Perheliikuntaa Siilinjärvellä



PYÖRÄN JA KOIRAN ULKOILUTTAMISTA

Lähdimme Siilinjärvelle lasten kanssa viettämään yhteistä aikaa ja rentoutumaan. Koiran otimme mukaan, jotta hän saisi vapaapäiviemme aikana myös kaipaamaansa seuraa ja liikuntaa. Kohta 4-vuotias tyttäremme halusi ehdottomasti mukaan uuden polkupyöränsä, jotta voisi pyöräillä mahdollisimman paljon vapaapäivien aikana. Hän vasta harjoittelee apupyörien kanssa pyöräilyä. Kotona Satakunnan tasaisessa maastossa pyöräily on alkanut sujumaan melkein ongelmitta, mutta Siilinjärvellä alkoivat ongelmat. Ei ole oikeastaan reittiä, jossa ei olisi ylä- ja alamäkiä. Mäkiä on paljon, eri kokoisia, isoja ja pieniä, jyrkkiä ja loivia. Tälläinen ympäristön eroavaisuus toi haasteita tyttäreni pyöräilyharrastukselle. Silti pyöräiltiin päivittäin useasti, mutta kaatumisilta, kolhuilta ja mielipahalta ei pystytty välttyään. =)



EVÄSRETKI HUOSIAISEN LAMMELLA

Isäni vei meidät viime kesänä retkelle Huosiaisen suppalammelle. Se sijaitsee noin kilometrin päässä Siilinjärven torilta, Patakukkulan luontopolun varrella. Kun olin kerran päässyt käymään täällä maagisen kauniissa ja rentouttavassa paikassa, haluan sinne aina uudelleen. Niinpä tälläkin vierailukerralla teimme eväsretken lammelle. Tämä ei kuitenkaan ole mikä tahansa lampi vaan suppalampi, joka on muodostunut jääkauden aikana valtavan jäälohkareen jäädessä hiekan sisään. Lampi on syvässä sorakuopassa, jonka reunat kohoavat jopa 50 metrin korkeuteen lammen pinnasta. Lampea kiertää ympäri polku ja toisella puolella lampea on penkki, jossa voi pysähtyä istuskelemaan ja ihailemaan maisemia. Tässä muutama otos lammelta:











Todellinen luonnontutkijan paratiisi.




Lammen vesi oli niin kirkasta, että ranta-aurinkoon uiskennellut hauki näkyy kuvassa.. =)








PATAKUKKULAN PORTAAT


Toinen kohde, jossa käymme Siilinjärven vierailuillamme ainakin sulaan aikaan ovat Patakukkulan portaat. Patakukkulan rinteillä sijaitsee neljä hyppyrimäkeä ja mäen päälle kiemurtelee portaita, joita pitkin mäkihyppääjät ja muut ulkoilijat kulkevat rinnettä ylös. Lapset lähtevät aina innolla Patakukkulalle kiipeämään portaita ylös ja laskeutuvat myös innolla alas. Tällä kertaa menimme portaita ylös ja juoksimme noin 500 metrin alamäkivoittoisen pururadan pätkän takaisin alas portaiden juurelle. Melkein neljävuotiaamme halusi tulla mukaan joka kerta, eikä suostunut jäämään ukin ja koiran kanssa odottamaan mäen päälle kun me juoksemme ja kävelemme portaita ylös.





Minua harmitti suunnattomasti etten ollut nyt sellaisessa kunnossa, että olisin voinut ottaa kaiken ilon irti näistä mahtavista harjoittelumaisemista. Motivaatio jalkani kuntouttamiseen nousi entisestään ja päätin palata kesällä tai viimeistää syksyllä tänne viettämään "korkean paikan leiriä". Ajatuksena olisi treenata portaissa ja vaihtelevan mäkisessä maastossa yksi kunnon tehoviikko. Olisi ihanaa ottaa itsestään kaikki irti. Maasto on niin haastavaa, että peruslenkillä metsän siimeksessä ei pysty välttelemään sykettä nostattavia ylämäkiä. Lapset ja koira kulkevat aika mukana ja tekevät omia juttujaan omaan tahtiin. On ihmeellistä, kun he haluavat mukaan, liikkuvat paljon ja mielellään. 





PARKKOURIA JUNA-ASEMALLA


Perheemme lapset ovat olleet aina kiinnostuneita erilaisista yleisistä kulkuvälineistä oli kyseessä sitten linja-auto, juna tai lentokone. Laivoihin emme ole vielä tutustuneet. Junia olemma bongailleet jo monta vuotta ja suunnitelleet ulkoiluhetket niin , että ehtisimme kävellä katsomaan ohi kulkevaa junaa. Nyt kun yövymme lähellä juna-asemaa kävelimme sinne katsomaan, kulkisiko aseman ohi pian juna. Seuraava juna oli tulossa puolen tunnin päästä. Lapset halusivat odottaa junaa ja sitä he eivät odotelleet paikallaan vaan aikansa kuluksi tekivät vanhasta betonisesta pakkauslaiturista parkkourradan. Ensin juostiin betonissa näkyviä rautaputkien välejä kuin jalkapalloilijoille tuttuja tikapuita. Sitten juostiin laiturin päähän, hypättiin alas ja kiivettiin reaunalta ylös, hypättiin alas jne. Ja tätä rataa juostiin monta monituista kertaa. Minun tehtäväna oli varmistaa varsinkin pienemmän liikkujan turvallisuus ja kehitellä rataan uusia liikkeitä. 








Tässä oli perhelomamme liikunnallinen anti. Reissu antoi minulle niin paljon energiaa, että varasin lääkärille ajan heti maanantaiksi. Seuraavassa postauksessa kerronkin mitä rasitusvammalle kuuluu ja miten olen alkanut sitä kuntouttaa. Tavoitteena on saada jalka kuntoon kuukaudessa tai parissa. Yhtenä mahdollisuutena olisi juosta tämän vuoden ensimmäinen puolimaratooni Paavo Nurmen maratonilla. Tai voihan olla, että tulen syksyllä Kuopijoon juoksemaan puolimaratonin.. Voepi olla että juoksen tai voepi olla että en juokse.. =)


TOIVOTAN KAIKILLE ENERGISIÄ KEVÄTPÄIVIÄ JA LIIKUNNAN ILOA!! _M_
























2 kommenttia

Salla kirjoitti...

Mahtava voimaloma teillä! Ja ihanat lapset sulla :)

Marika /Hirveetä menoa kirjoitti...

Moikka, Salla!

Oli todellinen voimaloma tosiaan. Kyllä lapseni ovat ihania - "Jupero & Napero" =)

Ihanan aurinkoista liikuntakevättä sinulle Salla! =)

_M_