KESÄILTANA

Nyt hetki juoksun vierestä. Harjoitukset olin tehnyt eilen päivällä yleisurheilukentällä ja illan olimme viettäneet  poikamme yleisurheilun pm-ottelukisoissa Kokemäellä.

Tulimme kotiin pitkän yleisurheilillan jälkeen, vietyämme ensin mummelin kotiinsa. Pikkusisko oli nukahtanut autoon kotimatkalla ja isä karannut papan kanssa pelaamaan sählyä. Kävimme läpi poikani kilpailua ja mietimme tuloksia, mutta samalla ihailimme sivusilmällä olohuoneen ikkunasta siintävää aurinkoa. Vähän ajan päästä poikani huomasi punaiseksi muuttuvan auringon ja ehdotti, että lähdemme kuvaamaan auringonlaskua. Sitten mentiin.. Kuka saa ensimmäisenä kengät jalkaan ja juoksee läheisen pellon reunaan.? -Minä, minä, minä! !


Hahaa!


Ensin juoksen tien yli, toisen pihan poikki, toisen tien yli pellon reunaan ja koira juoksee vimmatusti perässä. Viimeisenä paikalle ehtii poikani.




Sitten alkaa otokset. Kuvia laskevasta auringosta, maisemasta, itsestä, pojasta ja koirasta. Odotellaan auringon viimeisiä säteitä. Kunnes pojalla välähtää - hän virittää puhelimensa itselaukausulle tien toiselle puolelle. Puhelimen piipittäessä aikaa, hypimme kameran eteen erilaisissa asennoissa. Auringon laskettua tutkimme kuvasaalistamme ja naureskelemme hauskoille kuville. Yksi oli silti ylitse muiden: 


Myö yhessä - äiti ja poika


Superhauskan kuvaushetken päätteeksi fiilistelimme mukavaa hetkeä pellonreunalla ja ideioimme yhdessä hauskoja tempauksia kesän hengessä. Ehkäpä kirjoitan näistä tuonnempana?! 

Nyt yritän houkutella lapsiani mukaan arviolta 20 km:n pyöräretkelle mukaan ihailemaan kesäisiä maalaismaisemia.. Tänään ohjelmassa siis pyöräilyä ja lihaskuntoa kahvakuulalla. Pelkkä ajatuskin kahvakuulasta hengästyttää. Palataan.=) 

Aurinkoista päivää kaikille!

4 kommenttia

Salla kirjoitti...

Ihanat hupsut! <3

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Hahahaa! Mä olen niin hupsu, vaikka yritänkin peitellä sitä. =)

Jonna / Lenkkareiden viemää kirjoitti...

Wow, mahtava tuo viimeinen kuva! Ja mahtavalta kuulostaa tuo iltahetkenne. :)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Kiitos, Jonna!

Kunnia kuvasta kuuluu kekseliäälle pojalleni. Hänellä on niin vanha ja monella ihmisellä ollut puhelin, että aloin jo epäillä puhelimista löytyvän todella paljon enemmän ominaisuuksia kun minä ikinä löydän. Poika on taikonut tällä ikivanhalla puhelimella vaikka mitä tuotoksia. Lapset löytää ja osaa. =) Hih. Parhaat hetket syntyvät heittytymällä! Carpe diem!