Lisää liikettä


Olen ollut tovin postaamatta mitään, kun on ollut vain niin kiire kevät- ja työkiireissä. Olen toki juossut ja liikkunut, mutta en edes muista mitä ja milloin, sillä urheilukelloni akku loppui ja se jäi lataamatta. Ilman kelloani ja blogipostauksien historiaa olen tietämätön tekemisistäni. Nyt olen liikkunut fiilispohjalta ja yritän kesän myötä liikkua joka päivä. Olen podiskellut myös pienien jalkavaivojen kiusaamana, että voisinko unohtaa juoksun ja mahdottomat tavoitteet ja etsiä liikunnan iloa sieltä täältä, eri lajeista, ohi kiitävistä maisemista ja pienistä hetkistä. On vain niin turvallista kulkea tuttua reittiä ja suorittaa tavallisia rutiinejä, kuin poiketa niistä.  Haaveilen edelleen joku päivä juoksevani puolimaratonilla ennätykseni, mutta en tiedä milloin olen valmis siihen. Jalat eivät vain nyt kestä asfalttipintojen iskutusta siinä määrin, mitä pitemmät lenkit vaatisivat. Minun on siis löydettävä kuntoni muualta. 



Juoksua on mahdotonta minun tapauksessani unohtaa kokonaan, mutta on pakko opetella ajattelemaan toisin. Voin siis kohottaa (juoksu-)kuntoani myös muiden lajien avulla. Aion toki lenkkeillä, mutta tulevat liikuntaraporttini koostuvat toivottavasti muistakin lajeista ja uusista kokeiluista. Sitten joskus, ehkä loppusyksystä olisi kiva käydä kokeilemassa puolimaratonia ja katsoa miten monipuolisempi liikkuminen vaikuttaaa juoksukuntoon. Sitä ennen toivoisin löytäväni kaikkeen tekemiseen entistä enemmän seikkailumieltä ja liikunnaniloa. Kesän myötä päivät kuluvat taas enemmän lasten kanssa ja heitä seuraamalla saa kyllä oman innostuksen ja seikkailumielen nousemaan. =)



Carpe diem -Tartu hetkeen!


















3 kommenttia

Henna kirjoitti...

Olet olemassa myös ilman kelloa ja mitattuja suorituksia <3 Tähän maailmaan mahtuu paljon lajeja, varmasti löydät vaikka mitä mistä liikunnan iloa ja kuntoa löytyy :) Ihana kuva tuo kivikkohyppely, tai mitä ikinä siinä tapahtuukaan!

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Hei, Henna!

Ihanasti sanottu.. <3 Todellakin olen olemassa, ilman mitattavia suorituksia tai ulkoisia palkintoja. Joskus huono itsetunto riipii sisuksiini ja ottaa vallan. Silloin omaa merkitystä korostaa helposti ulkoisin palkkioin ja suorittamalla. Jokaisen täytyy lopulta löytää sisältö ja merkitys tekemiselleen omasta sydämestään - sitten saavuttaa rauhan ja ilon. <3

.En oikein muista itsekkään mitä kuvassa tapahtuu tai piti tapahtua..??!! Mutta se kuvaa silti hyvin minua. =)

Salla kirjoitti...

Allekirjoitan täysin! Täällä toinen, joka yrittää muistaa, miksi liikkuu ja mitä siitä tahtoo saada. Edelleen vihoittelevan takareiden tuskastuttamana olen aika kyllästynyt siihen suorittamisen tapaan, jolla olen viime ajat juoksemiseen suhtautunut. Olen joutunut myöntämään itselleni, että loputtomat mittaukset ja ohjelmat loukkaantumisista ja väsymisestä puhumattakaan ovat saaneet minut miettimään harrastamiseni mielekkyyttä. Tulokset eivät tällä itsensä rääkkäämistyylillä ainakaan ole nousseet, päinvastoin juoksemisen ilo on ollut vähän aikaa kokonaan kateissa. Nyt olen löytänyt hyvän olon juoksemisen rinnalle uinnista ja hyötypyöräilystä. Luulenpa, että peruskunto kasvaa hyötyliikunnan lisäämällä huomaamattaan paremmaksi kuin pelkällä jalkoja ja niveliä kuluttavalla juoksulla. Lisäksi stressitön ilon kautta harrastaminen vaikuttaa myös painoon! Jos on koko ajan stressissä siitä mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä, kortisolitasot paukkuvat ja mulla se ainakin näkyy vyötäröllä, vaikka periaatteessa kuluttaisin koko ajan paljon. Haluan juosta myös yhteistreeneissä enkä aina vaan suorittaen. Joten osallistun tähän lempeämmin parempaan kuntoon - ja ennen kaikkea paremmalla mielellä -hankkeeseen suurella sydämellä <3