Juoksua koiran kanssa

Lauantaina piti juosta kevyttä lenkkiä hieman vauhdikkaampi PK-lenkki. Ajattelin noin kymmentä kilometriä. Sunnuntaina pitäisi juosta se kevyt ja pitkä. Kaikki meni hyvin.. kunnes.. Joku saapui oven eteen ja alkoi tuijottaa tummilla silmillään.. Pääsenhän minäkin mukaan?! Minä haluan!!


Miten minua voisi vastustaa? 




  




Minun ei auttanut muuta kuin ottaa innokas juoksukaveri mukaan ja muuttaa harjoitusta. Olen juossut joskus enemmäkin koirani Ricon kanssa, mutta se oli sitä aikaa kun lenkkeilylläni ei ollut ihmeellisempiä tavoitteita ja koirakin oli paljon nuorempi ja vauhdikkaampi. Nyt tälläinen innokas 9-vuotias vanhus hidastaa kovasti vauhtia. Muistan lukeneeni koirien kanssa lenkkeilystä Lenkillä pikkujen kanssa-blogista, jota voit kurkata täältä . Hän vinkkasikin minulle, että koiran voi ottaa mukaan osalle lenkistä ja jatkaa sitten yksin loppuosan. Päädyin tänään tähän ratkaisuun.

Aina valmis lenkkikaveri =)

Koiran kanssa juoksin 6km:n pituisen lenkin aikaan 39min 19s ja keskisyke oli yllättävän korkealla nimitäin 144 eli hädin tuskin alle 150. Keskivauhti lenkillä oli noin 6.30min/km ja olettaisin sykkeen olevan alhaisempi tälläisellä vauhdilla. Ehkä puuskittainen kova tuuli sekä osittain jäinen tienpinta vaikuttivat sykkeeseen.

Vein koiran kotiin ja huomasin, että pelkkä tassujen pyyhkiminen ei riitä. Koirahan on mahasta ja tassuista aivan kurassa.. Niinpä seuraavalle juoksuosuudelle lähteminen kesti hetken jos toisenkin. Yksin juokseminen oli yllättävän raskasta ja olin kuvitellut, että viiden minuutin pinnassa juokseminen olisi kehittävää peruskuntoharjoittelua.. Juoksin saman 6km:n lenkin aikaan 31min 16s, keskisykkeen noustessa 160:een. Juoksin siis aivan liian kovasti sykkeiden mukaan. Polarin juoksukellon palautumista seuraava ohjelma on sitä mieltä, että rasituin tänään niin kovasti, että kehittäviä treenejä ei kannata tehdä pariin päivään. Mitä? Minun piti juosta huomenna 25km! Se ei liene yhtään hyvä ajatus. Koirajuoksuksi menee siis huominen. Juoksen sitten koiran kanssa palauttavan 6-10km ja alan tutkiskelemaan harjoitteluani ja etsimään syytä hitaalle palautumiselle. 

Toivottavasti te muut olette treenailleet onnistuneesti ja palautuneet harjoittelusta. =) Hyviä treenejä!

3 kommenttia

Raita / Lenkillä pilkkujen kanssa kirjoitti...

Ihana veteraani! <3 Onpa virkeä. :)

Koiran kanssa joutuu kyllä aika usein joko tyytymään hitaampaan vauhtiin tai sitten hillitsemään sen menohaluja ainakin ekat kilsat. Mulla on tällä hetkellä kotona vain pk-lenkeille sopivia koiria, vanhemman koiran voi joskus harvoin saada innostumaan vahvaan raviin, jolloin voidaan tehdä yhdessä tasavauhtinen reipas. Toivon, että pennusta kasvaa vauhtityyppi, hyvältä vaikuttaa ainakin. Vauhtikompromisseista huolimatta tykkään ihan tosi paljon koirien kanssa juoksemisesta. Koiran juoksun keveys ja kauneus innostaa, ja arvostan kyllä seuraakin, hiljaisenpuoleista tosin. :D

Satu kirjoitti...

Ei tuommoista nappisilmää voi todellakaan vastustaa!! :)

Unknown kirjoitti...

Lenkillä pilkkujen kanssa:

- Siis koira on todella hyvä kaveri minulle, juuri palauttaville. Syke pysyy tarpeeksi alhaalla ja kyllä mieli pysyy korkealla kun on joku sulava-askelinen kaveri mukana. Tosin meidän veteraania pitää toisinaan vähän vetää mukana. Tai no ei vetää, mutta Rico lönkyttelee perässä. Jos joskus hankimme toisen koiran, niin voisin harkita sitä canicrossia eli koirajuoksua, jossa koira opetetaan vetämään juoksijaa.. Koirajuoksijat juoksevat parhaimmillaan todella kovia aikoja.

Satu:

Ei tosiaankaan voi vastustaa. Onneksi. Minun pitäisi juosta enemmän koirani kanssa. Tai vastaavasti kävellä paljon pitempiä koiralenkkejä niin ne toimisivat PK-lenkkeinä. =)