HARJOITUSVIIKKO 12/2017




Viikko 12,( jolloin kaiken piti olla hyvin...)

Maanantaina 6km

Tiistai lepo

keskiviikko lepo

torstai lepo

perjantai 3km hölkkää

lauantai  5 km kävelyä lasten kanssa

sunnuntai - lihaskuntoharjoitus juoksukoulussa



 patteri 1 x 2
a) 45s vatsalihasliike -jalkojen nostot
b) 45s kyykky
c) 45s burberry
a/b/c/a/b/c/ tauko 3min

patteri 2
d)45s vatsalihasliike - jalat puolelta toiselle
e)45s askelkyykky eteen
f) 45s vuorikiipeilija
d/e/f/d/e/f/tauko 3min

 patteri 3

g) 45s selkälihakset
h) 45s pakaralihakset -  kylkimakuulta jalan potkaisu ylös
i) 45s punnerrukset
g/h/i/g/h/i/tauko 3min

patteri4
j)45s syvät vatsat - polkupyöräily selkä maassa
k)45s kevyt puolilunkkari selkä maassa
l) 45s lankku
j/k/l/j/k/l/tauko 3min

Keräilypatteri

30s x a/b/c/d/e/f/g/h/i/j/k/l

Juoksua 9km, kävelyä (harjoitusmielessä) 5km ja 1 lihaskuntotreeni + useita 100 kyykkyä- treenejä tyttären kanssa. =)

___________________________________________________________________________________________________
Olin sunnuntaina niin vihainen, että inhokkini lihaskunto ei tuntunut missään, eikä aikaisemmasta poiketen mulle tullut kunnolla hikikään.. miksi näin, no minäpä kerron..

Maanantaina mietin pitäisikö minun käydä juoksemassa palauttavaa, kun olin sunnuntaina tehnyt tavallaan kaksi harjoitusta, juossut aamulla kympin ja illalla sitten juoksukoulussa treeniä. No menin maanantaina palauttavalle 6km, joka sujui hyvin. Illalla kävimme pikkutyttöni telinevoimistelujumpassa, jossa saimme ohjeeksi jumppailla lasten kanssa kotosalla teemoittain vaihtuvia 100 toiston liikkeitä. Vuorossa oli kyykky, josta kirjoitin edellisessä postauksessani.

Tiistaina se sitten tapahtui.. päivällä ottaessani juoksuaskeleita, tunsin kipua vasemman jalan kehräsluun paikkeilla. Sellainen pistävä kipu, joka säteili koko luuhun. Jalalla pystyi kävelemään taas, mutta "oikeassa" asennossa kipu tuli uudestaan pistävänä, että jalka meinasi pettää alta. Sitten se taas rauhoittui, mutta jos unohdin asian ja yritin juosta, niin jalkaan sattui. Kipu lähti kävellessä pois, mutta ilmaantui takaisin jos yritin juosta. Ajattelin, että  se rauhoittuu kyllä, sillä viime kesänä Jazz-hölkässä yhdessä käännöksessä tunsin samanlaisen vihlaisun samassa jalassa, mutta se meni ohi kun korjailin seuraavat 50 metriä ilkan asentoa ja askeliani juostessa ja pystyin jatkamaan. Nyt ajattelin, että kipu menee itsestään pois.

Auts. Kohta johon kipu yllättäen juostessa iskee..



Hoidettu kylmällä, tulehduskipulääkkeellä ja tulehdusgeelillä.


Keskiviikkona pidin myös lepopäivän, sillä halusin säästää jalkojani sunnuntaiseen Pori-juoksuun. Torstaina lepäilin juoksusta edelleen, mutta tuntui jo siltä, että ehkä jalka olisi palautunut ja kestäisi. Juoksemista. Kipu on kuitenkin yllättävä, jalka kestää juoksemista, kunnes kipu tulee yllättäin. Perjantaina lähdin toiveikkaina kokeilemaan jalan kuntoa ja hölkkäilin tosi kevyesti 2,5 km, kunnes yhtäkkiä tuli kipu kehräsluuhun ja jouduin lopettamaan juoksun, linkkasin sitten kilometin lenkin loppuun. Olin niin vihainen. Näin ei voi käydä minulle. Minä olen juuri päässyt aloittelemaan lenkkeilyn plantaarifaskiitin jälkeen. Ja tiesin, että minun pitää treenata jatkossa aina sillä ajatuksella, ettei se uusiudu. Mutta mun pienessä mielessäkään ei käynyt, että saisin tilalle jotain muuta. ARGH!! Kevensin mieltä vanhan tuttavani kanssa työviikon jälkeisillä "after workeilla". Vaihdoimme kuulumisia, paransimme maailmaa ja ideoimme tulevaa. Viideltä tuttavani suuntasikin jo hierojalle.. Ah, mikä ihana tapa aloittaa viikonloppu - hieroja. Itse suuntasin kirjakaupan kautta kotiin, mukanani onnellisuusharjoituskirja... =)

Työviikon jälkeinen piristyshetki.


Lauantaina tarvitsin mielelleni energiaa ja lohdutusta ja mikä sopisikaan paremmin kuin meri, aurinko ja lapset. Retkeilimme Yyterissä Satakunnan rivieralla tai jotain. Mun mielestä yksi maailman kauneimmista paikoista. Onneksi lähdimme, sain muuta ajateltavaa, kuin kiukuttelevan koipeni. Aurinko on niin mahtava, että se saa kireimmänkin "ämmän" (M) hymyilemään.. Kävelimme ja retkeilimme noin 5 km lasten kanssa. 




Meren kohina on rauhoittavaa ja aurinko hellii retkeilijöitä.



Meri ja aurinko.<3



Sunnuntaina  meinasin ärtymystäni jättää koko juoksukoulun väliin, kun ärsytti koko juoksu. =) Muut tuntemani juoksukaverit suuntasivat nimittäin sunnuntaiaamulla Porin maauimalalle juoksemaan Pori-juoksua ja minä sain jäädä kotiin oman ärsytykseni kanssa. Ajattelin, kyllä lähteä kannustamaan muita ja toimimaan tsempparina, mutta aikatauluongelmat estivät suunnitelmani. Viime vuoden kisaa voi fiilistellä täältä.  Päätin jo etten mene juoksukouluun ja marssin rappuset ylös ja olin menossa nukkumaan, kunnes päätinkin, että menen. Silloin tiesin olevani jo myöhässä.. Onneksi myöhästymiseni koski vain alkuverryttelyä, enhän olisi juossut muutenkaan. 

Vuorossa oli lihaskuntotreeni ja vaikka kuvittelein olevani rapakunnossa, niin yllätin itseni. Ehkä "Pikku Myy-moodista" on toisinaan hyötyä, sillä pistelin menemään kaikki "ikävät" liikkeet pelkän ärsytyksen voimalla, puhisten. En ole ollut sosiaalisti parhainta seuraa, mutta jokaiselle suotakoon "pimeät hetkensä". Hah. Olin supertyytyväinen lihaskuntotreeniin ja melkein innostuin niistä ja suunnittelin alkavani nyt panostaa lihaskuntoon, jos juoksu on jonkin aikaa telekalla..

Ensi sunnuntaina olisi vuorossa Karhu-viesti. Ja odotan innolla ja pelkään pahinta jalan suhteen, katsotaan miten käy. Jos löytyisi vielä joku fyssari-hieroja, joka voisi "taikoa" tuon pistavän kivun pois.. Ajattelin siis joka tapauksessa lähteä kannustamaan Karhu-viestiin joukkueeni juoksijoita ja bongailemaan muita tuttuja juoksijoita.  Ainakin Salla oli tulossa viime vuoden tapaan. 

Oletko sinäkin tulossa lauantaina 1.4. Karhu-viestiin? Saa tulla moikkaamaan! =) 

Ihanaa keväistä treeniviikkoa kaikille! Nauttikaa ihanasta auringosta! =)








2 kommenttia

Salla kirjoitti...

Voi vitsit mitä epäonnea! Ymmärrän kiukkusi, käyttytyisin itse todennäköisesti juuri samoin. Toivottavasti se mystisesti paranee ja toivottavasti nähdään lauantaina! Tule nykimään hihasta, jos en muuten tajua :) Mua taas tyypillisesti jännittää turkasesti ja olen varma, etten jaksa juosta ollenkaan, korkeintaan kutosen vauhtia rahjustaa oman osuuteni, heh. Musta tuntuu, että tämä äkillinen kunnon romahtaminen ja epäusko omaan kuntoon on aika yleinen "ammattitauti" ainakin kuntojuoksijoiden keskuudessa :)

Unknown kirjoitti...

Todellakin epäonnea, Salla! Kiva, ettämyötätuntoa löytyy.. =) Kiitos! Toivotaan mystisen vaivan parantumista, mutta nähdään siis, vaikken juoksisikaan. Tulen silti Karhu-halliin katsoaan ankkureiden maaliintuloa ja sinä olet yksi heistä.. =)Kilpailujännitys on hyvä merkki.. Hyvin se menee! Numerolapulla on taikavoimat ja se antaa aina ylimääräistä vauhia juoksuun.. Kunto ei kyllä yleensä paljon romahda, koska suurin osa meistä ei edes "viilaa" sitä terävintä kuntoaan esille ja vankka pohja, ei vähästä murru. =)