja luin kirjan loppuun. Laitoin mahtavasta kirjasta vinkin facebook-sivuilleni ja kappas selvisi, että kirjasta on tehty itsenäinen jatko-osa. Seuraavana päivänä menimme tutustumaan paikallisen kirjakaupan alennusmyynteihin ja ta-daa.. Mitäs sieltä löytyikään? Jatko-osa Jos olisit tässä lähti mukaan ja lapsille omat kirjat tietysti. Jatko-osan luin myös kahdessa päivässä, mutta vaikka sekin oli mielenkiintoinen tarina, niin pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Kumpikin ovat hyvää kesälukemista.

Kirjakauppareissun jälkeen...

Ilmat olivat sen verran kurjia, ettemme ehtineet uimaan. Myös lukuisat kesäkonsertit jäivät minulta käymättä vaikka niitä olisi ollut lähistöllä runsaasti tarjolla. Ehkä ensi kesänä?!  Vielä on kesää jäljellä..!! Mitä kaikkea sinä aiot vielä tehdä tämän kesän aikana? Ai niin ja jos sinulla olisi vinkattava jotain hyvää kesäluettavaa, niin otan innolla vastaan. Minä nimittäin rakastan myös lukemista. Hih. =)

HARJOITUSVIIKKO 27/2016

4.7. maanantai -                 Lepo

5.7. tiistai -                        lepo / matkustuspäivä 430km autossa =)

6.7. keskiviikko               - porrastreeniä - alkuverryttely polkujuoksua noin 1km + 8 x 800m (270
                                           porrasta + 750 m)  + 1 km polkujuoksua loppuverryttelynä. Yhteensä noin
                                           8 km juoksua

7.7. torstai                          Ensin 4,4 km polkujuoksukävelyä lasten kanssa ja sitten 10x100m
                                           mäkivetoja. Loppuun vielä kerran 800m porrasreitti+ 800m
                                           polkujuoksua. Yhteensä 7km sekalaista juoksua.

8.7. perjantai                      12 km juoksua mäkisessä maastossa noin 5.50min/km

9.7. lauantai                       lepo

10.7. sunnuntai                  4 x 2km pururatalenkkiä, joista kahdessa lapset juoksivat mukana.
                                           8km juoksua

                                           Yhteensä 35km juoksua viikolla 27 ja  tänä vuonna 684km

Äidin ja tytön hyppytreeni. =)

PERHELIIKUNTAA

"-MINÄ HALUAN MUKAAN!"

Saavuimme myöhään tiistai-iltana lasten kanssa Siilinjärven mummolaa. Mieheni jäi tälläkin kerralla kotiin töidensa vuoksi. Ajattelin Siilinjärvelle tullessamme, että täällä minä saan treenailla rauhassa samalla kun isovanhemmat viettävät aikaa lasten kanssa. Mutta mitä tehdä kahdelle innokkaalle liikkujalla, jotka huutavat haluavansa mukaan treenaamaan? Myös se 4-vuotias? No otetaan tietysti mukaan!! 

Ajattelin, että jos en nyt tue heidän innostustaan liikkumiseen, mitä tapahtuu myöhemmin? Lapsemme liikkuvat myös urheiluseuroissa, mutta tykkäävät tietysti eniten vanhempiensa kanssa liikkumisesta. 

Keskiviikkona ajattelin, että lähdemme sitten juoksemaan lasten rakastamia Patakukkulan portaita. Ensin juoksimme noin kilometrin polkuja pitkin portaiden luokse. Ja pienin yritti pysytellä mukanamme minkä pystyi. 9-vuotias onkin on varsin verraton treenikaveri ja pysyy jo hyvin mukanani. 4-vuotias onkin sitten täynnä intoa ja yrittämisen meninkiä. Hän haluaa olla mukana, eikä halua jättää mitään harjoitusta välistä! "-MINÄ HALUAN!" "- KYLLÄPÄS OSAAN!""- KYLLÄ MINÄ JAKSAN!" 4-vuotiamme positiivinen energia ja sinnikkyys ovat tarttuvaa lajia.

Tänään ajattelin juosta portaita lenkkinä. Eli juoksemme mäen päältä pururatalenkkiä alas soramonttuun, josta sitten kolmia portaita pitkin montun päälle. Mittaa yhdelle lenkille tulee 800 metriä ja portaita lenkkiin mahtuu ainakin 270 (virallista laskutoimitusta en ole tehnyt) . Portaiden juoksemisen jälkeen ehtii mukavasti palautua alamäkijuoksussa, joka sekin on erittäin tärkeä ja kehittävä treenimuoto juoksutekniikaa ajatellen. 

Ensin juoksimme Patakukkulan päältä alas pururatoja pitkin...

 ..

..sitten lapset kävelivat..

..ja minä juoksin portaita ylös.

Suunnitelmissani oli juosta 10 x 800 metrin lenkki portaineen + alku- ja loppuverryttelyt, mutta lasten kanssa kiersin vaan 8. )-vuotis kiersi mukanani kaikki lenkit ja 4-vuotias saatiin jätettyä matkasta vain yhdellä kierroksella. Silloin hän jäi ukin ja koiramme kanssa mäen päälle antamaan erittäin kovaäänisen vastalauseen hänen jättämisestään. Muut lenkkeilijät ihmettelivät pientä raivoajaa. Seuraavalla kierroksella otimme hänet taas mukaan. Tätä pientä liikkujaa ei hengästyminen haitannut ja väsymystään hän ei ilmiselvästi tunnistanut, sillä into liikkumista kohtaan on niin valtavaa. 

Oma treenini teho jäi tietysti uupumaan, mutta harjoitus tietysti venyi kestoltaan kaksinkertaiseksi, koska pientä liikkujaa sai (hän vaati - ÄI-TIIIII! ) odotella. Ihanteellista olisi pystyä treenaamaan ensin omat harjoitukset ja sitten vielä treenailla lasten kanssa. Toisinaan vaan aika ei riitä. Ja nyt kun lomalla aika riittäisi, niin lapset eivät halua jäädä yksin tai muiden kanssa, vaan haluavat tulla mukaan. Pähkäilin tätä itsekseni niin, että noin kymmenen vuoen päästä saan liikkua luultavasti ihan yksikseni eivätkä perhemme silloin 14- ja 19-vuotiaat ole tulossa mukaani. Silloin tietysti toivoisin kovasti heistä lenkkiseuraa.. =)

 Mites sinä, otatko lapset mukaan treeneihin vai onko treenit sinulle sitä "omaa aikaa"? Mikä on sinun mielestäsi mukavinta liikkumista yhdessä lasten kanssa?

YHTEISLENKKEILY

JUOKSETKO MIELELLÄSI YHDESSÄ? - MINÄ JUOKSEN!!

Itse olen saanut aikoinaan niin paljon yhdessä liikkumisesta. Olen treenannut juoksua ryhmässä, olen osallistunut maratonkouluun ja kokoontunut useita kertoja viikossa juoksemaan samojen mukavien ihmisten kanssa. Olen aina etsinyt ympärilleni ihmisiä, joiden kanssa juosta - YHDESSÄ. Olen löytänyt samanhenkisiä juoksijoita harjoittelemaan ja lenkkeilemään yhdessä. Olen löytänyt työkavereista juoksukavereita ja juoksu on yhdistänyt minut useimpiin ystäviini. 

Hienointa on ollut myös se, että olen saanut tutustua juoksun kautta niin erilaisiin ihmisiin. Elämäntilanteiden ja harrastusmäärien muuttuessa ovat ihmiset ympärillä vaihtuneet ja taas löytyneet uudestaan, mutta eivät koskaan unohtuneet. Välillä näemme useammin juoksun merkeissä ja välillä vain törmäämme  aikojen päästä jossakin, kuten kaupassa ja juttu alkaa luistaa taas, niinpä todennäköisesti sovimme "lenkkitreffit" ja tapaamme taas.

Siinä missä osa ystävistani tapaa toisensa mielellään kahvitellen, olen itse huomannut tapaavani ystäviäni liikkuen ja yleensä lenkkeillen. Tapaan siis ystäviä muutenkin, mutta juostessa on mukava vaihtaa kuulumisia ja kollegoiden kanssa uusia ideoita tuntuu syntyvän kuin itsestään juuri juostessa. 

Karhu-viesti 2016

Parhaimpia muistoja olen myös kokenut erilaisissa juoksutapahtumissa. 

Osallistuin ensimmäiselle puolimaratonille Kajaanissa vuonna 2003 juuri työporukan kanssa yhdessä ja juhlimme jokaisen ensimmäistä juoksutapahtumaa päivän päätteeksi. Ja lisäksi isäni ja äitini juoksivat myös tuossa tapahtumassa puolikkaat, joten valmistauduin myös heidän kanssaan. Minulle ja äidilleni tämä oli ihan ensimmäinen puolimaraton molemmille ja mietimme pastatankkauksia ja hiertymäalueiden teippauksilla, jotka hieman huvittivat aloittelijoita.. =)

En olisi koskaan selviytynyt ensimmäiseltä maratoniltani 2008 ilman juoksukaverieni tukea. Mitä ihanimmat juoksukaverini eivät juosseet sillä kertaa itse vaan lähtivät kannustamaan ja huoltamaan minua asuntoautonsa kanssa. He kulkivat koko matkan vierelläni ja pysähtyivät bussipysäkeillä kyselemään vointia ja tarjoamaan juotavaaa. Minä en ole tehty äärimmäiseen pitkäkestoisiin suorituksiin  ja niinpä en olisi millään kyennyt viihdyttämään itseäni 42 kilometriä ilman ystävien apua. 

Karhu-viesti on mitä mahtavin juoksutapahtuma ja sinne minulla on ollut ilo osallistua vuosien varrella hyvin erilaisissa kokonpanoissa. Täälläkin korostuu yhdessä oleminen,vaikka jokainen joukkueen jäsen juokseekin omalla vuorollaan. Tämä tapahtuma on ollut aina täynnä yhteistä valmistelua, juoksujärjestyksen miettimistä, oman ja toisten juoksukunnon pohtimista ja analysointia kilpailua edeltävillä lenkeillä, kilpailupäivän jännitystä, joukkueen huoltoa ja oman joukkueen jäsenten kannustamista, omaa suoritusta ja mukana elämistä. Tapahtuman jälkeen on pohdittu ja muisteltu kulunutta päivää hymy huulilla. Joskus lähdetty suoraan kotiin, joskus menty pizzoille ja toisinaan pidetty saunailta. Tässä kisassa tulin vaihtoon kerran odotettua aikaisemmin ja seuraavan viestin viejän ollessa vielä metsässä pissalla.. =) Silloin taisin vähän murahtaa, koska otin loppukirin vaihtopaikalle "turhaan". Jälkeen päin tämäkin episodi on vain naurattanut.. molempia osapuolia. =) 

Ja kaikkien juoksukavereiden kesken vallitsee sellainen reilu meininki ja kavereiden tsemppaus. Yhdessä tämän kevään kilpailussa "piiputin" kilpailun viimeisten kilometrien mäkiosuudella. Oli mukavaa, kun takaa minua ohittaneet vanhat maratonkoulututut tsemppasivat ja käskivät vaan pysymään heidän mukanaan. (..en pysynyt..) Maalissa sitten vaihdettiin kuulumisia ja puhuttiin tulevista kisasuunnitelmista. 

Eikä näitä muistoja olisi syntynyt ilman näitää juoksuryhmissä tai -tapahtumissa tapaamiani ihmisiä. Ja näitä muistoja on vaikka millä mitalla ja odotan innolla uusia. Olen todella kiitollinen siitä, että päässyt juoksun kautta tutustumaan niin moniin ihmisiin. Haluan aina jatkossa olla antamassa ja mahdollistamassa tätä kaikkea hyvää myös muille.

Kun Takomorunners etsi vapaaehtoisia ihmisiä järjestämään yhteislenkkejä omalla paikkakunnallaan, ilmoittauduin heti ja pyysin juoksukaverini mukaan. Yhteislenkkien tavoitteena on kerätä ihmisia yhteen ja mahdollistaa yhteisten kokemusten jakaminen liikunnan ja varsinkin juoksun avulla. Yhteislenkeillä juoksuvauhtdit ja juostavat lenkit sovitaan lenkkien alussa, kun nähdään millaisia juoksijoita on milloinkin paikalla. Kävelemäänkin voi tulla ja juosta vaikka pylväiden välejä. Näillä lenkeillä treenin kehittävyys ei ole se mitä haetaan vaan pyritään yhdistämään ihmisiä. Saman kuntoisten juoksijoiden kesken voi sopia sitten treenit ihan toiselle päivälle, kunhan esin tutustuu heihin yhteislenkeillä.  

Takomorunners kerää ihmisiä yhteen juoksemaanjo sunnuntaina 3.7.2016 klo 10.00 Oulussa, Kokkolassa, Porissa, Raumalla, Helsingissä, Vantaalla, Lappenrannassa, Imatralla, Mikkelissä ja Kuopiossa. Myöhemmin mukan tulee myös Turku ja ehkä sinä voit alkaa pitämään yhteislenkkejä omalla paikkakunnallasi? Lisäinfoa takomorunners.com 

Tässä Isomäen lenkkipolulla on juostu monet lenkit ja suurin osa niistä YHDESSÄ!

Minä ja Anna pidämme yhteislenkkejä Porissa ja ensimmäisellä kerralla juostaan Isomäen metsien maisemissa. Lähtö lenkille starttaa Porin yleisurheilustadionin vieressä olevan keihäänheittäjäpatsaan luota. Sovitaan siinä juostava matka ja mietitään kaikille sopiva vauhti. =) Seuraava yhteislenkki ilmoitetaan Takomorunners.com-sivustolla. =) Kurkkaa sinne jos, et sunnuntaina pääse mukaan.

Nähdään sunnuntaina?! Toivoo Marika@takomorunners ja Anna@takomorunners