1.HARJOITTELUVIIKKO 5/2017


No niin. Nyt starttasivat treeniviikkoni kohti toukokuista Helsinki City Runia. Aikaa on jäljellä ja paljon tekemistä myös. En kykene juoksemaan toisten tavoin suuria kilometrimääriä, vaikka tahtoisin. Minun pitäisi pitää juoksu maltillisena ja tehdä lisätreenejä kävellen, pyöräillen, venytelellen sekä lihaskuntotreeninä. En ihan pystynyt noin monipuoliseen treenaamiseen tällä viikolla, osaksi aikataulu- sekä puhtaasti totuttelusyistä. Lenkillä pilkkujen kanssa -blogin Raita kertoo viimeisimmässä postauksessaan, juuri tästä lapsiperheellisen haasteellisesta harrastamisesta. Minä voisin myös avautua omasta juoksuharrastuksestani ja sen haasteellisuudesta tämän viikon osalta ainakin aluksi. Ja jatkaa myöhemmin lisää, jos teitä kiinnostaa. =)

2017 harjoittelut starttasivat tällä viikolla.



VIIKKO 5/2017

MAANANAI - lepo

TIISTAI - alkuverryttely 1km, reipas 5km

KESKIVIIKKO - lepo

TORSTAI - juoksu 40min tasavauhtinen-kevyt

PERJANTAI - lepo

LAUANTAI - pitkä lenkki 1h17min

SUNNUNTAI - lepo / lihaskunto

Juoksua yhteensä 24 km,

Maanantaille oli suunniteltukin lepopäivää, sillä se on lasten voimisteluharrastuspäivä ja harjoitukset ovat tietysti naapurikaupungissa. Pääsin toistä kotiin just ennen viittä ja nuoremmalla alkaa lapsi-aikuinen voimisteluryhmä klo 17.15. Lähdemme sinne yleensä molemman lapsen kanssa. Nyt mieheni vei ensin nuoreman ja minä tulin vanhemman kanssa perästä. Sitten mieheni kiirehti itse töihin ja me jäimme voimistelupaikkaan odottelemaan. Kun ensimmäinen ryhmä loppuu klo 18.20, vanhemman lapsen voimisteluryhmä alkaa samassa paikassa klo 18.50 ja kestää klo 20.00 asti. Olemme kotona yleensä noin klo 20.30. Iltapalojen ja iltapuuhien jälkeen, siihenhän se päivä menikin. Jos puolisollani ei olisi töitä, hän lähtisi vielä omiin harjoituksiinsa klo 20.30 ja palaisi sieltä klo 22.30.

Tiistaille oli suunniteltu reipas 6 km. Tulin töistä ehkä puoli viideltä ja ensin piti syödä ja sitten lähteä lenkille, että ehtii. Lenkki piti juosta ennen klo 18.30, koska puolisoni lähtisi töihin. Ja ensin minun olisi pitänyt verrytellä ja tehdä koordinaatioita. "Aikataulusyistä käytin verryttelyyn ja kehon lämmittelyyn ensimmäisen kilometrin ja juoksin lopuksi 5 km reipasta. Keho ei ole tottunut enää tuollaiseen.. Ekalla reippaalla kilometrillä sykkeet huitelivat 190-200 kieppeillä ja maksimisykkeeksi tallentui 207!! Mitäh?! Olikohan sykekelloni ihan kunnossa?? Keskivauhti oli kuitenkin maltillista noin 5.30min/km ja keskisykkeeksi tasaantui 154. Alussa sykkeet vain pomppasivat ja mitä pitempään juoksin, sitä helpommalta vauhti tuntui. Jos laskin nyt oikein, niin tiistain lyhyt ja reipas lenkkini aloitti 15 viikon puolimaratonharjoittelun." Juoksin kiireellä kotiin, jossa mieheni oli ehtinyt jo lähteä töihin ja lapset olivat olleet kahdestaan 5 minuuttia.


























Keskiviikkona minulla oli niin kiire päivä, että taas mieheni piti viedä lapset Taekwondo-harjoituksiin ja minä menin sinne sitten suoraan töistä. Isompi innostui taekwondosta ja pärjäisi treeneissä yksinkin, mutta 4-vuotias sai päähänsä aloittaa myös harrastuksen, joten siellä täytyy olla vanhempi mukana. Jumppasin ja treenasin motorisia perustaitoja kehittäviä harjoituksia kahden reilun neljävuotiaan kanssa.Jee.

Torstaina pääsin töistä pari tuntia aiottua aikaisemmin, kun kokouksen jälkeinen vierailukäynti olikin laitettu vapaaehtoiseksi. Joten jätin menemättä ja suuntasin kotiin. Kotona olimme aluksi kaikki neljä. Illan suunnitelmat olivat selvät, isompi lapsista lähtee yleisurheilutreeneihin isän ja pienemmän viemänä ja äiti lähtee sillä aikaa koiran kanssa juoksemaan. Piti juosta tasavauhtinen kevyt, joten lenkiksi valikoitui tuttu 6km:n lenkki, jonka kipittämiseen kului lähes tarkalleen 40 min eli 39,23min. Keskivauhti oli noin 6.34min/km. Tämäkään lenkki ei ollut helppo vaan tuntui, että voimat ovat vähissä ja kolmen kilometrin jälkeen olisi mieli tehnyt kävellä. Vauhti koveni loppua kohti ja mitä kovempaa juoksin, sen kevyemmältä tuntui. Lenkin ja esikoisen treenien jälkeen vietettiinkin meillä nimipäiväjuhlia tuttujen kanssa. Tuttavaperheen isä oli niin liikunnallinen, että kyyditsi lapsensa meille pyöräillen lapset perävaunussa matkaten, esimerkillistä  talvella. =)




Kevyt lenkki sujui koiran kanssa lähes täydellisesti tavoiteminuuttimäärään. =)




Perjantaina oli minulla merkattu lepopäivä. Töissä kului pitkään kun suunnittelin seuraavan viikon ja tein kaikki tulevaisuudessa tiedossa olevat varaukset ja ilmoitukset alta pois. Kotona oli aivan uupunut ja taisin luvata pyhittää koko viikonlopun pelkässä kylpytakissa kuljeskeluun..

Lauantaina oli leppoisa päivä lasten kanssa kotona. Tosin päätin juosta sunnuntaiksi tarkoitetun "pitkän lenkin" jo lauantai-illalla, sillä sunnuntaille oli menoa tiedossa. Odotin puolikahdeksaan illalla, että mieheni tuli töistä ja pääsin lähtemään lenkille kahdeksan jälkeen. Tarkoituksena oli juosta ainakin tunti kevyttä juoksua. Otin koiramme mukaani ja päätin kiertää vanhan tutun lenkin vähän pidennettynä ja uumoilin siitä tulevan noin 11-12km. Loppujen lopuksi juoksin 11,75km aikaan 1h17min. Keskivauhdiksi tuli 6.33min/km, mutta täytyy sanoa, että alussa vauhti oli hiljaisempaa, sitten tasaisempaa ja viimeiset kilometrit tultiin lähemmäs kuutta. Ensimmäiset kilsat menivät kevyesti ja kolmesta kuuteen kilsaan alkoi tökkimisvaihde, kun tuntui että energiat olisivat hävinneet jonnekin ja oisin voinut lopettaa juoksun ja kävellä. Seiskan jälkeen lenkki teki käännöksen kotiin päin ja psyykkinen tuska aivan selvästi helpotti. Mitä lähempänä kotia oltiin, sen kevyemmältä tuntui. Loppujen lopuksi olin kotona klo 21.20 ja sauna kutsui väsynyttä lenkkeilijää.



Lauantain pitkällä lenkillä on yksi parhaista lenkkikavereistani 10-vuotias Rico-koirani.



Sunnuntaina minun piti nukkua pitkään ja hartaasti, mutta heräsinkin 6.30 miehen lähdettyä töihin. Taisin nauttia rauhallisesta aamusta, kahvista ja Holby Cityn katsomisesta Yle areenasta. Aamupäivä meni lasten kanssa sisällä touhutessa, kunnes lähdimme kaikki kolme taekwondo-treeneihin. Isompi lapseni treenaa isompien kanssa ja minä saan treenata 4-vuotiaan ja muiden sen ikäisten kanssa. Jee. Taekwondo-treenien jälkeen kotiin syömään. Sitten vein lapset hoitoon mummolaan ja lähdin itse urheiluseuramme hallituksen ja valmentajien kehityspalaveriin. Siellä vierähti useita tunteja suunnitellessamme ja kehittäessämme seuramme toimintaa. Nyt kirjoitin pitemmän version viikostani Lenkillä pilkkujen-blogin "Juoksua arjessa"-aiheen innoittamana. Tosin pohdintaosuus jää toiseen postaukseen. Tälläinen viikko täällä. Millainen viikko sinulla oli? Millainen viikko on tulossa?  Nyt iltapalalle ja huomenna taas edessä uusi viikko, uusi työpäivä, koulupäivä, tarhapäivä ja ta-daa- voimisteluilta... Kaikki alkaa taas alusta. Ehkä ehdin lenkille tiistaina. =)

Ihanaa ensiviikkoa kaikille!

6 kommenttia

Raita / Lenkillä pilkkujen kanssa kirjoitti...

No on vauhtia! Minusta on jotenkin lohdullista, että ollaan kaikki samassa veneessä: ei meinaa ehtiä ja välillä ei oikeasti pysty. Kirjoita lisää, teilläkin on selvästi omat kikkailut siihen, että kaikki kerkeäisivät harrastamaan. :)

Nuo sykekellon ekan kilsan lukemat on varmasti virhetallennuksia. Mulla tekee kello joskus samaa, varsinkin, jos en pääse ihan heti sykevyön kastelun jälkeen menemään. Mutta nyt on alkanut suunto piiputtaa muutenkin: pattereiden vaihdosta huolimatta ei meinaa aina syke löytyä. Jokohan tuo pitäisi vaihtaa uuteen...

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Raita!

Siis todellakin lohdullista, että emme ole yksin.. =) =) =) Siis ei meinaa, tai ehdi, tai pysty, mutta sitten huomaakin, että kaikki on kiinni suunnittelusta ja aikatauluttamisesta sekä siitä, että tekee juttuja päällekäin ja yhtäaikaa. =) Välillä se arki luistaakin niin, mutta sitten kun ei enää osaa pysähtyä ja rauhoittua on oikeasti sen aika. Takaraivossa vaan tykyttää, että "sekin pitäis tehdä" . Mut joo. ehkä avaudun tästä vielä kera meidän perheen vinkkien.. ;)

Aaa.. ehkä sykekelloni reistaili, paljon mahdollista. Mutta kyllä se juoksu tuntui TODELLA raskaalta, ehkä jopa ahdistavalta.. Mulla on Polar, vuoden vanha. EN ole vaihtanut pattereita, mutta ei kai noita tarvitse vuoden välein vaihtaa. Tartteeko ees vaihtaa, kun siinähän on akku.. (raapii päätään ja miettii..) Edellinen Polar on 20 vuotta vanha ja pelaa edelleen moitteettomasti.. =)

Tsemppiä treeneihin! =)

Karoliina/CandyontheRun kirjoitti...

No huhhuh! Hengästyttää pelkkä lukeminen! :D On teillä vauhdikas arki! Mutta hienosti löydät itsellesi aikaa kuitenkin treenata! :)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Heh, Karoliina!

Lasten harrastuksia on lisää vielä, mutta ne eivät ole liikuntaa. Toisaata, me molemmat vanhemmat olemme eläneet elämämme erilaisten treenivuorojen, jääaikojen, pelien jne. mukaan niin tämä on meille aika luonnollista. Välillä tuntuu ihan oudolta, jos ei oo mitään menoja ja tekemistä. =)

Kyllä sitä aikaa löytyisi enemmänkin, mutta täytyy opetella tekemään lihaskuntoa ja venyttelyjä lasten kanssa. =)

Jonna / Lenkkareiden viemää kirjoitti...

Onpas kivaa, kun sinäkin kirjoitit arjen pyörityksestä! Onpas teillä paljon menoa ja meininkiä. :) Tsemppiä treeniin!

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Jonna!

Kiva, että postaustani on ollut kiva lukea. =) Meillä on "hirveetä menoa!" Hih. =) Kiitos ja tsemppiä itsellesikin treeneihin. =)